Espoon metsissä

Pyöräilin eilen Espoon metsissä ja pysähdyin ihailemaan puita, joiden oksat kiemurtelivat kevättalvista, jäistä taivasta vasten. Mieleen tuli Santeri Tuorin Metsä-näyttely Tapiolan Emma-museossa.

Roomalaiset suhtautuivat metsään sekavin tuntein, kirjoittaa Simon Schama Landscape and Memory-kirjassaan. Toisaalta se oli foris-sanan merkityksen mukaan ”ulkopuolella”, lakimääräysten ja valtakunnan hallitsemisen tavoittamattomissa. Toisaalta roomalaisten omat perusmyytit olivat metsäisiä.

Schama kirjoittaa: ”Klassinen Kreikka oli arvostanut Artemisin ja Apollon pyhiä lehtoja ja niiden hedelmällisyyskultteja ja puu-oraakkeli oli siirretty Roomaan. Arkadia kuviteltiin molemmissa kulttuureissa metsäiseksi ja kallioiseksi paikaksi, satyyrien tyyssijoina ja Panin valtakuntana. Vergiliuksen mukaan itse kaupunki oli juontanut juurensa Rhea Silvian äidinpuusta, jonka tammen rungosta villimiehet ja jättiläiset vuosivat.”