Kauheita uutisia – surkeita karikatyyrejä?

Maailma on hämmentynyt Norjassa tapahtuneiden hirvittävien asioiden takia. Kaikki yrittävät pohtia ja järkeillä, miten on mahdollista, että yksi henkilö voi tappaa omin käsin lähes sata viatonta lasta, nuorta ja aikuista.

Eräs ryhmä, joka yrittää näkökulmillaan selvittää asioita on pilapiirtäjät. Kuva paitsi kertoo, myös analysoi, tulkitsee ja kritisoi enemmän kuin sanat.

Sana pilapiirros antaa vähän väärän käsityksen asiasta. Vaikka aihe, kuten tämä, ei olisikaan vitsikäs, hauska, positiivinen tai iloinen millään tavalla, karikatyyrejä syntyy. Kyse on journalismin lajista, kuvallisesta kommentoinnista, jota alettiin julkaista, kun sanomalehdet alkoivat ilmestyä aamaispöytiin 1800-luvulla. Karikatyyri tulee italiankielisestä sanasta lastata tai lastattu ja se viittaa juuri tämän kuvataiteen lajin ominaisuuteen: karikatyyri on kuva, joka on lastattu merkityksillä.

Mikään inhimillinen ei ole vierasta karikatyyrille. Ne voivat ihastuttaa tai suututtaa. Karikatyyrit järkyttivät maailmaa Muhammed-pilapiirrosjupakassa muutama vuosi sitten.

Norjan traagiset tapahtumat synnyttivät yleistasoltaan melko heikkoja karikatyyrejä. Osa on mauttomia ja tuntuvat liittyvän aiheen herättämään valtavaan maailmanlaajuiseen mediapöhinään vain sen dekoraationa. Kysyin itseltäni, pystyvätkö näin kauheat uutiset hyvää karikatyyriä synnyttämäänkään?

Mutta osa kuvista on oivalluksia vailla vertaa, niiden piirtäjillä on sanottavaa. Ajankohtaisten karikatyyrien seurantaan erinomainen lähtökohta on The Gagle Post, poliittisten karikatyyrien päivitettävä verkkosivu, josta osa tämän artikkelin kuvista on peräisin.

Huuto ja nationalismi

Aloitan heikommasta päästä. Norjan tapahtumista kohua synnytti The Sunday Timesissä julkaistu Gerald Scarfen mukaelma Edvard Munchin Huudosta. Myös monet muutkin karikatyristit käyttivät aihetta käsitellessään kaikkein tunnetuinta kuvaa Norjasta. Karikatyyrin julkaiseminen pari päivää massamurhatapahtuman jälkeen ja vielä salakuunteluskandaalin ravistelemassa Englannissa herätti erään toimittajan kommentoimaan, että pilakuva on enemmän kuin vähän sopiva parodialle.

Gerald Scarfe, The Sunday Times.

Monet karikatyristit ottivat aiheekseen kansallisuuden ja kansallistunteen. Norjan visuaalisesti voimakasta lippua käytettiin useissa kuvissa. Tässä pari esimerkkiä:

Martin Sutovec, SME, Slovakia.

Dave Granlund, Massachusetts, USA, Norway, Loss of Innocents & Innocence.

John Sherffius, Colorado, Boulder Daily Camera.

Viattomuus ja terrorismin kasvot

Kauheita tapahtumia Norjassa pohdittiin maan viattomuuden menetyksenä. Monet olivat aikaisemmin ajatelleet, että tällaiset terroriteot liittyvät Yhdysvaltoihin, mailman suurkaupunkeihin, mutta eivät pieneen ja rauhalliseen Norjaan ja Osloon tai idyllisen, kesäisen saaren ilmapiiriin.

Steve Greenberg, Los Angeles, CA USA.

Tapahtumaa kutsuttiin myös terrorismiksi ja karikatyyreissä käsiteltiin terrorismin kasvoja. Ensimmäiset arviothan Norjan pommiräjähdyksistä arveltiin islamistien teoiksi.

Cameron (Cam) Cardow, Kanada, The Ottawa Citizen, Vanhat kasvot – Uudet kasvot.

Mielen ja maailman vika

Terrorismin kasvojen lisäksi pohdittiin myös teon mielekkyyttä. Useimmat asiaa pohtineet pohtivat tekijää normatiivisesta arvioinnista käsin, ja tulivat siihen tulokseen, että kyseessä on mielenvikainen henkilö.

Jeff Stahler, Ohio USA, The Columbus Dispatch.

Arend van Dam, Hollanti, Anders Breivik, Mielisairas.

Mutta yhtä vaikea kuin tehdä psykoanalyysiä julkisuuden tietojen perusteella, on yhdistää Anders Breivikin teot poliittiseen ja poliittisesti motivoituun massamurhaan, joka tosin oli tekijälle hänen omien selvitystensä mukaan päivänselvää. Suomessa Kalle Erkkilän näkökulma tulkitsi ja kritisoi myös tapahtuman tulkintoja. 

