torstai 23. lokakuuta 2008

Kuntavaalit: Pyöräily pääkaupunkiseudulla

Keskityn polkupyöräilyyn pääkaupunkiseudulla. Onhan pääkaupunkiseudun pyörätieverkosto kyllä aivan tiheä, mutta se tarvitsee kipeästi yhtä asiaa, jatkuvuutta.
 
Vanhimpia kaupunginosia lukuun ottamatta meillä on itse asiassa jo aivan liikaa kevyen liikenteen väyliä ja pyöräteitä. Suunnittelussa pyörätiet huomioidaan erinomaisesti, mutta vain paikallisina ja liian lyhyinä kokonaisuuksina. Tämän takia pääkaupunkiseudun pyörätiet eivät vielä ole tarpeeksi varteenotettava liikkumisen vaihtoehto autoilulle.


On rakennettava vähemmän pyöräteitä ja määriteltävä selvemmin, mitkä ovat niin sanottuja runkoreittejä tai pääväyliä, jotka kulkevat kaupunginosista ja kaupungeista toisiin. Polkupyörällä pitää pystyä siirtymään nopeasti, ilman turhia mutkia kaupunginosien ja kaupunkirajojen yli.

Pyöräilyn runkoverkkoa pitää kehittää koko pääkaupunkiseudun yhteistyönä. Suunnitteluun pitää löytyä sellainen auktoriteetti, joka määrää pääpyörätiet selvästi erottuviksi, mutkattomiksi runkoväyliksi. Pyöräteiden runkoverkolle on saatava myös paras pintojen laatu ja kunnossapito. Sivuteiden laadusta ja kunnosta voi tinkiä.

Pyöräilijät joutuvat aina toimimaan liikenteessä pääasiassa jalankulkijoiden ja autoilijoiden seassa. Liikennesuunnittelussa yritykset eristää pyöräliikenne täysin autoista tai jalankulkijoista ovat osoittautuneet utopistisiksi ja epäonnistuneet. Näkisin ratkaisuna pyöräliikenteen pääteiden eristämisen, mutta sivuväylien integroimisen muun liikenteen kanssa.

Polkupyörä on liikenneväline siinä missä autokin ja sellaisilla kaduilla, joilla pyöräteitä ei ole, pyöräilijöiden pitää ajaa rohkeasti kaduilla autojen joukossa. Pyöräilijöiden pitää kunnioittaa muuta liikennettä, jalankulkijoita ja autoja, mutta myös autoilijoiden on opittava ajamaan liikenteen seassa ajavien pyöräilijöiden kanssa. Pyöräily on liikennemuoto, jossa liikennesääntöjä pitää osata noudattaa joustavasti. Sokea sääntöjen noudattaminen tuottaa usein vaaratilanteita.

En kannata kypäräpakkoa, koska polkupyöräilyn on oltava mahdollisimman helppoa. Rauhalliseen ja turvalliseen pyöräilyyn tulee kasvattaa lapsesta asti. Jos pyöräilee lapsena, pärjää paremmin aikuisena muussakin liikenteessä.

Valtio voisi tukea pyöräilyä siten, että vakituisesti pyöräilevä saisi verohelpotuksia polkupyörän ja siihen liittyvien varusteiden ja vaatteiden hankinnasta, kuten Englannissa.

 
Mannerheimintien pään, Bulevardin ja Espan pyörätiet ovat ahtaan ja pienen Helsingin keskusta-alueen henkireikiä pyöräilijälle. Keskustan pyöräteitä pitää rakentaa lisää ja myös ylläpitää. Katutyöt ja muu rakentaminen häiritsevät usein pyörällä liikkumista, joten myös rakentamisen suunnittelussa pitää pyörätiet huomioida.

On ollut mukavaa nähdä pyöräilijöiden lisääntyminen viime vuosina myös pääkaupunkiseudulla. Positiivista on ollut se, että myös työmatka- ja kaupunginosien välinen pyöräily näyttää lisääntyvän, ei vain sunnuntai- ja harrastuspyöräily. Myös talvipyöräily näyttää lisääntyneen. Pyörä on alle kymmenen kilometrin matkoilla paras kulkuväline, kun vaan kaupunki saisi aikaan enemmän jatkuvuutta Helsingin seudun pyöräilyyn.

1 kommentti:

Jogi kirjoitti...

Hyviä huomioita ja hyvä havaita, että muitakin pyöräilystä kiinnostuneita blogaajia löytyy.

-Jogi
http://kaupunkifillari.blogspot.com/

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...