Baanalla

Viikolla avattu Baana on erinomainen parannus Helsingin niemen pyöräilyongelmiin. Itä-länsisuunnassahan pyöräteiksi merkityt Bulevardin molemminpuoliset kaistat ovat usein jakelu- ja muiden ajoneuvojen ahdistamia, epätasaisia ja kapeita pyöräilyyn. Baanaa pitkin pystyy nyt ajamaan keskeytyksettä ja heinäkuussa avattavat rampit tulevat varmasti tarpeeseen. Ne kertovat siitä, miten huolellisesti Baana on toteutettu.

Baana on parannus, joka auttaa pyöräilyä yhden kaupunginosan sisällä. Seuraavaksi Helsingissä pitäisi ruveta suunnittelemaan useita kaupunginosia yhdistäviä, pyöräilyn jatkuvuutta edistäviä pyöräreittejä, kutsuttakoon niitä vaikkapa polkupyöräilyn valtaväyliksi. Sellaisia on rakennettu jo Kööpenhaminaan ja Amsterdamiin. Kerroin kokemuksistani marraskuussa Kulttuurinavigaattorissa ajettuani Lontoon vastaavilla Cycle Superhighwayseilla.

Vähintään kymmenen kilometrin pituisia pyöräilyreittejä tarvitaan Helsingissä kipeästi edistämään varsinkin työmatkapyöräilyä. Selkeästi merkityt pyöräilyn valtaväylät auttaisivat myös satunnaisia ja turistipyöräilijöitä, koska niitä pitkin on helppo suunnistaa ja orientoitua eri suuntiin. Itse koin Lontoon reitit juuri tällaisina orientoivina reitteinä, kun sain käsitystä kaupungin kokonaisuudesta niistä pitkin ajaessani.

Aluksi voisi toteuttaa neljä tai viisi valtaväylää, kaupungin keskustasta itään, länteen, sekä luoteiseen, koilliseen ja pohjoiseen suuntautuvat valtaväylät. Ne voisivat ulottua Espooseen ja Vantaalle ja Kauniaisiin. Itse asiassa juuri näihin suuntiin ulottuvat valtaväylät toisivat riittävän runkoverkoston Helsingin ja pääkaupunkiseudun olosuhteisiin.

Mitään Baanan veroisia kalliita rakennelmia pyöräilyn valtaväylien ei tarvitse olla. Niiden pitää olla hyvin merkittyjä, tiedotettuja, näkyviä ja jatkuvia pyöräilyväyliä, joissa suuria 90 asteen kulmia ja naurettavia kiertoja ei ole. Eiväthän  Lontoonkaan merkityt pyöräilyväylät ole mitään pyöräilyn nopeita moottoriteitä, vaan pyöräilyä hahmottavia ja jatkuvuutta edistäviä pääreittejä.

Helsinki on toteuttanut hyvin ydinkeskustan pyöräilyteitä, esimerkiksi Mannerheimintien väylä on tärkeä. Seuraavaksi pitäisi tehdä pitkiä ja jatkuvia pääreittejä.

Lontoon polkuja 9: Polkupyörällä Lontoossa: Kun kuulin kellojen soivan

-->

Kuulin tuon tutun ja kuuluisan, iloisen Westminster Abbeyn kellojen soiton juuri, kun kurvasin Parlamenttitalon kohdalla St. Margaret kadulle. Se oli ikimuistettava ensikokemus polkupyörällä ajamastani hetkestä Lontoossa. Onnellisena jatkoin polkemista Thamesin suuntaan.

Toinen tunnelmani oli kummallinen. Ajellessani polkupyörällä Lontoon kaduilla rupesin muistelemaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani.

Kasvoin Oulun keskustan kaupunginosassa ja nuoruuteni kokemukseen kuuluivat voimakkaasti polkupyörät. Syy siihen, miksi Lontoossa aloin muistella noita aikoja on siinä, että nuoruuteni aikoihin Oulussa, kuten muuallakin Suomen kaupungeissa kevyttä liikennettä ja moottoriliikennettä ei oltu eriytetty. Opin pyöräilemään kaupungissa autojen seassa.

Suurin ero pyöräiltäessä Lontoossa, verrattuna Suomeen on se, että Lontoon polkupyöräliikennettä ei tavallisesti ole eriytetty muusta liikenteestä. Pyöräily näyttää hurjalta, mutta se perustuu muutamiin perussääntöihin, joista ehkä tärkein on se, että pyöräilijän pitää kunnioittaa autoilijaa ja autoilijan pyöräilijää.

Uudet liikennetutkimukset viittaavat siihen, että jos autoliikenne erotetaan jalankulkijoista ja pyöräilijöistä liian voimakkaasti, autoilijoille kehittyy niin sanottu tunneliefekti. He alkavat tarkkailla pääasiassa toisia autoja ja unohtavat muiden liikkujien tarkkailun.

Vuokrausjärjestelmä

  

Barclay-pankin sponsoroima polkupyörien lainausjärjestelmä on hieno sekoitus mekaanista teknologiaa ja hi-techiä. Polkupyörät ovat lujatekoisia ja helppokäyttöisiä. Niissä voi säätää kolmea asiaa, satulan korkeutta, kolmea vaihdetta ja vauhtia.

Järjestelmä toimii satunnaiselle käyttäjälle parhaiten joko Visa luottokortilla tai Visa-pankkikortilla. Vuokra-aikaa voi ostaa yhdestä päivästä eteenpäin ja pyörän palautettaessa saa halutessa tulosteen käyttöajasta, jonka mukaan laskutus tapahtuu.

Vuokraus on halpaa, sillä esimerkiksi viikon vuokran perusmaksu on 5 puntaa ja alle tunnin käyttö maksaa punnan ja 90 minuuttia neljä. Tunnissakin nimittäin ehtii pyöräillä jo melkoisesti. Alle puoli tuntia saa polkea ilmaiseksikin ja pisin yhtäjaksoinen vuokra-aika sille, joka jaksaa polkea 24 tuntia, maksaa 50 puntaa.

Vuokranmaksu peritään tililtäsi vuokra-ajan päätyttyä.

Jos polkupyörässä on jotain vikaa, punainen merkkivalo palaa kiinnitystelineessä. Voit myös merkitä pyörän huollettavaksi sen jättäessäsi, jos siinä on jotain vikaa. 

Ensimmäinen toimenpide on tietysti tarkistaa pyörän kunto. Satulan voi säätää sopivaan lähtökorkeuteen ennen vuokranmaksua. Joidenkin pyörien renkaissa on vähemmän ilmaa, jolloin polkeminen on vähän raskaampaa. 

Pyörän vuokraaja sopii vuokratessaan, että käyttää sitä kunnolla ja vastaa itse aiheuttamistaan rikkomuksista. Kun on kirjautunut vuokraajaksi, täytyy vain painaa ”Vuokraa pyörä” näyttötaulussa ja hyväksyä sopimus. Sen jälkeen laitetaan luotto/pankkikortti tunnistuslaitteeseen. Tunnistuksen jälkeen se poistetaan ja laite tulostaa liuskan, jossa on koodi pyörän poistamiseksi telineestä. Tunnuskoodin näppäily telineessä on hieman hankalaa, kun numeronäppäimet ovat joissakin telineissä kuluneet, mutta yleensä se onnistuu vähintään toisella yrityskerralla. Voit siis valita minkä tahansa telineessä olevan vapaan pyörän.

Varsinkin etupää pyörissä on vähän raskas, joten sen ulos vetämiseksi telineestä voi nostaa vähän takapäätä. Myös palautettaessa pyörää täytyy käyttää voimaa. Kun olet saanut pyörän telineestä, tarkista vielä jarrujen toimivuus ja satulan oikea korkeus.

Vuokraus- ja palautuspisteet on julkaistu netissä, kuten muutkin ohjeet, mutta kumma kyllä, painetussa muodossa niitä ei saa. Netissä on online-versio paikoista, jossa ilmoitetaan, paljonko asemapaikalla on vapaita pyöriä. Myös PDF-version kartasta voi tulostaa itselleen.

Liikenteessä

Polkupyörän satulassa polkijalle tilanne ei ole niin paha kuin sivulliselle näyttää. Muista ajaa vasemmalla ja varo varsinkin raskaan liikenteen vasemmalle kääntyjiä risteyksessä. Älä aja liian lähellä jalkakäytävän reunaa. Valitse myös oikea menokaista, älä kääntymiskaistaa. Älä mene sellaiseen rakoon joka on arviosi mukaan liian kapea, vaikka muut pyöräilijät siihen menevätkin. Aja rohkeasti ja määrätietoisesti, sinulle annetaan aina tietä. Katso oikealle varmistaaksesi takaasi tulevaa rinnakkaista liikennettä, kun lähestyt bussipysäkkiä, tai joudut ohittamaan seisovan bussin kadun puolelta.

Ahtaammilla kaduilla polkupyörällä pääsee ajamaan yhtä nopeasti kuin autolla, usein nopeamminkin. Älä ryntäile, vaikka jotkut pyöräilijät niin tekevätkin, mutta sinulla pitäisi olla kuitenkin voimaa jaloissasi sen verran, että voit kiihdyttää pyörän vauhtiin, jotta liikenne sujuisi joustavasti. Mitään polkupyörien formuloita lainapyörät eivät ole.

Pyöräily Lontoossa on suurin piirtein yhtä vaativaa kuin autoilu. Vuokrapyörissä ei ole lukkoja, joten älä jätä niitä koskaan näkyvistäsi. Joskus saattaa kestää pitkäänkin löytää palautuspaikka, vaikka niitä on kaupungin keskustan alueella runsaasti. Jos haluat säästää ja käyttää ajan tarkasti hyväksesi, katso jo etukäteen paikka mihin jätät pyörän. Käytä rannekelloa, josta katsot vuokrauksen aloitusajan, joten voit tarkkailla ajan kulua helposti ajaessasi.

Jos pimeä yllättää, ei hätää. Edessä vilkkuva valkoinen ja takana punaiset valot merkitsevät olemassaoloasi pimeässä riittävästi. Keltaista turvaliiviä ja pyöräilykypärää suositellaan yleisesti.

Lontoossa suunnistaminen voi olla joskus hankalaa. Kerran pyöräilin pimeän tuloon asti ja kyselin vihreää valoa odotellessa, tietäisikö eräs pyöräilevä nuori mies, missä on lähin lainapyörien ”telakka-asema”? Hän sanoi muistelevansa, että kyllä sellainen tuolla edessäpäin jossain on. Ajoin hänen perässään jonkin aikaa, mutta käännyin sitten poikkikadulle etsimään, jos palautuspaikka löytyisi sieltä. Kaveri ajoi minut kiinni ja sanoi, että kyllä se palautuspaikka tuolla edessäpäin on, ja että pyöräile vaan perässäni. Sellaista ystävällisyyttä täällä tapaa.

Polkupyöräilyn valtaväylät

Pyöräilyn valtaväylä CS8

Bicycle superhighways (virallisesti "Barclays Cycle Superhighways" tai epävirallisesti kaupungin pyöräilijäpormestarin mukaan "Boris´ Cycle Superhighways") on mannermaan pyöräilymaista, Kööpenhaminasta ja Hollannista Lontooseen tuotu idea. Kaupungin keskustasta eri suuntiin rakennetaan opastettuja ja merkittyjä pyöräkaistoja.

Mitään vauhtikaistoja nämä reitit eivät ole, sillä pyöräily tapahtuu niissäkin liikenteen seassa. Jakeluliikenne ja bussit hankaloittavat ja hidastavat kaistalla pyöräilyä ja joskus autoja on pysäköity siniseksi maalatulle pyörätielle, vaikka se lienee kiellettyä.

Huomattava parannus pyöräilyoloihin on kuitenkin kyseessä. Varsinkin matkailija, joka ei tunne kaupungin katuja, saa apua juuri reittien näkyvistä merkinnöistä. Reittien oheen voi sitten rakentaa muita pyöräretkien reittejä. Reiteistä on myös tarkkaa tietoa netissä ja niistä julkaistaan omia karttoja.

