Listan voima: Mitä taidemaailman top sata opettaa?

Jokasyksyinen lista on julkaistu. ArtReview taidelehti julkaisi eilen sadan henkilön luettelon taidemaailman vaikutusvaltaisimmista.

Ensi silmäykseltä kyseessä on tyypillinen populaarijournalismin ajatus, jonka tarkoituksena on pöhinän synnyttäminen, pikemminkin kuin saada oikeasti selville se, ketkä taidemaailmassa ovat vaikutusvaltaisimpia.    

Mutta listan lähempi tarkastelu kertoo monesta yksityiskohdasta, jotka kertovat jotain kansainvälisen nykytaiteen tilanteesta tänään.

Raadin itsensä mukaan valitut rankataan kansainvälisestä vaikutuksestaan, pelkästä taloudellisesta painoarvostaan, vaikka nykyisin se ei ole niin iso tekijä ja toiminnastaan viimeisen vuoden aikana.

Keitä ovat vaikutusvaltaisimmat? He ovat kuraattoreita, taidemuseoiden johtajia ja galleristeja. Taiteilijoita on muutamia, mutta he ovat mukana ikään kuin vakuuttamassa lukijalle sitä, että vallassa kyse on myös taiteesta eikä vain byrokratiasta ja bisneksestä. Tarkastellaanpa listan kymmentä kärjessä.

1.    Ai Weiwei, taiteilija

2.    Hans UlrichObrist & Julia Peyton-Jones, kuraattori ja Lontoon Serpentine-gallerian johtaja

3.    Glenn D. Lowry, MoMAn johtaja

4.    Larry Gagosian, newyorkilainen galleristi

5.    Anton Vidokle, Julieta Aranda & Brian Kuan Wood, taiteilijat

6.    Nicholas Serota, Tate-museon johtaja

7.    Cindy Sherman, taiteilija

8.    Iwan Wirth, galleristi

9.    David Zwirner, galleristi

10. Beatrix Ruf, Zürichin taidehallin johtaja

Taiteilijoiden asema listassa on tunnustuksellinen. Ai Weiwei saavutti valtavan kannatuksen, kun Kiinan viranomaiset pidättivät ja vangitsivat toisinajattelijataiteilijan laittomasti ja törkeästi viime keväänä. Cindy Sherman on häntä paljon tärkeämpi voima- ja valtataiteilija. Ja yhdenneksitoista sijoittunut Gerhard Richter voisi sijoittua kärkeenkin.

Venäläis-meksikolais-amerikkalaisen taiteilijakolmikon sijoittuminen viidenneksi on myös enemmänkin esilletuontia kuin arvio melko tuntemattoman taiteilijaryhmän todellisesta vaikutusvallasta. Ryhmähän tunnetaan laajasta verkkojulkaisusta e-flux . Valinnalla halutaan osoittaa, että taidemaailmassa on sentään vielä jotain sijaa journalismilla ja viestinnällä, kaikki ei ole vain kuraattoreita, taidemuseoita ja bisnestä.

Taidemaailman käsitettä sietäisi pohtia enemmän myös Suomessa ja joku asiantuntijaraati voisi ihan hyvin julkaista kotimaisen taidemaailman top sata listan. Useissa maissa näitä jo julkaistaankin. Valta ja vallankäyttö meikäläisessäkin  taidemaailmassa on tärkeä asia, eikä vallan silmälläpitoa ja valvontaa saa jättää pelkästään sellaisen epämääräisen julkaisun harteille kuin Kulttuurinavigaattori. Vakavamielisesti listauksiin ei tarvitse suhtautua, mutta pelkkä vitsi ne eivät myöskään ole.

ArtReviewin raadin käsitys taidemaailman huipun sijoittumisesta maailmankartalle painottuu anglosaksisesti. Globalisaatio, jota kansainvälisen taiteen piirissä on tapahtunut yhä enemmän 1990-luvulta alkaen, ei ulotu vielä sen vallan huipulle. Englantilaisen asiantuntijaryhmän laatimassa luettelossa on amerikkalaisen ja eurooppalaisen taidemaailman ulkopuolelta edustajia vain Etelä-Afrikasta ja Saudi-Arabiasta. Mukaan on otettu mukaan edustajia Itä-Euroopasta. Niin, ja onhan Ai Weiwei vielä Kiinassa.

Anglaosksisesta keskittymisestä kertoo se, että Pohjoismaista ei ole mukana ketään. Pohjoismaat suuntautuvat kyllä kansainvälisesti, mutta vallan huipulle niillä ei ole asiaa.  

Oma hauskuutensa näissä listoissa on myös muutosten seuraaminen vuosien varrella. Amerikkalainen taiteilija Bruce Nauman oli pitkään listaykkösenä, mutta nyt hän ei ole sadan vaikutusvaltaisimman joukkoon päässyt. Ehkä hän voi huokaista helpotuksesta.