Paula Holmilan fb-sivulla tuli keskustelua muun muassa biennaalin Venäjän paviljongista, jossa on esillä Vadim Zakharovin installaatio ja performanssi. Zakharov tuli tunnetuksi länsimaissa 1980-luvun lopulla, kun Neuvostoliiton toisinajattelijataiteilijoille sallittiin avoimempi esiintyminen ja pääsy länsimaihin. Hän oli mukana niin sanottujen Moskovan konseptualistien ryhmissä 1970-luvun lopulta ja osallistui varhaisiin, APT-taiteen näyttelyihin, joita järjestettiin yksityishuoneistoissa.
K.Zvezdochetov (vas.) ja S.Gundlach. Seinällä V. Zakharovin ja I.Lutzin töitä huoneistonäyttelyssä 1979. |
Danaidit-myytti
Juttuhan alkoi siitä, kun Danaos päätti naittaa viisikymmentä tytärtään isänsä veljen, Egyptin kuninkaan Aigyptoksen kanssa, kun hänelläkin sattui olemaan sopivasti tarjolla viisikymmentä sulhopoikaa. Tyttäret eli danaidit eivät tykänneet tästä ja murhasivat miehensä heti hääyönä. Ainoa poikkeus oli tytär Hypermnestra, joka säästi miehensä Lynkeuksen hengen.
Manalaan jouduttuaan danaidien täytyi kärsiä rangaistus kantamalla vettä vuotavilla vesiruukuilla ja näin yrittää pestä pois syntinsä.
Danaos suuttui Hypermnestra-tyttärensä petoksesta ja sulki hänet kammioon. Kuitenkin itse ylijumala Zeus onnistui viettelemään Hypermnestran eli Danaen laskemalla kultaisten kolikkojen suihkun vankilan katosta naisen syliin.
Myytistä taidetta
Danaë ja kultasuihku, 450-425 eaa. Kreikkalainen punakuvioinen ruukkumaalaus. |
Myytin kohtausta, jossa danaidit murhaavat aviomiehensä hääyönä on kuvannut muun muassa ranskalainen kuvittaja ja taidemaalari Robinet Testard (1470–1531). Tässä hänen kuvansa tuosta veriyöstä.
Tässä myös toinen kuvitus aiheesta 1400-luvulta.
Tizian, Danae, 1546. |
Rembrandt, Danae, 1636. |
Kesäkuussa 1985 tähän Eremitaasin Danae-maalaukseen heitti viranomaisten myöhemmin mielenvikaiseksi arvioima henkilö rikkihappoa ja viilsi sen maalauskangasta kahdesti veitsellä. Teoksen restaurointi alkoi samana päivänä ja kemiallinen reaktio onnistuttiin pysäyttämään. Palautusta valvomaan nimitettiin valtion työkomitea, jonka alaisena restaurointi tehtiin vuosina 1985-1997. Sankarikonservaattorit saivat maalauksen jälleen elämään.
Gustav Klimt, Danae, 1907. |
Danaë Venetsian biennaalissa
Vadim Zakharovin teos on sijoitettu Venäjän paviljongin kahteen kerrokseen. Ylemmästä tippuu kolikoita alempaan kerrokseen, johon pääsevät vain naiset. ”Yhden Danaidin” kolikoissa lukee "luottamus, yhtenäisyys, vapaus, rakkaus” ja ”taiteilija takaa arvon kunniallaan 2013”.
Alemmassa kerroksessa naiset, joita suojellaan kolikkosateelta sateenvarjoilla, kokoavat kolikot ja ne siirretään yläkertaan lattiassa olevan aukon kautta. Kolikot laitetaan nostolaitteeseen, josta ne taas tiputetaan alas. Ylhäällä paviljongin kattoikkunan alla istuu mies, jonka voi tulkita venäläisittäin oligarkiksi tai länsimaisittain superporvariksi. Hän syö välinpitämättömänä maapähkinöitä heittäen niiden kuoret alas lattialle.
2 kommenttia:
Teoksen tulkintaa helpotta myös kaksi tekstiä yläkerran seinillä: Gentlemen, time has come to confess our Rudness, Lust, Narcissism, Demagoguery, Falsehood and... and Greed, Cynicism, Robbery, Speculation, Wastefulness, Gluttony, Seduction, Envy and Supidity.
Yhdessä yläkerran nurkassa on myös paskahuussi jossa on alkanut kukkia valkea ruusu.
Minunkin mielestä Venäjän osasto oli kaikkein voimakkaimmin puhutteleva. Se oli visuaalisesti selkeä ja silti käsitteli monikerroksellisia asioita.
Venäjän taiteen keshitystä esiteltiin myös kaupungilla Lost in Translation näyttelyssä. Se oli MMoman organisoima ja Moskovan kaupungin tuottama yhteistyössä Ca Foscarin yliopiston kanssa.
Tuli vaan mieleen, että miksi meillä Suomessa on vaikea saada tietoa siitä mitä Venäjän taiteessa tapahtuu. Helsingin taidemuseohan esitteleen kiitettävästi tällä hetkellä AES+Fää ja jotain töitä oli Arsissakin. Mutta se, että olisi voinut seurata Venäjän yhteiskunnan kehitystä taiteen kautta on ollut meille mahdotonta. Vai onko tämä vain tamperelaisen harha?
Teresa
ps. laitan fb-sivuilleni muutaman lisäkuvan vielä Danaesta.
Olen samaa miettinyt myös, Teresa. Varsinkin, kun nykyisin tietoa ja vaihtoa ei sensuroida Neuvostoajan malliin. Onko kyse kaksisuuntaisesta häiriöistä? Suomalaisten ongelma on kuvataiteessakin kieli ja venäläiset - ainakaan huomattavimmat - taiteilijat eivät ole juurikaan Suomesta kiinnostuneita. Joku Venäjän ja Suomen kulttuurisuhteissa mättää.
Lähetä kommentti