 |
| Jenny Holzer, Protect me from what I want, 1983-1985. |
”Esimerkiksi se, että kuu on menossa, vuokra on maksamatta, ylinopeussakot meni ulosottoon ja tilillä on alta 100 €. Esimerkiksi se, että tajusin tehneeni virheen Alman sopimuksen kanssa ja pettäväni muun muassa kollegani. Esimerkiksi se, että en haluaisi antaa periksi kapitalismin kuristusotteelle.
Kaikki nämä yhdessä ja siihen päälle vielä liian työn tuottama loputon uupumus, joka muuntuu muun muassa turhautumiseksi ja sitten masennukseksi ja sitten kuitenkin lopulta tunteeksi, että minun on nyt pakko tehdä itselleni jotain, joka puhdistaa, muuttaa suuntaa, tuo elämääni jotain uutta, antaa uskoa siihen, että minulla on vielä riskinottokykyä. Tässä kombinaatiossa ollaan aika lähellä totuutta.”
Näin vastasi Otso Kantokorpi, kun kysyin häneltä, mikä painoi eniten vaakakupissa hänen sanoessa irti kirjoittajasopimuksensa Alma Aluemedian, Ilkan ja Kauppalehden kanssa. Ilkkaan Otso kirjoitti viitisentoista vuotta kirjoittaen ”säännöllisesti kolumneja ja harvakseltaan kritiikkejä Helsingin merkittävimmistä näyttelyistä.” Kauppalehteen Otso kirjoitti kritiikkejä vuodesta 2006 ja kolumneja vuodesta 2012.
”Myin sitten sieluni Alma Aluemedialle”, kirjoitti Otso tammikuussa Alaston kriitikko -blogissaan. Hän ehti kirjoittaa lehtien yhteisorganisaatiolle vajaassa kolmessa kuukaudessa viisi kritiikkiä. Mediakohua hän nostatti ilmoittaessaan blogissaan lauantaina 6.4. sanoneensa irti mainitut avustajasopimukset.
Kyllästymistään yhteistyöhön lehtien kanssa Otso perusteli muun muassa seuraavasti: ”Ilkan tehtyä yhteistyösopimuksen Alma Aluemedian kanssa avustajasuhteeni luonne muuttui radikaalisti. Koska en enää saanut kirjoittaa suoraan Ilkalle arvosteluja, ryhdyin kirjoittamaan niitä alkuvuodesta 2013 Alma Aluemedialle, mitä kautta Ilkkakin niitä sittemmin on julkaissut.”
”Kauppalehti aloitti vuoden 2012 syksyllä säästöohjelman, ja kolmossivu puolittui – ja samalla minun tilini enemmän kuin puolittui. En saanut kirjoittaa enää kuin 1500 merkin juttuja, joiden palkkio on 100 euroa – ennen olin saanut kirjoittaa jopa 3 000 merkin juttuja, joista maksettiin suhteellisesti ottaen isompia palkkioitakin.”
Tuttua tekstiä sanomalehtien avustajille. Vähemmän tuttua lienee mediayhtiöiden talouden tilanne. Journalistissa julkaistussa artikkelissa (Merja Valkama, Sanomalehtibisnes on kultakaivos, Journalisti 16/2012) mediatalouden asiantuntija Arto Sunisen mukaan vuonna 1992 alkanut mediayhtiöiden kasvu on ollut huikeaa. Toimiala on kasvanut samassa tahdissa Suomen kansantalouden kanssa ja vuonna 2013 tiedossa on ennusteen mukaan lievää kasvua.
Monijulkaisemisen, juttukierrätyksen, konsernijournalismin ja mediakonvergenssin innokkaimmatkin puolestapuhujat myöntävät lehtien sisällön kaventuneen ja samanlaistuneen. Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen esimies Markus Määttänen kirjoittaa vastauksena artikkeliini Journalisti -lehdessä (3/2013) juttukierrätyksestä: ”On totta, että kritiikin moniäänisyys tällä tavalla vähenee sanomalehdissä ja entistä harvemmille kriitikoille on niissä työtä tarjolla.” (Journalisti 4/2013).
Samassa kirjoituksessa Määttänen piirtää Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen toimituspoliittisia linjoja. Tällaiset sanomalehtien ulkopuoliset toimitukset, joita voisi kutsua metatoimituksiksi, ovat osoitus siitä, että lehtien journalistista päätöksentekoa ollaan siirtämässä ulos lehtien toimituksista. Helsingin Sanomissa (8.4.2013) julkaistussa haastattelussa Määttänen sanoo Alma Aluemedian etsivän nyt Otso Kantokorven tilalle toista kriitikkoa kirjoittamaan pääkaupunkiseudun kiinnostavista näyttelyistä. Toivottavasti kriitikoilla piisaa solidaarisuutta, eikä tällaiseen epäkollegiaalisuuteen suostuta ainakaan Otson mainitsemin ehdoin.
Otso Kantokorpi lisää vielä: ”Turha minua tässä on nostaa ainoaksi rohkeaksi, kun ajattelee esimerkiksi niitä Sanomien sopimuksen allekirjoittamatta jättäneitä.”
Lehdet siis heikentävät ja huonontavat sisältöjään ja samanaikaisesti vaikeroivat laskevien levikkiensä kanssa. Voittojaan kasvattavalle medialle voisi esittää amerikkalaisen taiteilijan Jenny Holzerin 1980-luvulla New Yorkin Times-Squarelle rakennetun suuren mainostaulun tekstin, jossa luki: PROTECT ME FROM WHAT I WANT (Suojele minua siltä, mitä haluan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti