Nykyaikaisen, laajentuneen muotoilukäsityksen voi lukea Helsingin muotoilupääkaupunkihankkeen ohjelmassa: ”World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelma koostuu tapahtumista ja teoista, jotka hyödyntävät designia laaja-alaisesti kulttuurisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen välineenä.”
World Design Capital saarnaa samoja
periatteita kuin Facebookin, Wikipedian ja YouTuben luojat,
avoimmuutta ja globaalia vastuuta designin uudessa roolissa. Tässä
maailman muotoilupääkaupunki Helsingin periatteet:
”1. Avoin kaupunki – paremman elämän edellytyksiä kaupunkilaisille
Haemme innostavia tapoja, joilla asukkaat osallistuvat ja vaikuttavat aktiivisesti elinympäristönsä kehittämiseen. Tähän liittyvät vaikkapa kaupunkiympäristö, yhteisöllisyys, kestävä kehitys ja asukkaiden tarpeisiin perustuva julkisten palveluiden uudistaminen.
2. Globaali vastuu – designin uusi rooli
Etsimme ratkaisuja, jotka edistävät elämisen laatua ja onnellisuutta. Toteutamme hankkeita joissa design ja muotoiluajattelu ovat uudessa roolissa muutoksen käynnistäjinä. Designpääkaupunkina etsimme myös yhteyksiä ihmisiin, organisaatioihin ja ratkaisuihin kaikkialla maailmassa.
3. Uuden kasvun juuret – Embedded Design
Etsimme uusia tapoja hyödyntää designia kasvun lähteenä kestävällä tavalla. Odotamme kasvua elinkeinoelämässä ja myös muilla tavoilla mitattuna hyvinvoinnin lisääntymisenä.
Designpääkaupunkivuoden perusajatuksena on ollut "Open Helsinki – Embedding Design in Life". Embedded Design laajentaa muotoilun sovellusalueen tavaroista palveluihin ja järjestelmiin. Se tuo muotoilun keinot sekä käyttäjän tarpeen alusta lähtien mukaan suunnitteluun.”
Periaatteessa kaikki muotoilijat ovat aina luoneet
parempaa elämää ihmisille, tai ainakin yrittäneet luoda sitä.
Sosiaalisen vastuun moraaliakin on saarnattu ensimmäisen teollisen
kumouksen ja teollisen muotoilun alusta asti. Muotoilun piirissä on
aina elätetty ainakin toivoa uuden kasvun itämisestä.
Uutta on muotoilun ulottuminen prosesseihin,
sisältöihin ja viestintään, sekä globaali vastuu, joista
muotoilijat eivät ole aikaisemmin puhuneet. Myös asukkaiden
osallistuminen on huomioitu World Design Capital Helsingin
periaatteissa. Kokonaisuudessaan ne ovat erittäin ajankohtaisia ja
osuvat nykyaikaisen muotoilukäsityksen ytimeen.
Peter Behrensin muotoilema sähköinen vedenkeitin
vuodelta 1909.
Sanomalehtien kustantajat vaikeroivat niiden sisällön ilmaisjakelun paineissa, eikä lehtien verkkoversioita juuri haluta muotoilla paremmiksi, koska ne yksinkertaisesti eivät tuota mitään. Vain muutama maailmanluokan sanomalehti, kuten The Guardian, The New York Times tai Frankfurter Allgemeine Zeitung FAZ pystyvät tuottamaan laadukkaita verkkojulkaisuja ja palveluita ilmaiseksi. Niitä lukemalla voi saada käsityksen siitä, mitä hyvin muotoiltu verkkoviestintä voi olla.
Sanomalehdet keräävät vieläkin noin 20 kertaa enemmän voittoa mainostuloilla kuin verkkosivustot. Justin McGuirk kysyy artikkelissaan The Guardianissa: ”Kuka muotoilisi keinon, jolla verkkosivu voisi kerätä yhtä paljon mainostuloja kuin sanomalehdet? Bannerimainoksilla? Forget it.”
Tosiasia on, että suurta osaa verkkosivua ei voi luovuttaa mainoksille, toisin kuin painettuja sivuja, koska olemme yksinkertaisesti verkkoviestinnän alusta asti olleet ehdollistettuja siihen, että kaikki on ilmaista. McGuirk toteaa: ”Se on designhaaste, jonka ongelman kaikki yrittävät ratkaista.”
The Guardian on verkossa olevista sanomalehdistä eräs maailman
parhaita.
Avoimen viestinnän myötä myös kirjoittamisen tuotto on vähentynyt. Monet lehdet toimivat pelkän ilmaiskirjoittelun voimin tarjoten kirjoittajilleen puhdasta symbolista pääomaa. Kirjoittaja-avustajien asemaa sanomalehdissä on ahdistettu yli-isännöivillä avustaja- ja lisenssisopimuksilla. Kirjankustannusala on kriisissä. Arvelisin, että kaikki tämä laskee väistämättä kirjoittamisen tasoa.
Entä globaali vastuu? Muotoilun ja viestinnän kannalta globaali näkökulma ei ole niinkään ongelma, koska designin perinne, esineiden funktionalistinen suunnittelu ja muotoilu tähtäsi usein estetiikan ja ongelmien universaaleihin ratkaisuihin. Viestinnän painopiste on jo pitkään laajentunut lokaaliin eli paikalliseen. Alueellisuus ja paikallisuus eli regionalismi, jota modernismi usein ylenkatsoi ja halveksui, lienee eräs muotoilun tulevaisuuden haasteita.
Esimerkiksi elektronisten kirjojen lukulaitteiden ja kirjojen markkina on kasvanut suurilla kielialueilla, mutta Suomen kaltaiset pienet kieli- ja kulttuurimaat saavat vielä odottaa eBookin läpimurtoa. E-kirjan tekniikka ja muoto esineenä on jo ratkaistu melko pitkälle, mutta sen jakelu ja levitysprosessi kaipaa muotoilua.
Globaalin markkinatalouden vastuun nosti vastikään televisiossa esille tanskalainen toimittaja Frank Piaseki Poulsen ohjelmassa, joka käsitteli Nokian (ja muidenkin valmistajien) kännyköiden materiaalina käytetyn raaka-aineen tuotanto-ongelmia Afrikassa. Myös tämänkaltaisiin ongelmiin voisi uusi designkäsitys tuoda parannuksia prosessien ja palveluiden luovan ongelmanratkaisun avulla.
Maailma siis tarvitsee muotoilua, eikä uudella designilla ole mitään syytä ujostella maailmaa lähestyessään.
KULTTUURINAVIGAATTORI:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti