Julkaistua: Piirustuksen rajat aukeavat

Julkaistu Taide 6/2015
Teksti: Heikki Kastemaa

Laajat vedot hallitsevat lyijykynä- tussi ja hiilipiirustuksia. Joidenkin maisemien atmosfääri muistuttaa Aasian taidetta. Katselen kuvia Henri Cartier-Bressonin piirustuksista, joiden ominaisuuksia ovat huolellinen tarkkailu, luonnosmaisuus ja ilmavuus.

Kuuluisa valokuvaaja Henri Cartier-Bresson luopui 64-vuotiaana valokuvauksesta ja aloitti uransa piirtäjänä. Hän oli saanut taidekoulutusta nuorena ja harjoittanut silloin tällöin sekä piirtämistä että taidemaalausta.

Sekä valokuvissaan, että piirustuksissaan Cartier-Bresson oli empiristi. Hän piirsi usein Pariisin maisemia, asetelmia, muotokuvia ja mallipiirustuksia. Piirustukset perustuvat tarkkailuun, kuten valokuvatkin.

Cartier-Bressonin piirustuksia tutkinut Jean Leymarie pohtii valokuvan olevan lähtökohdiltaan kehyksiin siirretty ja niihin sidottu kuva. Luonnosta tehdyillä piirustuksilla ei ole ennakolta määriteltyjä koordinaatteja. Tarkkaileva piirustus pyrkii löytämään ja määrittelemään itsensä. Leymarien mukaan piirustus tarjoaa itsensä paperin aktiiviselle tyhjyydelle, joka odottaa ainesta. Paperi luo myös valoa ja luo muodon, koska muodon täytyy ulottua ja liittyä valoon.

Leymarie selostaa Cartier-Bressonin osoittaneen kahden mediumin ristiriidan. Valokuvaus on pyrkimystä välittömään, ulkoiseen haltuunottoon, kun taas piirustus perustuu sisäiseen tietoisuuteen siitä, mitä ajassa ja paikassa tapahtuu. Valokuvauksen mekaanisen välittymisen sijaan piirtäminen tarjoaa käden ja käsialan.

Cartier-Bressonin piirustuksista on julkaistu kirjoja, hän järjesti jo elinaikanaan niistä taidenäyttelyitä ja esitteli niitä avoimesti. Hänen piirustustuotannossaan on englantilaista sanaa käyttääkseni draughtsmanshipiä, taitoja tai kykyjä piirtämisen hallintaan. Kuitenkaan esimerkiksi Helsingin Ateneumin taidemuseon näyttelyssä, jota järjestäjät kutsuvat retrospektiiviksi, ei piirustuksia ole nähtävillä. Näyttely osoittaa hämmästyttävää taiteiden toiseuttamista aikana, jolloin taiteenaloja integroidaan enemmän kuin koskaan.

Arvelisin syyn olevan siinä, että Cartier-Bressonin taiteellisen perinnön esittely alkoi aikana, jolloin ei pidetty sopivana maalausten, piirustusten ja valokuvien esittämistä samoilla seinillä. Silloin taiteiden reunat olivat jyrkkiä. Toivottavasti tuo aika on kaikkialla maailmassa nyt eletty ohi. Ainakin valokuvaajan piirustusten esittäminen hänen valokuviensa kanssa tekisi oikeutta hänen elämäntyönsä kokonaisuudelle.

Biennaalin piirtäjät

Viime kesänä avatun Venetsian 56.kuvataidebiennaalin kuraattorin Okwui Enwezorin pääajatus oli koota yhteen kaikki maailman tulevaisuudet. Kuten useat biennaalikävijät ovat todistaneet, näyttelyssä oli paljon jollain tavoin piirtämiseen liittyviä teoksia.