Vuoden 2011 loppuun mennessä neljä tietä oli valmiina, seuraavana vuonna valmistuu neljä ja suunnitteilla on vielä uusia. 

Superhighwaysit on suunniteltu nopeaan läpikulkupyöräilyyn kaupunginosien välillä, eivätkä ne ole juuri nähtävyyksiä, puistoja ja maisemia varten. Jos haluaa poiketa nähtävyysreiteille, suosittelisin esimerkiksi London Cyclist -blogarin laatimaa 35 reitin kartastoa (7,95 puntaa, linkki alla).  

Lontoossa on myös omat, siniset liikennemerkit ja -viitat pyöräreiteille. Ne ovat varsin käyttökelpoisia, koska varsinkin pilvisenä päivänä tai pimeän tullen suunnistaminen teiden sokkeloissa vaikeutuu. 

• Barclays Cycle Superhighways 
  
• Barclays Cycle Hire, jonka uusi nimi on Santander Cycles
• London Cyclist blogi
• Kehutun 35 Lontoon pyöräilyreittiä GPS-pisteineen voi tilata (7,95 puntaa) e-julkaisuna
• Lontoon 15 pyöräilykartoiista voi tilata kuusi UK-osoitteisiin tai hakea ilmaiseksi Travel Information Centres paikoista, jotka ovat Liverpool Streetin, Piccadilly Circuksen, ja KIng´s Crossin metroasemilla, Eustonin ja Victorian juna-asemilla sekä Heathrow Terminal 123:n metroasemalla.   

Espoon metsissä

Pyöräilin eilen Espoon metsissä ja pysähdyin ihailemaan puita, joiden oksat kiemurtelivat kevättalvista, jäistä taivasta vasten. Mieleen tuli Santeri Tuorin Metsä-näyttely Tapiolan Emma-museossa.

Roomalaiset suhtautuivat metsään sekavin tuntein, kirjoittaa Simon Schama Landscape and Memory-kirjassaan. Toisaalta se oli foris-sanan merkityksen mukaan ”ulkopuolella”, lakimääräysten ja valtakunnan hallitsemisen tavoittamattomissa. Toisaalta roomalaisten omat perusmyytit olivat metsäisiä.

Schama kirjoittaa: ”Klassinen Kreikka oli arvostanut Artemisin ja Apollon pyhiä lehtoja ja niiden hedelmällisyyskultteja ja puu-oraakkeli oli siirretty Roomaan. Arkadia kuviteltiin molemmissa kulttuureissa metsäiseksi ja kallioiseksi paikaksi, satyyrien tyyssijoina ja Panin valtakuntana. Vergiliuksen mukaan itse kaupunki oli juontanut juurensa Rhea Silvian äidinpuusta, jonka tammen rungosta villimiehet ja jättiläiset vuosivat.”

Kuntavaalit: Pyöräily pääkaupunkiseudulla

Keskityn polkupyöräilyyn pääkaupunkiseudulla. Onhan pääkaupunkiseudun pyörätieverkosto kyllä aivan tiheä, mutta se tarvitsee kipeästi yhtä asiaa, jatkuvuutta.
 
Vanhimpia kaupunginosia lukuun ottamatta meillä on itse asiassa jo aivan liikaa kevyen liikenteen väyliä ja pyöräteitä. Suunnittelussa pyörätiet huomioidaan erinomaisesti, mutta vain paikallisina ja liian lyhyinä kokonaisuuksina. Tämän takia pääkaupunkiseudun pyörätiet eivät vielä ole tarpeeksi varteenotettava liikkumisen vaihtoehto autoilulle.

On rakennettava vähemmän pyöräteitä ja määriteltävä selvemmin, mitkä ovat niin sanottuja runkoreittejä tai pääväyliä, jotka kulkevat kaupunginosista ja kaupungeista toisiin. Polkupyörällä pitää pystyä siirtymään nopeasti, ilman turhia mutkia kaupunginosien ja kaupunkirajojen yli.

Pyöräilyn runkoverkkoa pitää kehittää koko pääkaupunkiseudun yhteistyönä. Suunnitteluun pitää löytyä sellainen auktoriteetti, joka määrää pääpyörätiet selvästi erottuviksi, mutkattomiksi runkoväyliksi. Pyöräteiden runkoverkolle on saatava myös paras pintojen laatu ja kunnossapito. Sivuteiden laadusta ja kunnosta voi tinkiä.

Pyöräilijät joutuvat aina toimimaan liikenteessä pääasiassa jalankulkijoiden ja autoilijoiden seassa. Liikennesuunnittelussa yritykset eristää pyöräliikenne täysin autoista tai jalankulkijoista ovat osoittautuneet utopistisiksi ja epäonnistuneet. Näkisin ratkaisuna pyöräliikenteen pääteiden eristämisen, mutta sivuväylien integroimisen muun liikenteen kanssa.

Polkupyörä on liikenneväline siinä missä autokin ja sellaisilla kaduilla, joilla pyöräteitä ei ole, pyöräilijöiden pitää ajaa rohkeasti kaduilla autojen joukossa. Pyöräilijöiden pitää kunnioittaa muuta liikennettä, jalankulkijoita ja autoja, mutta myös autoilijoiden on opittava ajamaan liikenteen seassa ajavien pyöräilijöiden kanssa. Pyöräily on liikennemuoto, jossa liikennesääntöjä pitää osata noudattaa joustavasti. Sokea sääntöjen noudattaminen tuottaa usein vaaratilanteita.

En kannata kypäräpakkoa, koska polkupyöräilyn on oltava mahdollisimman helppoa. Rauhalliseen ja turvalliseen pyöräilyyn tulee kasvattaa lapsesta asti. Jos pyöräilee lapsena, pärjää paremmin aikuisena muussakin liikenteessä.

Valtio voisi tukea pyöräilyä siten, että vakituisesti pyöräilevä saisi verohelpotuksia polkupyörän ja siihen liittyvien varusteiden ja vaatteiden hankinnasta, kuten Englannissa.
 
Mannerheimintien pään, Bulevardin ja Espan pyörätiet ovat ahtaan ja pienen Helsingin keskusta-alueen henkireikiä pyöräilijälle. Keskustan pyöräteitä pitää rakentaa lisää ja myös ylläpitää. Katutyöt ja muu rakentaminen häiritsevät usein pyörällä liikkumista, joten myös rakentamisen suunnittelussa pitää pyörätiet huomioida.

On ollut mukavaa nähdä pyöräilijöiden lisääntyminen viime vuosina myös pääkaupunkiseudulla. Positiivista on ollut se, että myös työmatka- ja kaupunginosien välinen pyöräily näyttää lisääntyvän, ei vain sunnuntai- ja harrastuspyöräily. Myös talvipyöräily näyttää lisääntyneen. Pyörä on alle kymmenen kilometrin matkoilla paras kulkuväline, kun vaan kaupunki saisi aikaan enemmän jatkuvuutta Helsingin seudun pyöräilyyn.

Pyöräilyä

Heather Australiasta ja Meng Malesiasta pyöräilevät Pekingistä Pariisiin. He ovat matkanneet jo toista kuukautta polkien pitkin Pohjois-Kiinan pölyisiä ja hiilirekkaisia teitä. He matkustivat aluksi Kiinan muurin läheisyydessä, kunnes muuri ja sen jäänteet loppuivat noin kuukauden pyörämatkailun jälkeen. Reitti kulki osaksi Sisä-Mongolian tasangon kuivia maisemia, lähellä Mongoliaa.

Kolmantena alun perin ollut tanskalainen Ulla luovutti vajaan tuhannen kilometrin jälkeen ja hyppäsi bussiin, jatkaakseen edelleen matkaa junalla. Ihan nuorukaisia matkaajat eivät ole, Meng on eläkkeellä oleva insinööri, Ulla 64 vuotias ja Heather 59. Kokemusta pitkän matkan pyöräilystä kaikilla on entisestään.

Valokuvat reitin varrelta kertovat asuinpaikoista, jotka vaihtelevat luola-asumuksista tiilimajoihin ja uusista betonilähiöistä miljoonakaupunkien keskustoihin. Pyörämatkalaiset tapaavat paikallisia ihmisiä ja ihmettelevät kohdalleen sattuneita asioita.

Eilen sunnuntaina Hesarin ulkomaanosastolla oli reportaasi Pekingistä Tiibetiin parissa vuorokaudessa porhaltavasta pikajunasta. Näiden pyöräilijöiden reitti kulkee hieman samoilla seuduilla, tosin hieman pohjoisempana.

Matkalaiset alkavat lähestyä Kazakstanin rajaa, sellaisia paikkoja Länsi-Kiinassa, jotka ainakin kartalta katsoen näyttävät autiomailta ja hyvin vaikeilta pyöräilyseuduilta. Heatherin matkapäiväkirjaa ei ole uusittu sitten viime tiistain. Mitenkähän matkalaisten on käynyt? Ovatko GPS-suunnistuslaitteen akut lopussa? Eikö internet-kahvilaa ole löytynyt? Vai onko yksinkertaisesti väsymys keskeyttänyt matkan?

Olen seurannut myös Osmo Soininvaaran pyörämatkaa Tallinnasta Nizzaan. Matkaa on noin 3 000 kilometriä ja tankomatkailija on asettanut itselleen tavoitteen päästä perille kolmessakymmenessä päivässä. Nyt hän polkee jossain Keski-Puolassa ja on lähestymässä Krakovaa.

Kun näin Soininvaaran matkaidean ajattelin, että se on liian kireä. Tavallisin pyörämatkustajien virhe lienee se, että suunnittelee päivämatkat liian pitkiksi. Esimerkiksi Soininvaaran keskimäärin sadan kilometrin päivämatka on aivan liian pitkä tavalliselle pedaalinpyörittäjälle. Keskimäärin viisikymmentä olisi oikeampi päivämatkan kilometrimitta.

Mutta Soininvaara on kokenut pyöräilijä ja hän onnistunee kevyellä, kapearenkaisella maantiepyörällä ja – kummallista kyllä – reppuselkäisenä polkemaan Nizzaan. Itse olisin kyllä repun sijasta valinnut tankolaukun ja taakse kevyen satulalaukun.

Osmo Soininvaaralla ei ole aikaa ottaa valokuvaa edes lauantai-iltana hevoskärryillä matkaavista ja votkaa naukkailevista puolalaisisännistä. Hän ei pistäydy kiinnostavissa pikkukirkoissa tai museoissa, eikä tunnu kiinnittävän huomiotaan luonnonnähtävyyksiin tai ihmisiin ja ihmisten jututtamiseen. Soininvaaran matkan tarkoitus näyttää olevan kilometrien nieleminen mahdollisimman nopeasti.

Pekingistä Pariisiin yrittävillä on ihan toisenlainen matka-asento ja varustus. Heillä on teltat ja makuupussit sekä varaevästä ja ateriantekovälineet mukana, vaikka yöpyminen tapahtuu jos mahdollista hotelleissa tai majataloissa. Mengillä on ihmettelyä herättävä nojapyörä. Heidän pelkkien varusteidensa paino ylittänee parikymmentä kiloa. Soininvaaran pyörä voi painaa alle kymmenen kiloa ja hänen reppunsa taisi olla noin kahdeksan kilon painoinen.

Yhteistä molemmille pyöräreissulaisille on GPS-suunnistuslaite, joita molemmat pyöräilijät kehuvat käyttökelpoisiksi. Soininvaara kertoi mankuneensa matkalleen jostain uusimman Nokian Kommunikaattorin, joka tulee markkinoille vasta kuun lopussa. Hän pystyy käyttämään laitetta juttujensa kirjoittamiseen, valokuvaamiseen, lähettämiseen ja GPS-suunnistamiseen. Niin, ja kai ex-ministeri ja nykyinen vihreä senaattori muutaman äänipuhelunkin kännykällään ehtii matkan varrelta soittamaan.

Molemmille polkupyörämatkalaisille Kulttuurinavigaattori toivottaa hyvää onnea. Toivottavasti voisin polkea edes osan matkasta kanssanne Pedersen-pyörälläni!