lauantai 27. syyskuuta 2008

Rothkomaniaa vai laatujournalismia?

New Yorkin Seagram-rakennukseen tarkoitettu seinämaalaus, 1959.

Mark Rothko syntyi 1903 Väinänlinnassa, joksi Latvian itäosissa olevaa Daugavpilsia suomeksi kutsutaan. Joidenkin lähdetietojen mukaan Rothko syntyi venäjänjuutalaiseen perheeseen ja se johtuu siitä, että kaupunki oli hänen syntymäaikanaan osa Venäjää nimeltään Dvinsk.

Simon Schama, joka itse on koillispuolalaista juutalaista sukua, toteaa kirjassaan Power of Art Rothkon lapsuudesta, että Dvinskin seudulla ei tunnettu pogromeja hänen syntymänsä aikoihin,
vaikka kaupungin asukasluvusta oli puolet juutalaisia. Kymmenvuotiaaana Yhdysvaltoihin emigroitunut Marcus Rothkowitz oli kyllä tarpeeksi vanha tietääkseen, mitä sana tarkoittaa, arvelee Schama. Tuleva taiteilija kasvoi ortodoksijuutalaisuuteen, josta Schama toteaa, että sillä ei ollut osuutta hänen tulevassa taiteessaan, paitsi että suoritettuaan juutalaisuuden perusteita opettavan koulun chederin, "se ei koskaan poistu, vaikka kuinka sitä yrittäisi karkoittaa mielestään".
 
Kävin Daugavpilsissä vuosikymmenen alussa. Seutua on uudelleenitsenäisyyden jälkeen vaivannut työttömyys ja köyhyys. Lapset tulivat kerjäämään ravintolaan, jossa söimme. Vuonna 2003 näin Riikassa myös Rothkon muistonäyttelyn, jossa ei tosin hänen parhaimpien teostensa tunnelmiin päässyt. Satavuotissyntymäpäivän kunniaksi Latvian suuren taiteilijan muistoksi oli järjestetty monenlaisia amerikkalaislatvialaisia yhteistyöprojekteja.

 
Rothko saavutti kuuluisuutta abstraktin taiteen tekijänä. Mark Rothko löydettiin vuonna 1970 makaamassa kuolleena ateljeensa lattialla. Valtimonsa leikanneesta taidemaalarista vuotanut verilammikko oli kooltaan noin 2,5 x 1,8 metriä. Jonathan Jones kirjoitti makaaberisti


"Se oli hänen maalaustensa mittasuhteissa, ajan taidekritiikin kieltä lainatakseni, värikenttä."
 
Tate Modernissa Lontoossa juuri avattu suuri Rothkon näyttely on syyskauden tapaus. Otan näyttelyn esimerkiksi havainnollistaakseni samalla, mitä on nykyaikainen kulttuurin laatujournalismi. Keräsin The Guardianin aiheesta julkaisemien juttujen linkit syyskuusta 2008 alkaen. Kyseessä on suuren eurooppalaisen laatulehden julkaisemat jutut yhden ainoan taidenäyttelyn ja taiteilijan tiimoilta. Vajaan kuukauden aikana lehti julkaisi yhteensä yhdeksän erilaista juttua aiheesta. Ja mitä vielä näyttelyn kuluessa seuraakaan?

Esimerkiksi kuvataiteen suhteen varsin anorektinen Helsingin Sanomat voisi kokeilla vastaavaa vaikkapa Tennispalatsin Jarmo Mäkilän komeasta näyttelystä. Lehti ei ole kirjoittanut näyttelystä mitään ja tilanne on kuin Neuvostoliitossa: näyttely on epävirallista kulttuuria, josta establishment vaikenee. Ikävää.
 

Luin kaikki Rohko-jutut ja katsoin videon ja diasarjan. Minkälainen vaikutelma siitä jäi? Ei ainakaan tyhjentävä, mikä lieneekin tällaisen journalismin eräs tarkoitus, vaan mielessäni kasvoi yhä suurempi kiinnostus taiteilijaa ja taidetta kohtaan. Artikkelit ja teoskuvat voivat välittää vain pienen osan taiteesta. Jos olisi mahdollisuus, tilaisin heti lentolipun Lontooseen.


Mustaa maruunalle, 1958.

Seuraavassa linkitettynä The Guardianin jutut aihesta 1.9. 2008 alkaen. Päivitän linkkejä sitä mukaa, kun lehti julkaisee uusia juttuja aiheesta:

28.9.2008 Laura Cummimg: Welcome to his dark side... tarkastelee Rothkon loppuajan tuotantoa 1950-luvulta.

26.9.2008 Do you get Rothko, eli meneekö perille? Äänestys siitä, onko Rothko ”majestettinen kyky” vai ”keisarin uudet vaatteet”? Majesteettinen kyky voitti (67.7%) keisarin uudet vaatteet (32.3%).26.9.2008 Video aiheesta, jossa kuraattorin ja taiteilijan pojan haastattelu.24.9.2008 Kuvasarja näyttelystä ja muutamia dokumenttivalokuvia.

