Pipilotti Rist, Eyeball Massage Hayward Galleryssä Lontoossa 8.1. 2012 asti.
 |
| Massachusetts Chandelier, 2010. |
Uudemman kansainvälisen nykytaiteen esittelyssä Suomi ja
Helsinki eivät tunnetusti ole
kovinkaan merkittäviä. Siksi oli mukava havaita, että Lontoon Haywardissa esillä
olevan Pipilotti Ristin näyttely oli
pari vuotta sitten Kiasmassa.
Tosin Lontoon näyttely, joka on otsikoitu "Eyeball Massageksi"
eli silmämunien hieronnaksi, on laajempi kuin Helsingin ja siinä on useita
näyttelyä varten tehtyjä installaatioita, kuten ison huoneen kokoinen
installaatio, jota taiteilija kutsuu ”valon metsäksi”. Tämän Administrating Eternity-teoksen intensiivisyys
ei tosin ole samaa luokkaa kuin useimpien Ristin teosten.
Värittömästä pakkausmateriaalista tehty, suuren
kaupunkimaisemaa esittävän pienoismallin ja reliefin tunnelma on elokuvallinen
ja tyhjä. Rist ilmaisee havaitsemisen ja ajattelun ristiriidan kauniisti: ”on
vaikea sovittaa yhteen avoimin silmin näkemistä ja katsomista suljetuin”.
Lontoon näyttely tuo esiin myös vähemmän eskapistisen ja
vähemmän imelän ja vähemmän porvarillisen Ristin tuotannon, jossa on myös anarkiaa,
yhteisyyttä ja keskiluokkaa ruotivaa satiiria. Hän ei ole taiteilija, joka
kerjää yleisöltään viattomuuden vakuutuksia.
Astrid Lindgrenin sankarilta
taiteilijanimensä lainannut sveitsiläinen Pipilotti ”Peppilotta” Rist, oikealta
nimeltään Elisabeth Charlotte Rist (s. 1962) on eräs vahvimpia
videotaiteilijoita. Hänen unenomaiset, etäännytetyt ja kuvavirran jatkuvuutta
ilmentävät videonsa ovat suggestiivisia lähes manipuloivaan suorasukaisuuteen
asti.
Rist hallitsee katsojan huomion kiinnittämisen taidon.
Pienet videoprojektiot ovat intensiivisiä kokemuksia katsojalle, kun taas
suuret kokoseinäprojektiot ottavat suhdetta katsojan fyysiseen kehoon.
Katsomistapahtuma vaihtelee intiimeistä miniatyyrimaailmoista panoraaman
laajuuteen.
Rist opiskeli aluksi graafista suunnittelua Wienissä, mutta
jatkoi sitten video-opiskelua Bernissä. Hänen varhaisin tunnettu videonsa I’m Not The Girl Who Misses Much (1986)
on oppilastyö, jossa Rist laulaa The Beatlesin Happiness Is A Warm Gun iskelmän sävelen mukaan sovellettua
fraasia. Äänen muokkaaminen muistuttaa hieman Laurie Andersonin äänisyntetisoituja kappaleita 1980-luvun lopussa.
Kuvan editointi on paljolti 1980-luvun videomiksereiden käytön
tapaan voimakasta ilmaisua, kuten näyttelyssä olevat pari muutakin
varhaisvaiheen videotkin. I’m Not The Girl…
-video on asennettu kumollaan olevan pyramidinmuotoisen laatikon sisään,
johon on tehty aukot katsojia varten.
Etäännytetyn kuvan ja äänen vaikutus on vahvasti
mytologisoiva. Paljasrintainen Rist muistuttaa videossa antiikin Kreikan
naisveistosta, koreeta.
Kuuluisin Ristin videoista lienee Ever Is Over All (1997). Kaksoisprojektion toisessa lohkossa
euforinen ilme kasvoillaan oleva nuori nainen kävelee huolettomasti kadulla ja
särkee eksoottisen kukan siitepölyhuiskaa muistuttavalla esineellä kadun
varrella levien autojen ikkunoita. Rist puuttuu privaatin ytimeen,
henkilöautoon, joka on ollut jopa graffititaiteilijoiden tabu.
Paljon siteeratun vertauksen mukaan Rist pitää
videoinstallaatiota samanlaisena kuin käsilaukkua. Siinä on tilaa kaikelle, maalaukselle,
teknologialle, kielelle, musiikille, liikkeelle, kuvien virralle, runoudelle,
hälylle, kuoleman, seksin ja ystävällisyyden aavistuksille. Tässä ajatuksessa
Rist kertoo samalla jotain koko postmodernismin jälkeisen ajan taiteen runsauden
ja moninaisuuden sarvesta.
Ristin videot ovat surrealistisia. Niiden unenomainen
tunnelma on tajunnanvirrallinen. Pieni, muutaman senttimetrin halkaisijaltaan
oleva video on asennettu näyttelyhuoneen kokolattiamattoon. Katsoja seisoo
matolla ja katsoo kuvaa alas, kuin kuiluun. Teoksessa, joka on nimeltään Selfless In The Bath Of Lava (1994) eli
Pyyteetön laavakylvyssä, nainen huutaa kiehuvan, kehkuvan laavan keskeltä
katsojalle saksaksi, ranskaksi, italiaksi ja englanniksi hädissään ja
epätoivoisena:
”Olen mato, ja sinä, sinä olet kukka. Sinä olisit tehnyt
kaiken paremmin. Auta minua. Anna minulle anteeksi.”
 |
| Suburb Brain 1999, video ja The Innocent Collection 1985 alk. kollaasi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti