Laiva pullossa avaa historiaa

Yinka Shonibaren teos - valtavan lasipullon sisällä oleva huolellisesti tehty amiraali Nelsonin laivan pienoismalli, jonka purjeet ovat afrikkalaisia tekstiilejä – paljastettiin Lontoon Trafalgarin aukiolla tänään. Viime lokakuussa päättyi Antony Gormleyn One & Other tapahtumasarja, joka oli jatkoa aikoinaan tyhjäksi jääneen veistosjalustan vaihtuvalle uusiokäytölle.

Shonibaren teos herätti aluksi varauksellisia huomioita, mutta se voitti myös kriitikoiden sydämet puolelleen. The Guardianin Adrian Searle totesi, että hänen ei kai pitäisi pitää tällaisesta, mutta lisäsi, että kyllä hän siitä tykkää, oikein paljon. ”Se tuo minussa esiin pikkupojan ja purjelaivalammikon amiraalin minussa.”

Charlotte Higgins kirjoitti pitävänsä Shonibaren laivassa siitä, että se saa meidät kiinnittämään huomion siihen, miksi tämä aukio on alun perin olemassa. ”Amiraali Lordi Nelson, jonka on korkealla aukion yläpuolella, voi nyt katsoa lippulaivansa replikaa.” Nelson kuoli laivalla Trafalgarin taistelussa vuonna 1805.

Monet lontoolaiset katsovat aukiota nyt uusin silmin. Shonibaren teos on ainoa useista vaihtuneista taideteoksista, joka viittaa jollain historiallisella tasolla ympäristöönsä. Muut teokset ovat olleet visuaalisia ja ilmaisullisia. Nigeriassa kasvanut Shonibare viittaa myös brittiläiseen kolonialismiin afrikkalaistekstiileillään.

Lontoon pormestarin toimiston tukema neljännen veistosjalustan operaatiosarja on saanut Lontoon taide-elämän tuntumaan paljon ajankohtaisemmalta ja tapahtumarikkaammalta. Nykytaiteen ja historiallisen miljöön törmäys on tuonut mukaan sellaista odottamattomuutta ja käänteikkyyttä, jota vain nykytaide voi tarjota.

Neljännen veistosjalustan tapahtumat ovat myös merkittäviä, koska julkinen taide ja varsinkin veistostaide niin Suomessa kuin muuallakin voi melko huonosti. Trafalgarin aukion tapahtumia kannattaa seurata, koska teokset kiinnittävät huomiota nykytaiteen uusiin mahdollisuuksiin julkisessa veistostaiteessa.   

Yinka Shonibaren näyttely oli Kiasmassa 2003

Trafalgarin aukion sivu

Guardianin kirjoittajat aiheesta:

• Munira Mirza: Do black artists need special treatment?
• Video: Yinka Shonibare´s ship docks on the fourth plinth
• Charlotte Higgins
• Charlotte Higginsin blogi
• Adrian Searle
• Kuvasarja aiheesta
• Eyewitness
• Maev Kennedy
• Kuvasarja Yinka Shonibaren teoksista
• Jonathan Jonesin blogi

Elävien veistosten sarja käynnistyi

Antony Gormleyn taideprojekti One and Other (Yksi ja toinen) Lontoon Trafalgarin aukiolla käynnistyi tänä aamuna. Aikoinaan tyhjäksi jääneelle veistosjalustalle nostetaan henkilö tunnin ajaksi 24 tuntia vuorokaudessa sadan päivän ajan, lokakuun 14 päivään asti.

Kulttuurinavigaattori seurasi Lontoon pormestarin järjestämää neljännen veistosjalustan kilpailua ja voittajan julistamista.

• Neljännen jalustan veistokset.
• Gormley ja Shonibare neljännelle jalustalle
• Kommentti: ainakin se on erilainen

Teoksen avajaistilaisuudessa tupakointia vastustava mieshenkilö kiipesi protestiksi ennen ensimmäistä osallistujaa jalustalle. Useat henkilöt tuntuvat käyttävän tilaisuutta hyväksi mainostamaan tai markkinoimaan jotain hyväntekeväisyyteen liittyvää asiaa tai ideaa.