Kalle Erkkilä, Rovaniemi US.fi.

Mutta myös äärioikeiston nousu Euroopassa nähtiin vaarallisena.

Kap, La Vanguardia ja Mundo Deportivo, Espanja.

Parhaan näkemäni karikatyyrin aiheesta piirsi oululainen Ville Ranta. Hänen luonnosmainen, ekspressiivinen tyylinsä välittää sekä tragedian sisältämää tunnetta että usein toiminnallisia, vartalon kieleen liittyviä ilmaisuja. Ranta kertoo hahmojensa ilmeissä myös ihmisen yksinäisyydestä, ahdistuksista ja peloista. Ne lienevät tämänkin tragedian päämotiiveja.

 Ville Ranta, Oulu.

Piirrokset, jotka ravisuttivat maailmaa

Eräs pilakuva, joka syntyi suuresta pilakuvakohusta.

Tanskalaissyntyisen, Yhdysvalloissa asuvan politiikan tutkijan Jytte Klausenin kirjoittaman kirjan otsikko on The Cartoons That Shook the World. Lokakuussa 2009 ilmestyvä kirja on tutkimus ja arvio muutaman vuoden takaisesta Muhammad-pilakuvajupakasta.
Viime aikoina kirjan julkaisua on uutisoitu, koska sen kustantaja, kuuluisa Yale Universty Press päätti, että se ei julkaise pilapiirrosten kuvia julkaistavassa kirjassa, eikä myöskään julkaise taidehistoriassa usein aikaisemmin esiintyneitä ja julkaistuja Muhammadin kuvia. Kunnianarvoisan yliopistollisen kustantajan päätös on odotettu, mutta tieteelliseksi ei sitä voi kehua, jos tieteellisen julkaisemisen periatteita ovat avoimmuus ja selkeä havainnollisuus. Onneksi kuvaesimerkkejä on nähtävänä runsaasti erilaisissa verkkojulkaisuissa.

Syyskuussa 2005 tanskalainen Jyllands-Post julkaisi kaksitoista pilapiirrosta profeetta Muhammadista. Viisi kuukautta myöhemmin tuhannet muslimit hukuttivat lehden vihan ja katkeruuden vuodatuksilla. Mielenosoitukset levisivät Aasiasta Eurooppaan.
Jytte Klausen haastatteli muslimijohtajia Lähi-Idässä ja Euroopassa, sekä tanskalaisia toimittajia ja pilapiirtäjiä sekä tutki eskaloituneen konfliktin argumentteja ja motiiveja.
Klausenin johtopäätös on kustantajan ennakkotiedotteen mukaan se, että muslimien reaktio ei ollut – toisin kuin yleisesti arveltiin – spontaani emotionaalinen reaktio Islamin ja Lännen kulttuurien yhteentörmäyksessä. Tutkijan mukaan sen järjestivät aluksi ne tahot, joilla oli omia etuja ajettavanaan Tanskan ja Egyptin vaaleissa ja myöhemmin islamistiset äärijärjestöt, jotka pyrkivät horjuttamaan Pakistanin, Libanonin, Libyan ja Nigerian hallituksia. Pilakuvakohussa oli Klausenin mukaan kyse loppujen lopuksi poliittisesta konfliktista, pikemminkin kuin suuresta kulttuurisesta väärinkäsityksestä.

Politiikan tutkijan johtopäätös konfliktin poliittisuudesta ei hätkähdytä. Selvittämättä jää vielä ainakin pilakuvakohun viestinnällinen paradoksi: miten on mahdollista, että kuvia täynnä olevassa maailmassa kaksitoista piirustusta sai aikaan kansainvälisen mekkalan? Minkälaisia tulkintaeroja liittyy kuvien ja pilakuvien lukemiseen eri kulttuuriyhteyksissä? Toivottavasti niihinkin löytyy selvitystä syksyllä, kun kirja julkaistaan tai joskus myöhemmin.

Sisuskalut uusiksi

Louise Hellmanin näkemys uudesta presidentin toimistosta.

Uuden yritysjohtajan vaihdoksen huomaa tavallisesti siitä, että yhtiön logo muuttuu, kun muutosta pitää saada yritykseen vaikka kirveellä veistämällä.

Barack Obama on ilmoittanut erääksi ensimmäisistä toimenpiteistään Valkoisen talon ovaalinmuotoisen presidentin toimiston uudelleen sisustamisen. Hyvä idea, onhan huone varsinainen maailmanpolitiikan hot spot.

The Guardian ehti edelle ja pyysi arkkitehteja ja suunnittelijoita käymään hommaan käsiksi. Tulokset ovat asiallisia ja hauskojakin.

Tässä kuvasarja suunnitelmista.

Ja aihetta koskeva artikkeli.