torstai 12. kesäkuuta 2008

Kritiikkiportin heikkoudet ja vahvuudet

Kritiikkiportin etusivu 12.6.2008.
Keskiviikkona julkaistiin Kritiikiportti, eri taiteenalojen kritiikin linkkejä julkaiseva portaali. Näitä eri kulttuurialojen portaaleja näyttää nyt syntyvän useita, mutta ennen tilannearviota kerron omasta osallisuudestani Kritiikkiporttiin.

Olin suunnittelemassa viime vuoden lopulla Suomen arvostelijain liiton Sarvin puolesta Kritiikkiporttia. Työryhmä kokoontui pari kertaa, mutta siihen se lysti loppuikin. Ilmoittauduin halukkaaksi toimimaan portaalin työntekijänä, mutta mitään ei asian tiimoilta kuulunut, ei haastattelua, edes ansioluetteloani ei pyydetty. Elikkä kähmintä oli päällä, kuten tällaisissa projekteissa on tuiki tavallista. No, se siitä.

Kritiikkiportti sai näyttävän palstatilan aamun Hesarissa. Toivottavasti muut lehdet innostuvat asiaan. Ongelma numero yksi Kritiikkiportissa on, että se rekisteröi ja linkittää vain sellaisen sanomalehdissä julkaistun kritiikin, joka julkaistaan verkossa. Kritiikkiportin mukaan 1.-10.6. Kalevassa ei julkaistu kritiikkejä. Se tarkoittaa siis lehden verkkoversiota. Toisin sanoen portin välittämä tieto ei ole kattavaa.

Kritiikkiportti lisää lehdille painetta kritiikin julkaisemiseen verkossa. Jotkut kriitikot arvelevat, että ennen pitkää kaikki kritiikki ajautuu julkaistavaksi verkossa. Nykyisellään Kritiikkiportti siihen saattaa johtaakin. Kriitikkojen huoli on aiheellinen, koska verkkojulkaisuissa julkaistavista teksteistä maksetaan tavallisesti vähemmän kirjoituspalkkioita kuin jo nykyisin pieniä palkkioita maksettavista lehtien paperiversioissa julkaistavissa. Eli kysymys kuuluu, ghettoutuuko kritiikki verkkoon?

Toinen kysymys on se, miten Kritiikkiportti vaikuttaa kritiikin nykyiseen arkistointiin. Portaalin puuhaajat eivät käsittääkseni ole olleet yhteydessä ns. muistiorganisaatioihin, jotka ovat keränneet ja taltioineet eri taiteenaloja ja kritiikkiä koskevaa aineistoa jo pitkään. Kritiikkiportti on ainakin osittain päällekkäistä toimintaa esimerkiksi Kuvataiteen keskusarkiston leikearkiston kanssa. Kun Valtion taidemuseon tyhjäkassaisuus tiedetään, saattaa tuo taidehistoriallisesti erittäin arvokasta aineistoa koskeva taltiointi loppua, kun todetaan että vastaavaa toimintaa on jo muualla.

Kritiikkiportaali siis kartoittaa maassamme julkaistua eri taiteenalojen kritiikkiä, mutta se ei arkistoi sitä. Käsittääkseni melko vähällä vaivalla yhteistyössä esimerkiksi muistiorganisaatioiden kanssa olisi voitu koota kattava suomalaisen eri taiteenalojen kritiikin arkisto. Ongelma on siinä, että Kritiikkiportin tuottama aineisto ei ole arkistointikelpoista, kun ei tiedetä, kuinka kauan itse lehdet aineistoaan säilyttävät.

On varottavia esimerkkejä siirtymisestä analogisesta digitaaliseen arkistointiin. Kun aikoinaan 1990-luvun alussa Kaleva siirtyi sanomalehtikuvien digitaaliseen valokuvaukseen, ei aluksi varauduttu taltioimaan digikuvia. Kerrotaan että arvokasta lehtikuva-aineistoa jäi parin vuoden osalta taltioimatta.

Heikkouksistaan huolimatta Kritiikkiportaalin pyrkimys on hyvä. Se antaa mahdollisuudet lukea kriitikkojen tekstejä laajemmin kuin sen tavallisesti yhden luetun lehden puitteissa. Myös itse kritiikin tutkimukselle se antaa uusia mahdollisuuksia. Alueellinen tasa-arvo toteutuu ja portaalin avulla voi tutkia esimerkiksi Turun tai Jyväskylän kulttuurielämän kuulumisia.