Ensimmäisenä päivänä nähtiin jalustalla myös brittihuumoria, kun eräs performanssiaan pitävä henkilö kirjoitti liitutalulle jalustalla: ”Suunnittelin viettäväni tunnin Nelsonin ampuneena tarkka-ampujana, mutta musketteja ei myydä Lidlissä.” Hän kirjoitti taululle myös: ”En ole pulu.”

The Guardianin raporteista päätellen tunnelma Trafalgarin aukiolla oli innostunut. Adrian Searle totesi kritiikissään, että kyseessä on Gormleyn kaikkien aikojen paras taideteos.
Searle kirjoitti, että elävillä veistoksilla on pitkä ja kiehtova historia. Tammikuun ensimmäisenä päivänä 1901 härkätaistelija Don Tancredo López maalasi itsensä kalkkimaalilla ja seisoi laatikon päällä härkätaisteluareenan keskellä Madridissa; härkä kiersi hänen ympärillään, mutta ei hyökännyt.
Searle kertoi, että vuonna 1969 taiteilijakaksikko Gilbert&George maalasi kätensä ja kasvonsa kultamaalilla, seisoi pöydällä ja lauloi Flanaganin ja Allenin laulua Underneath the Arches lontoolaisessa taidegalleriassa uhmaten taideyleisön pilkkaa.
Adrian Searlen mukaan Gormleyn idea on rikas. Se yhdistää hyvin vanhan ajatuksen julkisten paikkojen kuvista ja veistoksista jalustoilla digitaaliseen aikaan ja tositelevisioon.

"Tiedämme, että huomion kiinnittäminen kokemukseen usein muuttaa sen seurauksia. Niillä, jotka seisovat ja katsovat, on kaikenlaisia odotuksia ja fantasioita. Alhaalla oleva aukio on omituisuuksien ja perversioiden, tirkistelijöiden ja moukkien tila ja se, kuten jalustakin on siirtymisen ja odottamisen tila, joka on tarkoitettu kaikenlaisille performansseille ja eleille. Siellä me kaikki olemme näyttelijöitä, SkyArtin kameroiden tuijotuksen edessä."

The Guardian seuraa projektia tiiviisti.

• Kuvasarja avajaistapahtumista
• Kuka kukin on veistosjalustalla tänään
• Guardianin Flicker-ryhmä yrittää taltioida jokaisen esiintyjän
• Tapahtumaa seurataan myös Twitter-syötön avulla
• 8.7.2009 Guardian uutisoi, että Sky Arts on antanut Mike Figgisille komission ohjata dokumentti Antony Gormleyn teoksesta Trafalgar Squarella.

Ja 7.7. 2009 FAZin Gina Thomas käytti raportissaan otsikkoa Sockel des Volkes eli "Kansan jalusta", sana jota Lontoon pormestari käytti paljastustilaisuudessa.

Taide kutsuu osallistumaan

Kulttuurinavigaattori seurasi viime keväänä Lontoon Trafalgarin aukion tyhjän neljännen veistosjalustan jännittävää taidekilpailua. Voittajaksihan tuli Antony Gormley, jonka yhteisötaidetta tehdään ja nähdään keväällä myös Suomessa taidesäätiö Pro Arten projektissa.
The Guardianissa julkaistiin helmikuussa Gormleyn kirjoitus otsikolla ”Kansan veistosjalusta” ja vetoomus osallistua neljännen veistosjalustan yhteisöteokseen.
Gormley esittää, että, kesäkuun kuudennesta päivästä alkaen veistosjalustaa päivystetään sadan päivän ajan. Jalustaa miehitetään 24 tuntia päivässä, yksi henkilö kerrallaan, jokainen tunnin ajan. Operaation toteuttamiseen tarvitaan 2 400 henkilöä.

