Patsaskesä

Olen kierrellyt kesän mittaan katselemassa Helsingin julkisia veistoksia ja taideteoksia. Kuvasin noin sata teosta ja kirjasin ne suomenkielisen Wikipedian artikkeliin Luettelo Helsingin patsaista ja muistomerkeistä. Näkemättäkin patsaita jäi, onhan Helsingissä julkisia taideteoksia yli 400 pelkästään kaupungin kokoelmassa.

Kirjoitin ja kuvasin myös artikkelin Helsingin metrotaiteesta. Kävi ilmi, että vuoden 2016 lopulla valmistuvaan Länsimetroon on kyllä suunniteltu taideteoksia, mutta toistaiseksi vain yksi työ on tilattu. Selvisi myös, että taideteoksia ei ole Sörnäisten, Kalasataman, Kulosaaren, Herttoniemen ja Siilitien metroasemilla.

Patsaskesä huipentuu tänään yleisölle avattavaan japanilaisen Tatzu Nishin suunnittelemaan yhden huoneen hotelliin, joka on rakennettu Havis Amandan ympärille. Huone toimii öisin hotellina ja päivisin näyttelytilana, johon kaikki pääsevät tutustumaan. Teos on esillä 15.8.-12.10.2014. ja on osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoa.

Kävin ihmettelemässä jo heinäkuussa Hotelli Mantan rakentamista. Paikalle kertyi muitakin, jotka joko kauhistelevat tai ihastelivat teosta. Nämä keskustelut ovat parhaita kesämuistojani.

Paikalle osui muun muassa Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Kysyin häneltä mielipidettä teoksesta ja hän vaikutti pitävänsä siitä. Kerroin ajattelevani, että joku voisi tehdä helposti "Mantasta" valokuvan, jossa patsas olisi retusoitu pois. Miltä Helsinki näyttäisi ilman Havis Amandaa? Kaupunginjohtaja tuumasi siihen, että tämähän on juuri sitä.

Hotel Manta valmistumassa.

Patsaita katsastellessa ja kuvatessa syntyi ajatuksia jotka kiteytän tässä. Mukana valokuviani.  

Kaksitoista teesiä julkisesta taiteesta

1.    Abstraktit muodot ovat ikivanha ominaisuus julkisessa taiteessa.

Birger Brunila, Kustaa II Aadolfin maapäivien obeliski, 1932. Vanhakaupunki.

2.    Kansallissankareiden ohella julkisessa taiteessa on ollut aina antisankaripatsaita ja antimonumentteja.

Walter Runeberg, Danaidit, 1893. Lastenklinikka.

3.    Eduskunnan ympäristön patsailla on eri tehtävä kuin Kivikon  julkisella taiteella.

Heimo Suntio, Merkkien järjestäytyminen, 2002. Kivikko, korttelitalo Ruudin piha.

4.    Arkkitehtuurissa ja rakennetussa ympäristössä on menossa yksityisen ja julkisen tilan eron vallankumous, johon myös julkisen taiteen pitäisi osallistua.

Kalasataman sisäpihoja.

5.    Julkista taidetta ei tarvitse sitouttaa pelkästään arkkitehtuuriin ja rakennettuun ympäristöön.

Antero Toikka, Himmeli, 1991. Puotilan leikkiniitty.

6. Julkista taidetta voidaan käyttää hyväksi kaupunkien tai kaupunginosien brändäyksessä – eikä siinä ole mitään moitittavaa, jos se tehdään hyvin. 

Erland Stenberg, Frans Mikael Franzénin patsas, (1879)1881, Oulu. Teos syntyi Pariisissa ja valmistui juuri ennen rautatien tuloa Ouluun.

7.    Julkisessa taiteessa on joskus populismia, joka hyvin toteutettuna voi tuoda uusia näkökulmia.

Veikko Myller, Tapio Rautavaaran muistomerkki / Kulkurin uni, 2000. Oulunkylän tori.

8.    Julkisen taideteoksen sijoituspaikan, materiaalin ja visuaalisuuden on kestettävä. Taiteilijan pitää antaa ohjeita teoksen omistajalle sen hoitamiseksi ja omistajan on hoidettava sitä. Teoksen on pystyttävä olemaan edustava sekä talven pimeydessä, keskellä lunta ja jäätä, että aurinkoisena kesäpäivänä.

Villu Jaanisoo, Kaikki on mahdollista, 2009, Viikki.

 9.  Ympäristö- ja tilataiteessa on oltava teoksellisuutta. Teos ei saa olla liian aggressiivisessa suhteessa ympäristöön, mutta se ei saa myöskään sulautua siihen.

Kivi ja Tuuli Sotamaa, Sirocco, 2010. Arabianranta.

10. Ihmiset eivät usein huomaa julkista taidetta, mutta se ei saa olla syynä  sen väheksymiselle.

Pekka Paikkari, Kristiina Riska ja Kati Tuominen, Gekko 2000. Kampin metroasema.

11.Taidetta voi olla myös taiteen vuoksi.

Ville Vallgren, Havis Amanda, 1908. Kauppatori.

12. Prosenttiperiaatteella ei saa tuottaa rutiinilla tehtyjä keskinkertaisia taideteoksia. ”Prosenttitaide” on halventava sana. Vain paras on kylliksi hyvää.

Tapio Junno, Rakkaus ja valppaus, 1976. Myllypuro.