Jonathan Jones: Italia ja taide ristinsä pitäköön

The Guardianin taidekriitikko Jonathan Jones on sitä mieltä, että Italian pitää saada pitää ristinsä. Hänen blogissaan on oikeastaan vain yksi ajatus, joka puoltaa EU:n tuomioistuimen keskustelua herättänyttä päätöstä. ”Tämä on moninainen, nopeasti muuntuva maailma ja Italian täytyy omaksua monikulttuurisuus yhtä paljossa määrin kuin minkä tahansa muunkin maan.”

Tämä Rafaelin nuoruudentuotannon ristiinnaulittuaiheinen maalaus on taidekriitikko Jonathan Jonesin eräs suosikki Lontoon National Galleryssä.

Mutta sen myönnettyään Jones toteaa: ”-- joka ei ole koskaan katsonut yhtään italialaista taidetta, ei vakavissaan voi kyseenalaistaa tämän kulttuurin syvyyttä, rikkautta ja suosiota ristin suhteen”.

Jonesin mielestä kieltäessään krusifiksin kouluistaan EU:n ihmisoikeuksien tuomistuin hyökkää italialaista identiteettiä vastaan.

Kriitikon bottom line: ”Mitä tahansa ajattelettekin katolilaisuudesta, se on synnyttänyt kaunista taidetta. Italiassa tuo taide on solmittu niin syvälle elävään kulttuuriin, että sen latistaminen merkitsee sodankäyntiä ihmisoikeuksia vastaan. Mielestäni tämä on ruma hyökkäys kulttuurin kudosta kohtaan, jota oikeutetusti ihaillaan kaikkialla maailmassa.”

Uskontojen maailma ja maailma uskontoina

Marita Liulian näyttelyn tunnuskuva on mustaan taustaan syvätty kuva taiteilijattaren päästä. Kuvan kattaa mosaiikkimainen kuviointi, verkosto., jonka säikeet yhdistyvät toisiinsa.
Kuva kertoo siitä, miten kaikissa uskonnoissa on jotain yhteistä: käsitys maailmasta tai maailman synnystä, Jumalasta tai jumalista, ihmisestä, elämästä, kuolemasta. Kaikille uskonnoille on myös yhteistä niiden harjoittaminen, jonkinlaiset säännöt ja viisaudet.
Näyttelyn tunnuskuva kertoo myös rationalismista, jolla Liulia lähestyy aihettaan. Hän on taiteellinen tutkija ja taiteilija, jonka näkökulma on feministinen. Suhde uskontoihin on neutraali ja pyrkii objektiivisuuteen, mutta naisen kaapuun puetut papit kritisoivat uskontojen patriarkaalista, naisen osuutta väheksyvää traditiota.

Liulia on muokannut Kiasman yläkerran saalin ilmapiirin kappelimaiseksi, huolellisesti valaistuksi tilaksi. Multimedian, dokumenttivideoiden, installaatioiden ja valokuvien lisäksi taiteilija kertoo ryhtyneensä maalaamaan - pitkästä aikaa. Maalaukset tuovat subjektiivisuutta ja ovat rikastava lisä Marita Liulian ”tuotantotaiteeseen” jossa teokset syntyvät työryhmissä ja usein tuotteistetaan melko pitkälle.

Tiheä ja rikas visuaalisuus on näyttelyn yksi puoli. Toinen on se, että kokonaisuus on samalla melkoinen tietopaketti maailman uskontoihin. Katsoja voi tutustua näyttelyssä uskontoja käsittelevään kirjallisuuteen ja vaikkapa tutustua uskontoihin näyttelyn verkkosivulla.

Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä on rohkea aihe aikana, jolloin modernisaatio kalvaa ihmisten suhdetta uskontoon yhä ohuemmaksi. Se löytää varmasti katsojansa pinnallisessa ja viihteellisessä ympäristössämme.
Marita Liulia, Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä Kiasmassa 19.4.2009 asti.