torstai 8. kesäkuuta 2006

Taidehistoriaretki Arsiin

Teenpä pienen taidehistoriallisen retken Kiasman Ars 06 näyttelyyn, joka on esillä vielä elokuun 27. päivään. Mukana on nimittäin melko paljon aineistoa, jonka taustoja näyttelyn katsojat eivät varmaankaan helposti huomaa, ellei sitten ole perehtynyt taidehistoriaan oikein kunnolla. Myös taidekirjoittelu on nykyisin niin kevytkenkäistä, että taidehistorian viitteitä ei näyttelyn kirjoituksissa juurikaan mainita.

Vanha totuushan on se, että taide syntyy enemmän taiteesta kuin mistään muusta. Katsotaanpa muutamia esimerkkejä ja kerrataan samalla taidehissan kuvatietoutta.

Francesco Cairo, Irene hoitaa Pyhää Sebastiania, 1635

Edouard Levé, Haava, 2004

Levén valokuvat ovat siirtymiä kuvasarjan otsikon mukaisesti. Hän siirtää kursailematta vanhan maalauksen miljöön nykyaikaiseen ja yksinkertaisempaan. Tarkkaa työtä ja upea tulos. Tunnelma muuttuu, mutta ei tärväydy. Ongelmana on se, että suomalainen yleisö ei taida tuntea kovinkaan hyvin ranskalaisen Toursin taidemuseon maalausklassikoita, joihin ne perustuvat.

Siirtymä on myös Jake ja Dinos Chapmanin veistos tai installaatio. Taiteilijoita on varmaan huvittanut kaikenlaiset "hirveää" ja "kamalaa" -tyyppiset tulkinnat teoksesta. Ehkä teoksen otsikko Sex 1 on yritys hämätä tätien armeijoita, se viittaa jonkinlaiseen kompaan, joka johdattaa ajatukset ihan muualle kuin Goyaan.

Kyseessä kuitenkin on kohtaus Goyan Sodan kauhut –sarjan eräästä vedoksesta kuviteltuna siten, että alkuperäisen vedoksen puussa roikkuvat ruumiit ovat alkaneet mädätä. Huom. teos on maalattua pronssia. Oikealla takana veljesten Goyan Sodan kauhut -sarjan graafinen muunnelma.

Jake ja Dinos Chapman, Sex 1, 2003.

Ja tässä sen vastine Goyana. Eipä ihme että Goyaa sanotaan nykytaiteen isäksi.

Francisco Goya, vedos sarjasta Sodan kauhuja 1810.

Sitten varsinaiseen romantiikkaan. Otetaan ensin vaikkapa Caspar David Friedrichin maalaus vuodelta 1825.

Ja sitten Mariele Neudeckerin nesteessä uiskenteleva vuori, jonka otsikko kuuluu Ajattele yhtä asiaa, 2002, lasi, vesi, hartsi, muovi, emalimaali, suola.


Vielä yksi kuvarinnastus. Mistähän on saanut alkunsa tämä venäläisen AES+F –työryhmän valtava digitaalinen valokuva ja maalaus, joka on tulostettu mustesuihkutulosteena kankaalle?


Onko se peräisin virtuaalitodellisuudesta, esimerkiksi tästä Amerikan armeijan pelisivustosta?


Tai sitten tästä Deinekasta, sosialistisen realismin klassikosta?

Alexander Deineka, Sevastopolin puolustus 1942.

4 kommenttia:

Anita Konkka kirjoitti...

Kiinnostavia yhtymäkohtia vanhaan taiteeseen. Täytyykin lähteä käymään Arsissa uudelleen.

Terv. Anita K.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva löytää tulkkausta Kiasman Ars06 teoksien yhteyttä tunnettuun taiteeseen. Erityisesti pisti silmään Edouard Levén Haava josta tuli mieleen vanha maalaustaide. Ja muutenkin Leve oli kiinnostava.

t. irma

Anonyymi kirjoitti...

Tää on vanha, mutta halusin sanoa että mainio entry; kävin just Koffin museossa ja yritin muistella ketkä sen Sex I:n tekivät (Goya-yhtymäkohta oli siis minun mielessäni se että Chapmanit tuhosivat sen yhden alkuperäisen Goya-työn.) Mutta siinä Koffia kierrellessä huomasin, että muutama Sodan kauhujen osista muistutti kovasti Sex I:tä (! - en tiennyt että se Chapmanien työ sai ideansa Goyalta; myöskin tässä oli tiivistettynä se koko ARSin kopio-teema Chapmanien osalta).

Tätä sinun entryäsi lukiessa muistin vielä Chapmanien työn takaseinän. Koulupoikatöhryjen yhtymäkohtana oli siis Sodan kauhu-sarja. Valaisi mulle Chapmanien juttua ja itse asiassa toi siihen vähän enemmän lihaa (pun intended) kuin silloin ARSissa koin. Kiitos.

K.

Kulttuurinavigaattori kirjoitti...

Kiitoksista kiitos! Et muuten ole ainoa, joka ei tunnistanut Chapmanin veljesten pronssiveistoksen ja Goyan Sodan kauhut -sarjan vedosten yhteyttä. Olen käynyt melko tarkasti läpi Ars 06:n lehdistöpalautteen ja muutamasta kymmenestä näyttelyä koskevasta lehtijutusta tai kritiikistä vain yhdessä mainitaan veistoksen ja Goyan yhteys. Ehkä se kertoo jotain suomalaisen taidekritiikin tasosta. Tai ainakin siitä, että nykytaiteen yhteyttä keskeiseen eurooppalaisen taiteen kuvastoon ei helposti huomata.

Kävin minäkin tiirailemassa Goyat Koffilla, se on aina uudestaan ja uudestaan tuore kokemus. Jos haluat katsella sarjaa päätteeltäsi, tässä on osoite

http://commons.wikimedia.org/wiki/Los_desastres_de_la_guerra

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...