24.9.2008 Kriitikko Adrian Searlen juttu näyttelystä.
23.9.2008 Jonathan Jonesin blogiartikkeli, jossa hän pohtii Rothkon näkemyksiä taiteesta vuonna 1969.20.9.2008 Preview eli ennakkokatsaus, jonka jokainen suuri lehti julkaisee suurimmista näyttelyistä.14.9.2008 My Rothko Moment, jossa taiteilijan ihailijat John Banville, Simon Schama, Katie Mitchell, Ben de Lisi ja Howard Hodgkin puhuvat kokemuksistaan.14.9.2008 Taiteilijan tyttären haastattelu, jossa kerrotaan mm. pesänjakokiistoista.1.9. 2008 Jonathan Jones kävi Teksasissa katsastamassa kuuluisan Rothko-kappelin.

*
Lisäksi vielä näyttelystä kiinnostuneelle linkki Taten näyttelyä koskevalle sivulle.

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Minä samaten haluaisin tiketin Lontooseen hetimiten.

Näin Rothkon huoneen vanhassa Tate-galleriassa vuosia sitten. Siinä kyllä oli se ero, todennäköisesti tähän uuteen näyttelyyn verrattuna, ja tottakai siis, koska Rothko on jo kuollut, että Vanhan Taten näyttelyhuoneen valaistuksen oli Rothko itse suunnitellut. Ynnä myös ripustuksen.

Vastaavaa ei taida enää saada aikaan. Nuo maalaukset edellyttävät suurta mutta intiimiä tilaa. Tungeksivien massojen huoneeksi niistä ei ole.

Mutta oli hienoa että mainostit häntä, valitettavasti vain varakkaat matkustajat todennäköisesti viisveisaavat Rothkosta.

Raha ei puhu yhden viime vuosisadan hienoimman kuvataiteilijan kieltä.

Kulttuurinavigaattori kirjoitti...

Rothkon huone Tatessa remontoitiin vastikään, mutta muistelen, että sitä kehuttiin. Joku kriitikko kommentoi tätä Rothko-näyttelyä, että maalausten vaatimaa kokonaisvaikutelmaa ei tahdo saada, kun ihmisiä on niin paljon.

Kun nuornamiessä katseli Rothkon maalauksia taidekirjoissa, niistä sai jotenkin mystisen vaikutelman, mutta kun niitä näkee livenä, mystiikka karisee silmiltäni. Ne eivät vaadi keskittymistä, vaan ne vangitsevat katsojan mielen.

Ripsa kirjoitti...

Niin, tarkoitat siis uudessa Tate Modernissa olevaa Rothkon huonetta, ilmeisesti?

Minä en tiedä mistä nuo kuvat näyttelyhuoneesta olivat, tästä isosta näyttelystä vai entisestä Rothkon huoneesta Tate Modernissa.Ainakin voisin kuvitella että tästä isosta "retrospektiivisestä" näyttelystä, koska diasarjaa mainostettiin artikkeleiden keskellä.

Minusta kuvat ovat kaukana mystiikasta. Rothko vain sattui olemaan armoitettu koloristi. Keskusteltiin illalla muutaman ihmisen kanssa tästä valaistuskysymyksestä (kuva jossa on ihmishahmo nopeasti kävelemässä kahden taulun välissä ja tila on hyvin kirkas - ei kyllä käsittääkseni toimi!) ja joku sanoi tietävänsä että on ilmiselvää että valaistus on mahdollista toteuttaa Rothkon suunnittelemalla tavalla.

Muuten harmittaa vietävästi tämä modernistiklassikon mainostus ja nyt: taas on tilanne jossa nimi merkitsee, ei sisältö. On täysin käsittämätöntä että lapset joutuvat todennäköisesti luopumaan isän töistä (eikä hirveän monesta edes) koska verotus ja vakuutukset syövät lapsilta ja perheiltä jo elannon!

Toisaalta taas, Rothko kuuluu kaikille ihmisille. Ainakin tässä Kate-tytär kertoi oikeudenkäynnistä jossa hän yritti estää isänsä töiden valumista miljonäärien kellareihin. Ja voitti.

Kulttuurinavigaattori kirjoitti...

Joo, uusi Rothko huone avattiin 2006 Tate Modernissa tietysti. Valo- ja videokuvista ei helposti saa käsitystä valaistuksesta koska kamerat tavallisesti toimivat automaattisilla asetuksilla. Huoneen hämäryys johtuu siitä, että Rothko halusi maalauksiaan esitettävän luonnonvalossa, koska ne on maalattukin sellaisessa ja näyttelytilojen valaistuksen valon värilämpötila säädetään luonnonvaloa muistuttavaksi. Lueskelin muutamia arvioita näistä hämäristä tiloista ja ainakin ne olivat ylistäviä.

Itseäni kiinnostaisi myös "Rothko ennen Rothkoa" eli varhaistuotanto. Schaman kirjassa on maalaus juutalaisesta jousiorkesterista ja pari newyokilaista katu/henkilö aiheista maalausta. Amerikkalaiset taidehistorioitsijat joskus vähättelevät ja ikäänkuin häpeävät abstraktin ekspressionismin syntyvaihetta 1930-luvulla, regionalismia ja maailman ensimmäistä laajamittaista taiteilijapalkkakokeilua FPA:ta, johon Rothko ja myös mm. Pollock, Krasner, Gorky ja Stuart Davis osallistuivat.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...