Olin jo vakavasti harkitsemassa ilmoittautumista, mutta huomasin, että projektiin hyväksytään vain pysyvästi Isossa Britannassa asuvia. Turistit saavat seistä Trafalgarin aukiolla.

Gormleyn Helsingin projektiin oli vielä tänään paikkoja vapaana. Se tapahtuu 25.3.-3.4.2009.

Ihme-päivien seminaari on Vanhalla Yliopilastalolla 3.-5.4.2009 ja aiheina ovat: Ketkä taidetta tekevät?, Kenelle taidetta tehdään?, Miten yhteisö syntyy?, Mitä on hyvä taide? ja Mitä on asiantuntijuus? Aiheita pohditaan ja niistä keskustellaan ulkomaisten ja kotimaisten asiantuntijoiden voimin.

• Antony Gormley, The people´s plinth The Guardian 26.2. 2009
• Maev Kennedy, Antony Gormley wants you for the fourth plinth, The Guardian 26.2.2009
• Antony Gormley: 'The common touch', Maev Kennedy keskustelee kuvanveistäjä Antony Gormleyn teoksesta, The Guardian 27.2.2009 Mp3
• Anu Uimonen, Valtava savikuutio haastaa kaupunkilaiset taiteen tekoon Helsingin Sanomat 13.11.2008
• Helsingin yhteisöteokseen voi vielä osallistua ilmoittautumalla Pro Arten sivulla 8.3.2009 asti.
• Ihme-päivien ohjelmasta tarkemmin.

Kommentti: ainakin se on erilainen

Olin jo varma, että Anish Kapoorin kuperista, kiiltävistä metallikappaleista sommiteltu teos voittaisi Lontoon neljännen jalustan veistoskilpailun, koska se on lähimpänä traditionaalista tilataidetta.Mutta kilpailuraati olikin rohkea. Kaikkeen monikonstiseen nykytaiteeseenkin verrattuna Antony Gormleyn teos on ainakin erilainen. Se on yhteisötaidetta.
 
Muistattehan vaikkapa Ars 06:ssa esillä olleen Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen yhteisöteoksen Birminghamin ensimmäinen Valituskuoro, jonka idea on sittemmin esitetty eri puolilla maailmaa.

Teos muistuttaa jossain määrin myös kesällä 2005 Tampereen kävelykadulla nähtyä Eero Yli-Vakkurin teosta, jossa hän käveli 85 päivän ajan tyhjällä veistosjalustalla.
 
Antony Gormleyn teokset ovat usein syvältä kuvanveistotaiteen traditiosta kumpuavia perushahmoja, ”kouroksia”, kuten hänen katosta riippuvat hahmonsa Ars 95:ssä Helsingissä. Esimerkiksi Gormleyn kotisivuilta selviää kuitenkin se, että hänen tuotantonsa ei ole pelkkiä kiinteitä hahmoja, joiden sukupuolisuudesta Taava Koskinen käy keskustelun Gormleyn kanssa Taide-lehden haastattelussa.Esimerkiksi Asian Field on yhteistyössä satojen ihmisten tekemä lattiainstallaatio, joka koostui yksinkertaisista savihahmoista tuijottamassa pistävin silmin katsojaa.

Antony Gormley, Asian Field, 2003.

Kun modernistinen kuvanveisto on jo yli sadan vuoden ajan pyrkinyt laskeutumaan jalustaltaan, Gormleyn idea siitä, että teoksen muodostavatkin itse ihmiset, on erinomainen metafora.

Neljännen jalustan kilpailu on jo asetelmana koominen, mutta valitettavasti kilpailuun valitut brittiläiset kuvanveistäjät suhtautuivat siihen liian kevyesti. Useat kilpailun ehdotukset olivat heikkoja, ei siksi että ne olivat vitsikkäitä, vaan siksi että niiden sisältämä vitsi oli heikko.

