Christian Boltanski: Sydänääniä, installaatiota, muistoja ja yhteisyyttä

Ranskalainen itseoppinut taidemaalari, kuvanveistäjä, valokuvaaja ja elokuvaaja, sekä installaatiotaiteen merkittävä kehittäjä Christian Boltanski on ensi vuoden Ihme-tapahtuman taiteilija.

Tapahtuma täydentää Boltanskin vuonna 2005 aloittamaa teosta nimeltä Sydänarkisto. Se on arkisto, johon taltioidaan ja kerätään ihmisten sydänten ääniä. 

Keruutapahtuma toteutetaan Helsingin Rikhardinkadun, Joensuun, Vaasan ja Rovaniemen kirjastoissa 12.3. – 1.4. 2012.

Ihmisten sydänten ääniä kerätään Naoshimassa, Japanissa olevaan Benesse Art Site nimiseen taidekeskukseen. Siihen liittyvällä Teshiman saarella on Boltanskin Sydänarkisto "Les Archives du Cœur". 

Arkisto koostuu ihmisten sydänten lyöntien äänitteistä, jotka on koottu eri puolilla maailmaa. Kävijät voivat kuunnella installaatiota, jossa on sydänääniä tai kuunnella arkistoituja ääniä tai nauhoittaa omien sydäntensä ääniä.

Toisin kuin äkkipikaa saattaisi ajatella, ihmisen sydänäänet ovat erilaisia. Ne muistuttavat sormenjälkiä siinä, että ne ovat jokaisella yksilöllisiä.

Aiheessa on jotain perin juurin boltanskimaista, sillä yksilöllisyys ja yhteisöllisyys, analyyttisyys ja rationaalisuus ovat Boltanskin tuotannon punaisia lankoja. 

*   *

Kerron seuraavassa vähän Boltanskin ensiesiintymisestä Suomessa.   

Ars 74-näyttelyluettelosta.

Nyt, kun Suomi on oikeistolaisempi kuin koskaan, on tavaksi tullut nähdä 1970-luku mustavalkoisena. Vuonna 1974 järjestetty Ars 74–näyttely ainakin oli värikkäämpi ja moninaisempi kuin usein muistetaan – tai halutaan muistaa.

Esillä oli paljon länsimaista nykytaidetta, varsinkin amerikkalaiset hyperrealistit olivat näyttävästi esillä. Neuvostoliitto ja DDR kieltäytyivät osallistumasta näyttelyyn, luultavasti siksi, että virallinen sosialistinen realismi olisi näyttänyt takapajuiselta nykytaiteen rinnalla.

Neuvostoliittoa ja DDR:ää oli kosittu mukaan, koska se olisi mahdollistanut idän ja lännen välisen vuoropuhelun. Kun itäblokin osallistumista ei sitten Arsiin tapahtunut, näyttelyn suunnittelijat joutuivat muuttamaan konseptia. Eräs Ars 74:n taiteilijoista edusti taidetta, jonka vaikutukset suuntautuivat varsin pitkälle tulevaisuuteen.

Christian Boltanskin kaksi teosta oli sijoitettu näyttelyyn osastolle, jonka otsikko oli Kuvasta ideaan. Ne koostuivat mustavalkoisista valokuvista ja valokuvien kopioista, jotka oli asetettu vitriineihin ja liimattu pahville. Myös hänen elokuvaansa (kuten myös muun muassa Bruce Naumanin elokuvaa) näytettiin Ars 74:ssa.

Boltanski etsi teoksiinsa dokumentteja lapsuutensa henkilökohtaisista kokemuksista. Ars 74:n näyttelyluettelossa hän kertoo todenneensa hämmästyneenä, että ne kuvat ja esineet, joita hän oli löytänyt ja yrittänyt muokata, eivät olleetkaan vain hänen omia kokemuksiaan, vaan yhteisiä kaikille: 

”On kuin henkilökohtaiseksi uskomamme kokemukset olisivat itse asiassa kaikille yhteisiä ja kuin muistot, joita etsin, eivät olisi muistissani vaan minua ympäröivässä nykyisyydessä.”

Ars 74 näyttelyluettelosta.