Ja mitä kuuluu Lapin taide-elämään, joka on jo pitkään ollut Kulttuurinavigaattorin erityisen uteliaisuuden kohteena? Kritiikkiportista käy ilmi, että Veikko Väänänen kirjoittaa Lapin Kansassa ”Ijahis Idja -festivaali toi jo viidennen kerran alkuperäiskansojen musiikkia Inariin.” Marjaterttu Harri kirjoittaa rovaniemeläisen Samuli Kontion näyttelystä Kluuvin Galleriassa Helsingissä: ”Kontio on hyvin nykyaikainen ja urbaani kuvataiteilija. Hänen juurensa tuntuvat olevan skeittilaudalla, ilmaisu ja tekniikka sarjakuva-, graffitti- ja mainosmaailmasta ja mukana kulkee entourage.”

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Tuli minullekin ilmeisesti SARVin kautta kulttuurirahaston kirje, jossa kerrottiin että minun ei tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin ja että päätoimittaja ja toimitussihteeri eivät ole SARVin puheenjohtajia eivätkä järjestösihteereitä (vaikka siis ovat ilmeisesti muuten sitä).

Siis Kritiikkiportissa.

Tuo tutkimuksellinen ja arkistoiva käyttö on tietysti asia, josta kukaan ei taida tietää mitään. Joku oli Kriitikkporttiin jo kirjoittanut että on hankalaa että keskustelua ei voi käydä portissa.

Arkistointi on kyllä kriittisempi asia. Käsittääkseni ei ole olemassa mitään digitaalista mediaa, joka pystyisi arkistoimaan taatusti ja pitkäksi aikaa yhtään mitään. Lehtien painomusteen pysyvyydestäkään nykyisellään en tiedä. Mutta olen kuullut että paperi saattaa nykymenetelmin tehtynä olla hauraampaa kuin esimerkiksi 1800-luvun paperi.

Voisin kyllä kuvitella että kritiikki antaa hyvän ajankuvan kustakin aikakaudesta. Siinä kun sekä kuvaillaan että ollaan vastahankaan nykymenon suhteen.

Jäin myös miettimään sitä, että kuka ottaa Portin kustantaakseen sen jälkeen kun kulttuurirahasto lopettaa sen tukemisen kolmen vuoden päästä. Mutta ehkä asia on hoidossa.

Kulttuurinavigaattori kirjoitti...

On selvää, että kritiikkiä julkaisevat lehdet haluavat pitää julkaisemiaan kritiikkejä koskevan keskustelun omilla sivuillaan. Eräs kritiikin määritelmähän on että se on osa keskustelua, keskustelua taiteesta.

On lukuisia arkistoja, jotka jo osittain ovat elektronisessa muodossa. Tässä muutamia suosikkejani:

Mark Hardenin Artchive
http://www.artchive.com/

Smithsonian Intitutionin amerikkalaisen taiteen arkisto
http://www.aaa.si.edu/

tässä Ranskan taidekritiikin arkisto
http://www.archivesdelacritiquedart.org/

Pääsin selailemaan 1990-luvulla heidän kritiikkitekstikantaansa kannettavalta tietokoneelta ennen kuin se oli julkaistu verkossa ja hyvin onnistui, vaikka ranskan kielen taitoni on olematon!

Arkistoja on alettu digitalisoida juuri mm. tuon paperin huonon säilyvyyden takia. Lisäksi elektronisessa muodossa olevan arkiston käytettävyys on verrattomasti helpompaa kuin perinteisen, kiitos tietokoneiden hakumenetelmien ja hypertekstimuodon.

Surffailin Kritiikkiportissa vähän iltapäivällä ja tuli ihan samanlainen olo kuin aikoinaan luki esim. NYTimesin suurta kirjallisuuliitettä. Sitä lukemalla pääsi selville, mitä kirjallisuutta silloin anglosaksessa maailmassa julkaistiin ja jopa siitä, mitä ne julkaisut olivat.

Tässä vielä yksi kritiikkiarkistolinkki, joka koskee venäläistä taidekritiikkiä 1800-luvulla ja joka on kummakyllä englanniksi ja näyttää olevan brittipalvelimella:

http://www.hrionline.ac.uk/rva/

Ripsa kirjoitti...

Kiitos linkeistä! Smithsoniaa olen joskus katsellutkin.

Olisi hyvä jos Kritiikkiportti panisi noita arkistolinkkejä sivulleen.

Täytyypä ehdottaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...