Selaan Venetsian biennaalin kuvia näytöltäni ja huomaan Apertossa esillä olleista piirustuksista Olga Chernyshevan lyyriset hiilipiirustukset paperille otsikolla Graphic Performatives. Hurmaannun myös Qiu Zhijien ”muistiinpanoista”, suuresta vanhasta kiinalaisesta rullamaalauksesta. Ja pohdin, ovatko piirustuksia myös Daniel Boydinin suurikokoisiin, melko tasapaksuihin viivaverkostoihin pohjautuvat suuret teokset, joissa öljyvärin, hiilen ja arkistoliiman avulla polyesterille tehdyt kuvat ikäänkuin jäljittelevät piirustuskynän, väriliidun tai digitaalisen piirustusohjelman jälkiä karkealle paperille?

Thaimaalaisen Rirkrit Tiravanijan 200 pientä piirustusta on sijoitettu eri puolille Giardinia, niissä on sanomalehtien uutiskuvien mukaan tehtyjä piirustuksia mielenosoituksista ja protesteista eri puolilla maailmaa. Huomaan, että virolaisen Jaanus Samman dokumentti neuvostovirolaisen homoseksuaalin kohtalosta sisältää tussi- ja grafiittikynäpiirustuksia, joihin yhdistyy neuvostonostalgisia embleemejä.

Biennaalin palkinnoista erikoismaininnan sai Algeriasta kotoisin oleva, Pariisissa asuva Massinissa Selmani, joka käyttää sanomalehtien uutiskuvia piirustustensa lähtökohtina ja lisää niihin surrealistisia kuvaosia. Tragikoomisten töiden palkitsemista jyry perusteli luonnehtimalla hänen kuviensa tekotapaa: ”vaatimaton mediumi, piirustus, jolla on kuitenkin kapasiteettia toimia kauas sen mittasuhteiden ulkopuolelle.”

Selmani totesi haastattelussaan piirtämisen tyydyttävän häntä myös sen takia, että piirtäessään hän ei ole riippuvainen taloudesta. ”Piirustusten tekeminen ei maksa liikaa, ja minulla on vapaus työskennellä koko ajan kaikkialla.”

Historian illuusiot

Katson Lahdessa Piirrä nyt! -näyttelyssä videoteosta, jossa Salla Myllylä maalaa ikkunaan kerrostalon pihalla olevan puun oksia ja sen ääriviivojen ulkopuolelle jääviä kuvan osia. Puun paljaiden oksien muodostaman kuvan muokkaamisen tallentaminen tuo mieleen tarinan piirustuksen synnystä.

Antiikin Kreikan myytin mukaanhan korinttilainen tyttö piirsi rakkaansa lampun valon heittämän varjon ääriviivan seinälle. Oheistuotteena syntyi myös innovaatio, jota alettiin kutsua myöhemmin reliefiksi, koska tytön isä, Butades-niminen keraamikko muovaili tyttärensä kasvojen piirretyn profiilin myös saveen ja poltti sen keramiikkauunissa kestäväksi muistoksi.

Tarinan muokkaushistoria on kiinnostava. Renessanssiajan Vasari editoi tarinan niin, että nimesi sen tekijäksi, eli piirtäjäksi miehen, Lyydiasta olevan Gygesin, joka tallensi naisen kasvojen sivuprofiilin seinälle. Ehkä Vasarin mielestä piirustus oli niin tärkeä keksintö, että sitä ei sopinut jättää naiselle. Ja myöhemmin tarina kerrottiin proto-feministisessä hengessä myös kahden naisen tekemäksi, kun he halusivat tallentaa siluetin toisen naisen rakastetulle.

Ainakin Piirrä nyt! -näyttely todistaa, että vastoin renessanssin maskuliinista traditiota juuri naiset ovat löytäneet ja ottaneet haltuun piirtämisen.

Kiehtooko Butades-myytti mieltä myös siksi, että se on kuvitelma ja taru, ehkä yhtä suuri kuvitelma kuin itse piirustuksen luoma illuusio? Ehkä koko piirustuksen historia on täynnä väärinkäsityksiä.

