Rothkomaniaa vai laatujournalismia?

New Yorkin Seagram-rakennukseen tarkoitettu seinämaalaus, 1959.

Mark Rothko syntyi 1903 Väinänlinnassa, joksi Latvian itäosissa olevaa Daugavpilsia suomeksi kutsutaan. Joidenkin lähdetietojen mukaan Rothko syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen ja se johtuu siitä, että kaupunki oli hänen syntymäaikanaan osa Venäjää nimeltään Dvinsk.

Simon Schama, joka itse on koillispuolalaista juutalaista sukua, toteaa kirjassaan Power of Art Rothkon lapsuudesta, että Dvinskin seudulla ei tunnettu pogromeja hänen syntymänsä aikoihin, vaikka kaupungin asukasluvusta oli puolet juutalaisia. Kymmenvuotiaaana Yhdysvaltoihin emigroitunut Marcus Rothkowitz oli kyllä tarpeeksi vanha tietääkseen, mitä sana tarkoittaa, arvelee Schama. Tuleva taiteilija kasvoi ortodoksijuutalaisuuteen, josta Schama toteaa, että sillä ei ollut osuutta hänen tulevassa taiteessaan, paitsi että suoritettuaan juutalaisuuden perusteita opettavan koulun chederin, "se ei koskaan poistu, vaikka kuinka sitä yrittäisi karkoittaa mielestään".
 
Kävin Daugavpilsissä vuosikymmenen alussa. Seutua on uudelleenitsenäisyyden jälkeen vaivannut työttömyys ja köyhyys. Lapset tulivat kerjäämään ravintolaan, jossa söimme. Vuonna 2003 näin Riikassa myös Rothkon muistonäyttelyn, jossa ei tosin hänen parhaimpien teostensa tunnelmiin päässyt. Satavuotissyntymäpäivän kunniaksi Latvian suuren taiteilijan muistoksi oli järjestetty monenlaisia amerikkalaislatvialaisia yhteistyöprojekteja.
 
Rothko saavutti kuuluisuutta abstraktin taiteen tekijänä. Mark Rothko löydettiin vuonna 1970 makaamassa kuolleena ateljeensa lattialla. Valtimonsa leikanneesta taidemaalarista vuotanut verilammikko oli kooltaan noin 2,5 x 1,8 metriä. Jonathan Jones kirjoitti makaaberisti: 

"Se oli hänen maalaustensa mittasuhteissa, ajan taidekritiikin kieltä lainatakseni, värikenttä."

 
Tate Modernissa Lontoossa juuri avattu suuri Rothkon näyttely on syyskauden tapaus. Otan näyttelyn esimerkiksi havainnollistaakseni samalla, mitä on nykyaikainen kulttuurin laatujournalismi. Keräsin The Guardianin aiheesta julkaisemien juttujen linkit syyskuusta 2008 alkaen. Kyseessä on suuren eurooppalaisen laatulehden julkaisemat jutut yhden ainoan taidenäyttelyn ja taiteilijan tiimoilta. Vajaan kuukauden aikana lehti julkaisi yhteensä yhdeksän erilaista juttua aiheesta. Ja mitä vielä näyttelyn kuluessa seuraakaan?

Esimerkiksi kuvataiteen suhteen varsin anorektinen Helsingin Sanomat voisi kokeilla vastaavaa vaikkapa Tennispalatsin Jarmo Mäkilän komeasta näyttelystä. Lehti ei ole kirjoittanut näyttelystä mitään ja tilanne on kuin Neuvostoliitossa: näyttely on epävirallista kulttuuria, josta establishment vaikenee. Ikävää. 
Luin kaikki Rohko-jutut ja katsoin videon ja diasarjan. Minkälainen vaikutelma siitä jäi? Ei ainakaan tyhjentävä, mikä lieneekin tällaisen journalismin eräs tarkoitus, vaan mielessäni kasvoi yhä suurempi kiinnostus taiteilijaa ja taidetta kohtaan. Artikkelit ja teoskuvat voivat välittää vain pienen osan taiteesta. Jos olisi mahdollisuus, tilaisin heti lentolipun Lontooseen.

Mustaa maruunalle, 1958.

