Modernassa jatkuu myös mm. ruotsalaisen Ann-Sofie Sidénin viidestä installatiosta koostuva näyttely 20. maaliskuuta asti.
Muodostuukohan Munchin näyttelystä samanlainen blockbusteri kuin Ateneumin Edelfelt-näyttelystä tuli? Toivottavasti, onhan Munch erinomainen psyykeen kuvaaja ja vahvan ilmaisun maalari. Hän teki sen, mihin Akseli Gallén-Kallela ei rohjennut, vaikka yritystä siihenkin suuntaan oli.
Modernassahan ei olla turhan ronkeleita siitä, mikä on modernia taidetta, mikä nykytaidetta ja mikä ei ole. Suomessa katsotaan varsin yksioikoisesti, että vuosi 1960 on se maaginen raja, joka erottaa nykytaiteen ja vanhan taiteen. Munch hyllytettäisiin Suomessa siis historialliselle osastolle. Kiasmaan hän ei pääsisi.
Edvard Munch, Omakuva helvetissä 1903 |
Tästä avatuu taas näköaloja kulttuurimaaotteluun Suomi-Ruotsi. Sen voittaa tässä erässä Ruotsi kuusi - kaksi. Ruotsissa modernismilla on historiallista perspektiiviä. Vanha-, moderni- ja nykytaide elävät siellä jatkumossa ja yhteydessä toisiinsa. Meillä erottelun ja poissulkemisen asenne jyllää tässäkin asiassa.
1 kommentti:
kommentti
Lähetä kommentti