Muista ehdokasteoksista enemmän Kulttuurinavigaattorin tammikuun artikkelissa.

Gormley ja Shonibare neljännelle jalustalle

Lontoon Trafalgarin aukiolla olevan neljännen veistosjalustan kilpailu ratkesi Antony Gormelylle ja Jinka Shonibarelle. Gormleyn teos on pelkkä jalusta varustettuna suojaverkoilla ja teos koostuu yleisön jäsenistä, jotka haluavat vapaaehtoisesti seisoa jalustalla tunnin ajan 24 tuntia päivässä yli sadan päivän ajan. Siihen osallistuisi noin 2 400 ihmistä, jotka valitaan satunnaisotoksella internetin kautta.
The Guardianin haastattelussa Gormley sanoo, että ihmiset voivat tehdä mitä tahansa jalustalla, laulaa, nukkua, ottaa aurinkoa tai hypellä. Lehti ironisoi otsikollaan, että Lontoon pormestari Boris Johnson, joka alun perin halusi heittää teoksen roskakoriin, saattaisi olla eräs sen tekijöistä.
Myös taiteilijan odotetaan nousevan jalustalle ensimmäisenä. Gormley sanoi, että teoksen toteuttamisessa on vielä ongelmia, mutta ne voidaan ratkaista. Osallistujilta vaaditaan esimerkiksi, että he noudattavat lakia, olivatpa he sitten kuinka paljon muun kansan yläpuolella. Taiteilija sanoi suunnittelevansa nostaa osallistujat jalustalle nosturilla ja vaikka Gormleyn teoksen luonnoksessa on suunniteltu turvaverkot, muun muassa kova tuuli saattaa aiheuttaa ongelmia.

Gormleyn yhteisötaiteellisen teoksen jälkeen jalustalle nousee Jinka Shonibaren teos on valtava pullo, jonka sisällä amiraali Nelsonin purjelaivan pienoismalli. Sen purjeet on tehty värikkäistä afrikkalaisista kankaista. Teos kertoo ja pohtii Lontoon monikulttuurisuutta.


Ei ole vielä päätetty, milloin teokset nostetaan jalustalle, mutta arvellaan, että Gormleyn teos nousee ensin ja se tapahtunee sen jälkeen, kun jalustan nykyinen haltija Thomas Schütten Model for a Hotel lopettaa työvuoronsa kesällä 2009.

Lontoon veistoskilpailun muista ehdokkaista ja taustasta kerroin Kulttuurinavigaattorissa tammikuussa.

Neljännen jalustan veistokset

Trafalgarin aukio Lontoossa on maailman keskeisten suurkaupunkien keskeisistä paikoista mitä keskeisin. Siellä on monenlaisia veistoksia. Jostakin syystä aukion luoteiskulmassa on melko kookas veistosjalusta, jossa ei ollut mitään vuosina 1841-1999.

Sitten tyhjästä veistosjalustasta tuli haaste nykytaiteelle. Jalustalle on asennettu vuoden tai kahden ajaksi kerrallaan johtavien taiteilijoiden teoksia. Teosten valinnan suorittaa komissio, jolla on juhlallinen nimi: Fourth Plinth Commissioning Group.

Paikalle sijoitettiin vuonna 2005 brittiläisen kuvanveistäjän Marc Quinnin veistos. Se kuvasi täysin alastonta, raskaana olevaa vammaista naista. Veistäjän mallina oli kuvanveistäjän ystävä, taiteilija Alison Lapper. Vammaisjärjestön edustaja kehui teosta voimakkaaksi ja vangitsevaksi, mutta eräs kriitikko ohitti sen ”melko rumana”.

*

Seuraavaksi jalustalle nostettiin saksalaisen kuvanveistäjän Thomas Schütten Model for a Hotel 2007. Värillisistä laseista rakennettu 21 kerroksisen hotellin arkkitehtoninen konstruktio on tarkoitus pitää paikalla vuoteen 2009 asti. Teosta on kehuttu onnistuneeksi varsinkin yöllä ja kansa kastoi sen puluhotelliksi.

*

Lontoon pormestari ja Englannin taiteen keskustoimikunta rahoittavat tätä kuvanveisto-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on esittää nykytaiteen teoksia ja herättää keskustelua julkisesta kuvanveistosta. Se julkaisee verkkosivua The Fourth Plinth, jossa teoksia esitellään ja jossa voi lausua mielipiteitä teoksista.

Komissio julkaisi kilpailun, jonka valinnat se julkaisi tiistaina. Valittujen taiteilijoiden ehdotusten voittaja julistetaan keväällä ja nostetaan jalustalle Thomas Shütten teoksen jälkeen vuonna 2009.

Jeremy Dellerin ehdotus The Spoils of War eli sodan tuhoja on muistomerkki tuntemattomalle siviilille. Se esittää räjäytettyä autoa.

*

Kohutaiteilija Tracey Eminin veistosluonnoksessa nimeltä
Something for the Future on sijoitettu pylvään nokkaan joukko suloisia nelisormiangusteja. Emin sanoo olleensa kiinnostunut Etelä-Afrikan Kalaharin autiomaassa asuvien nelisormiangustien sosiaalisesta elämästä jo muutamien vuosien ajan. Hän väittää huomanneensa, että aina kun Britannian kansakunta on kriisissä (esimerkiksi prinsessa Dianan hautajaisten jälkeen), sitä seuraa ohjelma televisiossa nimeltä Meerkats United eli yhdistyneet nelisormiangustit.

*

Antony Gormley ehdottaa, että yleisö miehittäisi neljättä jalustaa ympäri vuorokauden. Vapaaehtoiset voisivat seisoa sillä tunnin kerrallaan. Vuodessa tarvittaisiin 8 760 vapaaehtoista. Gormleyn teoksen visuaalinen rakenne näyttää koostuvan putoamissuojasta.

*

Anish Kapoorin ehdotus Sky Plinth eli Taivasjalusta on ehdotuksista paras ja melko varma voittaja. Kiiltäviin ja heijastaviin metalliesineisiin viime vuosina keskittynyt intialaissyntyinen brittitaitelija taitaa olla julkisen nykytaiteen mittavimpia nimiä. Hänen läpimurtonsa kiiltävillä objekteilla tapahtui Chicagossa suurella Cloud Gate teoksella vuonna 2004. Kapoorin luonnoksissa on viisi kuperaa peiliä, jotka on sommiteltu jalustaan. Kapoorin taiteen teemahan on esineiden dematerialisointi.

*

Afrikkalaistaustaisen Yinka Shonibaren luonnos Nelsonin laiva pullossa esittää suurta lasipulloa, jonka sisällä on koristeellisin purjein varustettu vanha laiva, Trafalgarin taistelun kunniaksi.

*

Taiteilijanimellä Bob & Roberta Smith (Roberta Smith on The New York Timesin taidekriitikko) esiintyvä brittitaiteilija haluaisi nostaa jalustalle rauhaa julistavan konstruktion otsikolla Faîtes L’Art, pas La Guerre (Make Art, Not War).

*

Neljännen jalustan ohjelma on kiinnostava monella tavalla. Julkisen veistostaiteen asemahan nykytaiteessa on ollut hieman epämääräinen, kun materiaalit ja taidekäsitys ovat olleet jatkuvassa modernismin muutoksessa. Tästä jokainen voi varmistua vaikkapa vertaamalla Neljännen jalustan teoksia Trafalgarin aukion ratsastajapatsaisiin ja muihin vallan symboleihin.

Toiseksi se kertoo brittien innostuksesta debatteihin myös taiteen alalla. Kun paikka ei ihan syrjässä ole, ohjelma antaa valtavan haasteen nykytaiteelle. Vaikuttaa siltä, että Lontoo on ottamassa yhä määrätietoisemmin maailman taiteen pääkaupungin asemaa New Yorkilta.