Piiru ja prosessi

Elokuussa avatun Viron viidennen kansainvälisen piirustustriennaalin näyttelykokonaisuuden järjestäjät totesivat, että piirustus voi olla eräänlainen piste, lähtöpiste tai tien loppu. He kysyivät, kuinka vähän tarvitaan kuvan muodostumiseen katsojan silmissä tai tietoisuudessa? Piirustuksen prosessiin tarvitaan vain kaksi asiaa: liike, tai sen jäljen liikerata, sekä sen alla oleva taso. Piirustuksen vaatimattomuus sallii sen sopeutumisen aikaan ja olosuhteisiin.

Suomen kielen piirustus-sana juontuu sanasta ”piiru”, joka tarkoittaa piirtoa, viivaa, naarmua, uurrosta, uraa, raitaa, juovaa, jakausta tai rakoa. Sanat piirustus ja piirtäminen siis kirjoitetaan yhdellä ”ärrällä”, kun taas piirros-sanassa on niitä kaksi.

Hollannin kielessä piirustus on ”tekening”, joka juontuu kreikan sanasta ”tekhne”, joka viittaa harjoittelemalla, tekemällä saavutettuun tietoon. Disegno-sana ja sen johdannaiset latinalaisissa kielissä (italiaksi ”disegno”, espanjaksi ”dibujo”, ranskaksi ”dessin” ja portugaliksi ”desenho”) viittaavat suunnittelun tai muotoilun konstruktioon, optimointiin tai muokkaamiseen. Englannin ”draw”-sana taas viittaa vanhan englannin sanoihin ”vetää”, ”laatia” tai ”pitkittää”.

Myös germaanisten kielten sana ”zeichnen”, johdetaan etymologisesti sanasta veto (der Streich).Virolainen Margot Kask päättelee, että kun piirustus-sanaa selitetään prosessina, painotetaan tavallisesti sitä, että ensimmäinen välttämätön asia on liike, liikerata tai liikkeen jälki ja tätä vasten sen perusta eli piirustusalusta vaikuttaa liikkumattomalta. Vaikka perusta ei ole aina materiaalinen, eivätkä jäljet ole aina pysyviä, Kaskin mukaan piirustusjäljen liikkeen nopeuteen ja kontrolloitavuuteen vaikuttaa kitka, aineen aiheuttama vastus. Luova dialogi syntyy kosketuksesta materiaaliin ja se tarjoaa palautteen, terävöittää huomion ja avaa uusia mahdollisuuksia.

Piirustuksen asema

Olipa kyse draughtsmanshipista tai draughtswomanshipista, Suomen kuvataiteen historiassa ei ole paljon mestaripiirtäjiä. Tai ainakin asia on näin meille kerrottu. Olemme varsin maalauksellista kansaa verrattuna Viron taiteeseen, jossa on useita graafisesti vahvoja tekijöitä. Meillä ei ole Eduard Wiiraltin tai Kristian Raudin kaltaisia suuria piirtäjiä.

Mutta ei voi kiistää, etteivätkö esimerkiksi Ville Lukkarisen kirjassaan Piirtäjän maisema (2015) esittelemät Werner Holmberg, Alfred William Finch, Kalle Carlstedt, Helmi Kuusi ja Carl Wargh olisi nerokkaita ja oivaltavia, maisemia, paikkoja ja ympäristöjä haltuunsa ottavia taiteilijoita. Jostain syystä tulemme vain ajatelleeksi heitä joko taidemaalareina tai yleensä taiteilijoina, emme niinkään piirtäjinä.

Piirustusta ja sen asemaa vähätellään. Piirtämistä pidetään jonain pienenä, vaatimattomana, vähäpätöisenä, ehkä sellaisena jota vain lapset tekevät. Renessanssin ja sen jälkeisen ajan käsite disegno, joka oli mitä tahansa piirtämällä tehtyä suunnittelua, oli keskeinen ja kaikilta taiteilijoilta vaadittu taito, mutta jossain vaiheessa se putosi taidekoulutuksen kelkasta.

Suuret piirustusmaat, kuten Ranska tai Viro pitävät yllä piirtämisen traditiota ja vaalivat sen nykyhetkeä. Viime aikoina piirtäjiä on vainottu ja jopa murhattu. Journalistisen lajin, karikatyyrin tekijät ovat laajasti maailman asioista perillä olevia taiteilijoita, vaikka Charlie Hebdon kaltaisen lehden anarkistisen huumorin ilmaisulaji on Suomessa oikeastaan lähes tuntematonta. Ja monet Mohammed-kuvien esittämistä vastustavat tuskin tietävät siitä, mitä tarkoittaa karikatyyri ja minkälaiseen, Euroopasta peräisin olevaan porvarillisen julkisuuden ja satiirin lajiin ne liittyvät.

Piirustuksen aseman selvittämiseksi esitän järjestettäväksi piirustusmaaottelun Viro – Suomi. Luultavasti Viro voittaisi, koska sen vahvuus on piirustustaide osana maan graafisesti painottunutta visuaalista perintöä. Suomen etu voisi olla se, että vaikka modernismi katkaisi taiteenalan elävän perinnön, uusia tekijöitä on tulossa kentälle. Olen vakuuttunut siitä, että Suomen piirustustaide nousee ja tulee kovaa vauhtia Viron perässä.

Uuden piirustuksen puolestapuhujat yrittävät joskus karistaa koko taiteenalan pitkän historian harteiltaan. Martta Heikkilä ja Hanna Johansson kertovat toimittamansa kirjan Viivan filosofia (2015) johdannossa Kuvataideakatemian symposiumista, jonka kipinä kirjan aineisto oli. Heidän mukaansa esitelmät vakuuttivat heidät piirroksen noususta uuteen arvoon, ja että se on muuttunut viime vuosikymmeninä melkoisesti piirustuksen perinteisistä käyttötavoista. Sellaisia kirjoittajat arvelevat olevan kopioiminen, luonnostelu, havainto- ja sormiharjoittelu. Tämä on varsin epätarkka, ehkä tyypillinen modernismin innostama suhtautuminen piirustuksen historiaan, jossa vanha yritetään kumota kieltämällä se kokonaan ja piirretään jyrkkäreunaisia ääriviivoja.

Sana havaintopiirustus on epämääräinen, koska piirtäminen, kuten maalaaminenkin perustuu aina jonkinlaiseen havaintoon, olipa se sitten abstraktia tai käsitteellistä, perustuipa se observointiin tai piirtäjän mielikuviin. Observointiin perustuva piirtäminen ja kopioiminen olivat aikoinaan piirustuksen opiskelun keinoja, koska niiden arveltiin olevan tehokkaita. Eräs modernismin myyttejä on jäljittelyn tuhoisa vaikutus luovuudelle. Esimerkiksi Vincent van Gogh ja Pablo Picasso opiskelivat piirustusta Suomessakin 1800-luvulla tunnetun kirjan, Bargue-Gérômen piirustuskurssin avulla, jossa jäljennettiin klassikoita.

Piirustus liitetään tavallisesti graafisiin taiteisiin. Tosin piirustuksen, kuten graafisten taiteidenkin tilanne on tullut moninaisemmaksi, joustavammaksi ja sen rajat sekä taidepiirustukseen, että eri suuntauksiin, kuten tekniseen piirustukseen, kuvituskuvaan, sarjakuvaan ja karikatyyriin ovat madaltuneet.


En yritä sanoa, että piirtäminen pitäisi nostaa uudelleen taidekoulutuksen keskiöön, mutta ehkä piirtämiseen pitäisi ottaa uusi suhde ja asenne. Kävin lokakuisena iltana katsomassa Kuvataideakatemian maisteriopintoja suorittavan Mika Helinin suurta rakennelmaa Helsingin Roihupellon teollisuusalueen varaston pihalla. Hän oli rakentanut suuren puutavarasta, hylätyistä esineistä ja valaistuksesta koostuvan installaation ja sanoi, että ei koe työtään niinkään veistoksena, vaan pikemminkin piirustuksena, grafiikan vedoksena tai maalauksena. 

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...