Pelotuskuvalla päin politiikkaa

Vihreiden eduskuntavaalikampanja otti käyttöönsä kaksi replikaa. Jos niiden tarkoituksena on herättää keskustelua, se myös saatiin aikaan. Onhan Uusi Suomi ollut suomalaisen konservatiivisuuden tavaramerkki jo pitkään.

Visuaalisen kulttuurin kannalta kiinnostava on mainoskampanjassa käytettävä kuva. Siinä on kuvattu vihreälle pohjalle valkoisin ääriviivoin Suomen leijona.

Itse eläintä vartioidaan varsin huolellisesti, nimittäin laki Suomen vaakunasta selittää kuvan seuraavasti:

“Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.”

Rosetit eli ruusukuviot eivät merkitse vaakunassamme mitään, vaan kuvan suunnittelija, heraldikko Olof Eriksson suunnitteli ne puhtaiksi sommitteluelementeiksi. Rosetit voi toki tulkita vaikka Suomen historiallisiksi maakunniksi, jos haluaa.

Suomen leijona alkuperäisessä asussaan on myös tarkasti suojeltu eläin. Laissa Suomen vaakunasta todetaan, että henkilöä, joka myy Suomen vaakunana yllä kuvatusta poikkeavaa vaakunaa, voidaan sakottaa. Lupa Suomen lipun tai Suomen vaakunan käyttämiseen tavaramerkissä haetaan sisäasiainministeriöltä.

Google-kuvahaku toi kymmeniä Suomen leijonia. Toivottavasti luvat on haettu asianmukaisesti.

Mutta mistä kuvasta ja kuvatyypistä Vihreiden vaalimainoksessa on pohjimmiltaan kysymys? Vastauksen antaa saksalainen Richard Hamann (1879-1961), taidehistorioitsija, joka tunnetaan paitsi 1900-luvun alun ekspressionismin, myös keskiajan taiteen tutkijana.

Hamann erottaa omaksi tyypikseen kuvan, jota hän kutsuu sanalla Schreckbild eli pelotuskuva. Sen vaikutus on varsin selvä, pelotuskuva on suunniteltu yksinkertaisesti niin pelottavan näköiseksi, että se herättää katsojassaan tarvittavan etäisyyden esittäjään, pelonsekaisen kunnioituksen.

Pelotuskuva on niin sanottu universaali kuvatyyppi. Jalopeuroja, lohikäärmeitä, karhuja, kotkia ja käärmeitä tapaa pelotuskuvina eri puolilla maailmaa. Pelotuskuva on usein aikoja sitten irronnut suoranaisesta pelon herättämisen tehtävästä ja siitä on tullutkin kuva, joka herättää sympatiaa. Nallet, ketut ja kissat voisivat olla pelotuskuvien vastakuvia.

Olen pitkään tutkinut erilaisten vaalikampanjoiden visuaalisia asuja ja täytyy sanoa, että tästä kuvasta olin aluksi hämmentynyt. Mutta sanoisin myös, että Vihreiden vaalikampanjaan on valittu rohkea kuvateema, joka ironisoi, julistaa ja nostalgisoi ikivanhaa kuva-aihetta. Ja se on paljon saavutettu.