Seuraavassa linkitettynä The Guardianin jutut aihesta 1.9. 2008 alkaen. Päivitän linkkejä sitä mukaa, kun lehti julkaisee uusia juttuja aiheesta:

28.9.2008 Laura Cummimg: Welcome to his dark side... tarkastelee Rothkon loppuajan tuotantoa 1950-luvulta.
26.9.2008 Do you get Rothko, eli meneekö perille? Äänestys siitä, onko Rothko ”majestettinen kyky” vai ”keisarin uudet vaatteet”? Majesteettinen kyky voitti (67.7%) keisarin uudet vaatteet (32.3%).26.9.2008 Video aiheesta, jossa kuraattorin ja taiteilijan pojan haastattelu.24.9.2008 Kuvasarja näyttelystä ja muutamia dokumenttivalokuvia.

24.9.2008 Kriitikko Adrian Searlen juttu näyttelystä.23.9.2008 Jonathan Jonesin blogiartikkeli, jossa hän pohtii Rothkon näkemyksiä taiteesta vuonna 1969.20.9.2008 Preview eli ennakkokatsaus, jonka jokainen suuri lehti julkaisee suurimmista näyttelyistä.14.9.2008 My Rothko Moment, jossa taiteilijan ihailijat John Banville, Simon Schama, Katie Mitchell, Ben de Lisi ja Howard Hodgkin puhuvat kokemuksistaan.14.9.2008 Taiteilijan tyttären haastattelu, jossa kerrotaan mm. pesänjakokiistoista.1.9. 2008 Jonathan Jones kävi Teksasissa katsastamassa kuuluisan Rothko-kappelin.

*

Lisäksi vielä näyttelystä kiinnostuneelle linkki Taten näyttelyä koskevalle sivulle.

Taiteen voimakkuuksilla

Ylen Teema-kanavalla alkoi eilen kahdeksanosainen Taiteen voima –sarja. Ensimmäinen kertoi Caravaggion elämästä ja taiteesta. Muut osat ovat Bernini, Rembrandt, David, Turner, Van Gogh, Picasso ja Rothko.

Taitelijavalinnoista maantieteellisesti Suomea lähimmäksi osuu abstrakti taidemaalari Mark Rothko, joka syntyi vuonna 1903 Venäjän Dvinskissä eli suomeksi Väinänlinnaksi kutsutussa kaupungissa, joka tunnetaan nykyisin Latvian Daugavspilsinä. Venäjänjuutalainen Rothko kuoli oman kätensä kautta New Yorkissa vuonna 1970.

Mark Rothko, Mustaa maruunalla, 1958.

BBC:n sarja perustuu Simon Schaman kirjoittamaan kirjaan Power of Art (2006, BBC Books). Kuten ensimmäinen Caravaggio-osa, muidenkin perustana ovat melko vahvasti elämänkerralliset tapahtumat. Mutta kirjoittaja yhdistää taiteilijabiografiat historiallisiin, sekä aate- ja kulttuurihistoriallisiin taustoihin. Hän ei myöskään unohda taide- ja taitelijadokumenteille mitä tärkeintä osuutta, itse taideteosten analyysejä. Caravagiossa käytettiin näyttelijöitä sekä tapahtumien että itse maalausten elävöittämiseen tableaux vivant –tyyliin.

Kuka on sarjan kirjoittaja ja juontaja? Simon Schama on New Yorkin kaupungissa asuva englantilaissyntyinen historioitsija, joka on myös New Yorkerin taidekriitikko. Luin hänen ehkä kuuluisimman kirjansa Landscape and Memory (1995) sen juuri ilmestyttyä innostuneesti ja useita kertoja jälkeenpäinkin. Kirja on hieno katsaus maiseman ja historian, luonnon ja kulttuurin, henkilökohtaisesti ja taiteellisesti kuvatun maailman taustoista. Seikkailin myöhemmin Landscape and Memory-kirjan innostamana maisemissa Koillis-Puolassa Białowiezan metsässä kansallispuistossa ja Yhdysvaltain itärannikolla.

Simon Schama tuntee perusteellisesti eurooppalaisen kulttuuri- ja taidehistorian taustoja. Hänen kirjansa Ranskan vallankumouksesta ja paksu Rembrandt´s Eyes (1999) ovat sekä erinomaista tausta-aineistoa että jännittävää luettavaa. BBC:n A History of Britain tuli aikoinaan televisiosta, mutta se oli niin tiheää historian tapahtumia, että jäi itseltäni seuraamatta.

BBC:n verkkosivulla on runsaasti asiaa Power of Art sarjasta. Verkkosivuilla muun muassa selvitetään avainteosten sijaintipaikkoja ja taiteilijat ja toimittajat valitsevat kussakin sarjassa esiteltyjen teosten innostamia muita teoksia. Sarja esitetään siis Teema-kanavalla keskiviikkoisin klo. 21.00 ja uusinnat lauantaisin.