Kauheita uutisia – surkeita karikatyyrejä?

Maailma on hämmentynyt Norjassa tapahtuneiden hirvittävien asioiden takia. Kaikki yrittävät pohtia ja järkeillä, miten on mahdollista, että yksi henkilö voi tappaa omin käsin lähes sata viatonta lasta, nuorta ja aikuista.

Eräs ryhmä, joka yrittää näkökulmillaan selvittää asioita on pilapiirtäjät. Kuva paitsi kertoo, myös analysoi, tulkitsee ja kritisoi enemmän kuin sanat.

Sana pilapiirros antaa vähän väärän käsityksen asiasta. Vaikka aihe, kuten tämä, ei olisikaan vitsikäs, hauska, positiivinen tai iloinen millään tavalla, karikatyyrejä syntyy. Kyse on journalismin lajista, kuvallisesta kommentoinnista, jota alettiin julkaista, kun sanomalehdet alkoivat ilmestyä aamaispöytiin 1800-luvulla. Karikatyyri tulee italiankielisestä sanasta lastata tai lastattu ja se viittaa juuri tämän kuvataiteen lajin ominaisuuteen: karikatyyri on kuva, joka on lastattu merkityksillä.

Mikään inhimillinen ei ole vierasta karikatyyrille. Ne voivat ihastuttaa tai suututtaa. Karikatyyrit järkyttivät maailmaa Muhammed-pilapiirrosjupakassa muutama vuosi sitten.

Norjan traagiset tapahtumat synnyttivät yleistasoltaan melko heikkoja karikatyyrejä. Osa on mauttomia ja tuntuvat liittyvän aiheen herättämään valtavaan maailmanlaajuiseen mediapöhinään vain sen dekoraationa. Kysyin itseltäni, pystyvätkö näin kauheat uutiset hyvää karikatyyriä synnyttämäänkään?

Mutta osa kuvista on oivalluksia vailla vertaa, niiden piirtäjillä on sanottavaa. Ajankohtaisten karikatyyrien seurantaan erinomainen lähtökohta on The Gagle Post, poliittisten karikatyyrien päivitettävä verkkosivu, josta osa tämän artikkelin kuvista on peräisin.

Huuto ja nationalismi

Aloitan heikommasta päästä. Norjan tapahtumista kohua synnytti The Sunday Timesissä julkaistu Gerald Scarfen mukaelma Edvard Munchin Huudosta. Myös monet muutkin karikatyristit käyttivät aihetta käsitellessään kaikkein tunnetuinta kuvaa Norjasta. Karikatyyrin julkaiseminen pari päivää massamurhatapahtuman jälkeen ja vielä salakuunteluskandaalin ravistelemassa Englannissa herätti erään toimittajan kommentoimaan, että pilakuva on enemmän kuin vähän sopiva parodialle.

Gerald Scarfe, The Sunday Times.

Monet karikatyristit ottivat aiheekseen kansallisuuden ja kansallistunteen. Norjan visuaalisesti voimakasta lippua käytettiin useissa kuvissa. Tässä pari esimerkkiä:

Martin Sutovec, SME, Slovakia.

Dave Granlund, Massachusetts, USA, Norway, Loss of Innocents & Innocence.

John Sherffius, Colorado, Boulder Daily Camera.

Viattomuus ja terrorismin kasvot

Kauheita tapahtumia Norjassa pohdittiin maan viattomuuden menetyksenä. Monet olivat aikaisemmin ajatelleet, että tällaiset terroriteot liittyvät Yhdysvaltoihin, mailman suurkaupunkeihin, mutta eivät pieneen ja rauhalliseen Norjaan ja Osloon tai idyllisen, kesäisen saaren ilmapiiriin.

Steve Greenberg, Los Angeles, CA USA.

Tapahtumaa kutsuttiin myös terrorismiksi ja karikatyyreissä käsiteltiin terrorismin kasvoja. Ensimmäiset arviothan Norjan pommiräjähdyksistä arveltiin islamistien teoiksi.

Cameron (Cam) Cardow, Kanada, The Ottawa Citizen, Vanhat kasvot – Uudet kasvot.

Mielen ja maailman vika

Terrorismin kasvojen lisäksi pohdittiin myös teon mielekkyyttä. Useimmat asiaa pohtineet pohtivat tekijää normatiivisesta arvioinnista käsin, ja tulivat siihen tulokseen, että kyseessä on mielenvikainen henkilö.

Jeff Stahler, Ohio USA, The Columbus Dispatch.

Arend van Dam, Hollanti, Anders Breivik, Mielisairas.

Mutta yhtä vaikea kuin tehdä psykoanalyysiä julkisuuden tietojen perusteella, on yhdistää Anders Breivikin teot poliittiseen ja poliittisesti motivoituun massamurhaan, joka tosin oli tekijälle hänen omien selvitystensä mukaan päivänselvää. Suomessa Kalle Erkkilän näkökulma tulkitsi ja kritisoi myös tapahtuman tulkintoja. 

Kalle Erkkilä, Rovaniemi US.fi.

Mutta myös äärioikeiston nousu Euroopassa nähtiin vaarallisena.

Kap, La Vanguardia ja Mundo Deportivo, Espanja.

Parhaan näkemäni karikatyyrin aiheesta piirsi oululainen Ville Ranta. Hänen luonnosmainen, ekspressiivinen tyylinsä välittää sekä tragedian sisältämää tunnetta että usein toiminnallisia, vartalon kieleen liittyviä ilmaisuja. Ranta kertoo hahmojensa ilmeissä myös ihmisen yksinäisyydestä, ahdistuksista ja peloista. Ne lienevät tämänkin tragedian päämotiiveja.

 Ville Ranta, Oulu.