Muistattehan vaikkapa Ars 06:ssa esillä olleen Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen yhteisöteoksen Birminghamin ensimmäinen Valituskuoro, jonka idea on sittemmin esitetty eri puolilla maailmaa.
Teos muistuttaa jossain määrin myös kesällä 2005 Tampereen kävelykadulla nähtyä Eero Yli-Vakkurin teosta, jossa hän käveli 85 päivän ajan tyhjällä veistosjalustalla.
Antony Gormleyn teokset ovat usein syvältä kuvanveistotaiteen traditiosta kumpuavia perushahmoja, ”kouroksia”, kuten hänen katosta riippuvat hahmonsa Ars 95:ssä Helsingissä. Esimerkiksi Gormleyn kotisivuilta selviää kuitenkin se, että hänen tuotantonsa ei ole pelkkiä kiinteitä hahmoja, joiden sukupuolisuudesta Taava Koskinen käy keskustelun Gormleyn kanssa Taide-lehden haastattelussa.Esimerkiksi Asian Field on yhteistyössä satojen ihmisten tekemä lattiainstallaatio, joka koostui yksinkertaisista savihahmoista tuijottamassa pistävin silmin katsojaa.
Antony Gormley, Asian Field, 2003.Kun modernistinen kuvanveisto on jo yli sadan vuoden ajan pyrkinyt laskeutumaan jalustaltaan, Gormleyn idea siitä, että teoksen muodostavatkin itse ihmiset, on erinomainen metafora.
Neljännen jalustan kilpailu on jo asetelmana koominen, mutta valitettavasti kilpailuun valitut brittiläiset kuvanveistäjät suhtautuivat siihen liian kevyesti. Useat kilpailun ehdotukset olivat heikkoja, ei siksi että ne olivat vitsikkäitä, vaan siksi että niiden sisältämä vitsi oli heikko.
Muista ehdokasteoksista enemmän Kulttuurinavigaattorin tammikuun artikkelissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti