Taidevarkauksien Top Ten

Sunnuntai-iltapäivänä elokuussa 2004 kaksi naaamioitua ryöstäjää tuli Oslon Munch -museoon ja anasti päivänvalossa kaksi Edvard Munchin teosta, Huudon ja Madonnan. Museossa kävijät todistivat, että varkaat uhkasivat henkilökuntaa aseilla ja siirsivät maalaukset rakennuksesta. He pakenivat mustalla Audilla.


Yhdysvaltain liittovaltiollinen poliisi FBI julkaisi viime viikolla taidevarkauksien Top Ten –listan. Listan laati toimiston uusi taidevarkauksien tiimi. Poliisi vetoaa yleisöön saadakseen vihjeitä varastetuista teoksistaan verkkosivuilla, joissa on myös kuvia varastetuista teoksista ja tapausselostuksia.

Kulttuurinavigaattori kommentoi Top Ten listaa seuraavasti.

Ensinnäkin kaikki varkaudet ovat ns. kulttuuriryöstöjä. Ne ovat käsittääkseni vakavampia rikoksia kuin “tavallisten” taide-esineiden varkaudet, koska useimmat niistä kohdistuvat eri kansojen kansallisomaisuuteen tai siihen verrattavaan kulttuuriperintöön. Tällaisten teosten ryöstelyn motiiveja voisi verrata terrorismiin.

Toisaalta tällaisten taideteosten varastaminen on ehkä typerintä mitä joku rikollinen voi tehdä. Niillä ei ole juurikaan myyntimarkkinoita eikä niiden arvoa voi edes mitata rahassa. Tällaisten teosten myyminen on paljon vaikeampaa kuin niiden varastaminen.

Listan kärjessä on Yhdysvaltain johtaman sotilasliittouman Irakin valtauksen aikana keväällä 2003 Baghdadin Irakin kansallismuseosta ryöstetyt taide-esineet. Miehitysjoukothan olisivat voineet helposti estää ryöstelyn suojaamalla museota ja tekemällä paremman suunnitelman maan valtaamiseksi. FBI:n mukaan useita esineitä on löydetty, mutta 7 000 – 10 000 artefaktia on kadoksissa. Raportissa todetaan, että Irakin arkeologisten paikkojen ryöstely jatkuu massiivisessa mitassa. Irak on ns. Kaksoisvirranmaan aluetta, jota voi pitää eräänlaisena eurooppalaisen sivistyksen syntypaikkana.

Ja vielä yksi havainto. Maalaamatta pirua seinälle voi todeta, että kaksi kymmenestä merkittävimmästä varkaudesta tapahtui Pohjoismaissa. Onneksi niistä toisessa, Tukholman “Natikassa” varastetut teokset löydettiin.

Tässä FBI:n taidevarkauksien Top Ten.

• Irakissa ryöstetyt ja varastetut 7 000 – 10 000 artefaktia keväällä 2003.
• Isabella Stewart Gardner museossa Bostonissa varastetut 12 maalausta 1990.
• Kaksi Renoiria ja yksi Rembrandt Ruotsin Nationalmuseumissa (jotka löydettiin) 2000.
• Oslon Munch -museossa varastetut Munchin Huuto ja Madonna, 2004
• Benevenuto Cellinin Suolakellari Wienin taidehistoriallisessa museossa 2003.
• Caravaggion Syntymä (San Lorenzon ja San Francescon kanssa) Palermossa 1969.
• Davidoff-Morini Stradivarius -viulu newyorkilaisessa asunnossa 1995.
• Kaksi Van Goghin maalausta Amsterdamin Vincent Van Gogh museossa 2002.
• Cezannen Näkymä Auvers-sur-Oiseen Oxfordin Ashmolean -museossa 1999.
• Leonardon Kehräävä Madonna Skotlannin Drumlanrig linnassa 2003.

Munch Modernassa

Norjalaisen Edvard Munchin (1863-1944) omista kuvista koottu näyttely on esillä Tukholman Moderna Museetissa 19.2.2005 alkaen. Näyttely on esillä Tukholmassa toukokuun 15. päivään asti ja sen jälkeen se on esillä Oslon Munch museossa 11.6.-28.8. ja The Royal Academy of Artsissa Lontoossa 15.9.-11.12.

Modernassa jatkuu myös mm. ruotsalaisen Ann-Sofie Sidénin viidestä installatiosta koostuva näyttely 20. maaliskuuta asti.

Muodostuukohan Munchin näyttelystä samanlainen blockbusteri kuin Ateneumin Edelfelt-näyttelystä tuli? Toivottavasti, onhan Munch erinomainen psyykeen kuvaaja ja vahvan ilmaisun maalari. Hän teki sen, mihin Akseli Gallén-Kallela ei rohjennut, vaikka yritystä siihenkin suuntaan oli.

Modernassahan ei olla turhan ronkeleita siitä, mikä on modernia taidetta, mikä nykytaidetta ja mikä ei ole. Suomessa katsotaan varsin yksioikoisesti, että vuosi 1960 on se maaginen raja, joka erottaa nykytaiteen ja vanhan taiteen. Munch hyllytettäisiin Suomessa siis historialliselle osastolle. Kiasmaan hän ei pääsisi.

Edvard Munch, Omakuva helvetissä 1903

Tästä avatuu taas näköaloja kulttuurimaaotteluun Suomi-Ruotsi. Sen voittaa tässä erässä Ruotsi kuusi - kaksi. Ruotsissa modernismilla on historiallista perspektiiviä. Vanha-, moderni- ja nykytaide elävät siellä jatkumossa ja yhteydessä toisiinsa. Meillä erottelun ja poissulkemisen asenne jyllää tässäkin asiassa.