Vuoden esteettinen teko –kunniapalkinto myönnettiin amerikkalaiselle, Suomessa syntyneelle arkkitehdille ja ympäristötaiteilijalle Stuart Wredelle. Teos ja teko oli Kesämonumentti, jääkuutio Eduskunnan lisärakennuksen edessä elokuussa 2005.
Kesämonumenttia vastaava samanlainen teos ja tapahtuma on toteutettu ainakin kerran. Kesällä 1991 sen toteutti oululainen kuvanveistäjä Ari Koch osana ZET Oulun Veistoskatua.
Teos oli esillä Kirkokadun ja Kauppurienkadun risteyksessä – muistelen että tapahtuma toteutettiin myös elokuussa. Kyseessä oli suuri jääkappale, joka asetettiin sulamaan. Jäädytetyn teoksen muoto oli kuutio ja suuruus silmä-arviolta sama kuin Wreden teoksessakin. Kuten Wreden tapauksessa, myös Kochin teos suli nopeammin kuin arveltiin, noin viikossa.
Wreden tunnustuksen myönsi Suomen estetiikan seura, jonka mielestä Kesämonumentti kiinnitti huomiota katoavan ympäristötaiteen mahdollisuuksiin. Raadin mukaan Wreden teos “herätti näkemään luonnon prosessien voiman ja niihin liittyvät esteettiset ominaisuudet”.
STT:n uutisessa sanotaan: “Vuoden esteettinen teko -kunniapalkinto on myönnetty vuodesta 1997 henkilölle tai yhteisölle, joka toiminnallaan, tuotteillaan tai ajatuksillaan edistää keskustelua taiteen, kauneuden ja esteettisen arvon kysymyksistä.”
Stuart Wrede toki ansaitsee palkintonsa ansiokkaana ympäristötaiteilijana, mutta kopio aikaisemmin tehdystä teoksesta ja tapahtumasta herättää myös paljon kysymyksiä todellakin.
Stuart Wreden teos toteutettiin kotimaisen vallan keskustassa, Eduskunnan lisärakennuksen edessä. Ari Kochin teos toteutettiin maaseutukaupungin keskustassa. Niinpä voi kysyä, tukeeko Wreden teoksen palkitseminen muutenkin pönäkkää suomalaista kulttuurisentralismia? Kesämonumentin toteutushan liittyi Eduskunnan lisärakennuksen vihkiäisseremonioihin, jossa kotimainen nomenklatuura juhli näyttävästi kuin Linnan juhlissa konsanaan.
Voisiko Ari Koch haastaa Stuart Wreden tekijänoikeuden loukkauksesta? No ei ehkä, sillä idea ja teko eivät taida saada teossuojaa. Jo kesällä teoksen nähdessäni tuli kyllä mieleen, että Wreden teos hipoo tekijänoikeuden loukkauksen rajaa.
Toisaalta, jos teosraja ei ylity, silloin kumpikaan tapahtuma ei ole teos. Onneksi tekijänoikeuslaki ei sentään määrittele, mikä on taidetta ja mikä sitä ei ole.
Kymmenet tuhannet näkivät Ari Kochin teoksen ja tapahtuman Oulun keskustassa. Lienee turha mainitakaan, että Helsingin Sanomat ei maininnut asiasta mitään.
Tämän päivän monumenttien kauneus on siis paitsi hyvin katoavaa, varsin kontekstipainotteista ja valitettavan lyhytmuististakin.
4 kommenttia:
Suurikokoisen jääkuution asettaminen sulamaan julkiselle paikalla tuskin tosiaankaan on niin omaperäinen teko, että teoskynnys ylittyisi. Lieneekö Kochkaan ollut ensimmäinen?
Lyhytmuistista on nykykulttuurimme kaiken kaikkiaan.
tuo teos on upea, koskettava, huomion ja ajatuksia herättävä, oli tekijä kuka tahansa ja vaikka kuinka mones. en usko plagiointiin tuommosessa, se nyt on vain niin loistavan yksinkertainen teos. aina on hyvä kun taide huomataan ja palkitaan. olkaamme iloisia siitä.
Nykykulttuurimme on todellakin lyhytmuistista, kuten Sami Feiring kommentissaan oikeutetusti toteaa. Idea on ihan Stuart Wreden oma, tai ainakin peräisin ajalta ennen 1970-luvun puoliväliä.
Tiedoksi, Stuart Wrede toteutti jääkuutioteoksen Amos Andersonin taidemuseossa nähdyssä Elonkorjaajien näyttelyssä jo vuonna 1976. "Suomalainen maisema" -niminen teos käsitti graniittikuution, jonka päälle oli asetettu yhtä suuri jääkuutio, joka lakoi sulaa... Teos edustaa Stuart Wreden taiteen pitkää käsitetaiteellista linjaa. Kuva vuoden -76 teoksesta löytyy mm. Tammisaaren Galleria Elverketin Elonkorjaajien vuoden 2009 näyttelyn luettelosta.
Kiitos palautteesta! Ongelma muutama vuosi sitten vahvasti esillä olleessa "katoavassa taiteessa" on juuri se, että se jää elämään vain tarinoina ja muistelmina. Teoksen toteutusaika, paikka, koko ym. unohtuvat. Vain idea jää eloon, mitä ideaan perustuvalta taiteelta voi odottaakin.
Sami Feiringin kommenttiin vielä, tällaisessa teoksessa pääpaino on idealla ja sitä ei tekijänoikeus suojaa, ennenkuin se "materialisoituu" teoksena. Toisaalta taiteellinen arvo ja tekijänoikeus eivät ole sama asia. Ero on varmaan siinä, että taiteellinen arvo määräytyy taiteilijan ja yleisön joskus varsin monimutkaisessa vuorovaikutuksessa, kun taas tekijänoikeudellisen aseman määrää viime kädessä oikeuslaitos. Tekijänoikeuslain "teos" ei usein ihan sama asia ole kuin konventionaalinen taideteos.
Lähetä kommentti