Paholaisen vuorella

Polkupyörä tärisee ja pomppii syrjäisempien polkujen kivissä ja juurakoissa. Mielessäni jytää kuitenkin Ernst Ludvig-Kirchnerin grafiikka, jota juuri katselin Berliinin Dahlemissa olevassa Brücke-museossa.

Pyöräilen Grunewaldin metsässä, joka sijaitsee Havel-järven itäpuolella läntisessä Berliinissä. Hiljaisessa metsässä kohtaan vain muutamia pyöräilijöitä ja hölkkääjiä. Huhtikuun lämpöaallon vaikutuksesta metsä- tai puistoalue on puhkeamassa lehtiin. Puut ja pensaat kukkivat, linnut ovat äänessä.

Hyppään satulasta ja aloitan nousun Teufelsbergille. Sen naapuri on pienempi mäki, jonka nimi on Drachensberg, leijojen vuori. Nousen kukkulalle, jossa on vuoristokiipeilijöiden harjoitusseinämä. Eräs kiipeilijä keskittyy nousuun pystysuoraa seinämää pitkin.

Teufelsbergin huipulta näkyy Brandenburgiin asti ja katsoja käsittää suuren metsäalueen laajuuden. Vuoren huipulla on tiukasti aitojen rajaama alue, jonka sisällä on entinen amerikkalaisten ja englantilaisten ”kenttäasema” eli kuunteluasema. Sen tunnistaa rakennusten katoilla olevista pallotorneista, metallikehikoista jotka on päällysytetty valkoisella kankaalla. Niiden sisällä olivat tutkalaitteet, joilla miehittäjävaltojen kerrotaan kuunnelleen kylmän sodan aikana Itä-Saksassa olevien puna-armeijan joukkojen viestiliikennettä.

Alueelle pääsee opastetulle kierrokselle pientä pääsymaksua vastaan. 1960-luvulta vuoteen 1992 asti aseman kuuntelupuuhissa toimi enimmillään noin 1 500 sotilasta salaisessa, ympäri vuorokauden jatkuneessa tarkkailussa. Sotilaiden kanttiinin pahoin rapistuneet seinät tervehtivät alueelle tulijaa. Kuunteluaseman alue palvelee nyt toisenlaista viestintää. Siellä on Euroopan suurin graffitikokoelma.

Kylmän sodan loputtua yksityisomistukseen siirtyneeelle alueelle suunniteltiin asuinrakennuksia ja hotellia. Opas kertoo, että koska Grunewald on luonnonsuojelualuetta, sinne ei saa rakentaa mitään. Berliinin kaupunki suunnitteli sinne myös vakoilumuseota, mutta koska sille sopivia paikkoja oli muualla, ajatuksesta luovuttiin. Myös alueen entisöintiä suunniteltiin, mutta ilmeisesti rappeutuneiden rakennusten korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi.

Nousemme betoniportaita korkeimman kuuntelutornin ylimmälle tasanteelle. Siellä kohtaamme kaksi valkoisiin suojahaalareihin pukeutunutta, englantia puhuvaa miestä. Heitä kuvataan draamaharjoitusta varten tässä varsin autenttisessa ympäristössä.

Keskustelen kylmän sodan ajasta Hampurista Berliinin matkalla olevan vierailijan kanssa. Hän sanoo, että kylmän sodan loppuminen oli varsin tärkeä asia Saksalle. Puhe siirtyy myös Venäjän rooliin, Ukrainan ja Krimin tilanteeseen. Aihe tuntuu olevan luonnollinen osa tätä paikkaa. Elämme uuden vastakkainasettelun aikaa joka, kuten useat ovat viime aikoina huomauttaneet, suurvaltojen operaatioineen muistuttaa kylmän sodan ilmapiiriä.

Eikä paikan muistia ja merkitystä häivytä sekään, että kuunteluaseman perusti Saksaan nykyisin pahamaineisen National Security Agencyn, NSA:n edeltäjä. On arveltu, että asema oli osa maailmanlaajuista ECHELON-signaalitiedustelu- ja valvontajärjestelmää.

Teufelsbergin tutka-asemien graffitin peittämiä betoniseiniä, metallirakenteita ja repaleisia, tuulessa lepattavia kankaita katsoessa tulee mieleen, että tuo Yhdysvaltain valtion ylläpitämä virasto toimii nyt uudenlaisten, tarkempien ja tehokkaampien laitteiden avulla. Ja kuten tiedot kertovat, viraston tarkkailu ei ulotu vain sotilaiden väliseen viestintään. Se on tehokkaampaa kuin koskaan aikaisemmin.

Huomautan oppaalle, että tavallaan seisomme nyt Berliinin päällä. Hän hymähtää ja vahvistaa asian. Teufelsberg on keinotekoinen, ihmisen tekemä vuori. Alueen puiden, pensaiden, hiekan ja ruokamullan alla on toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutuneeen Berliinin rakennusten jäännökset. Aluetta alettiin rakentaa jo sodan päätyttyä 1940-luvulla ja siirtotöiden päätyttyä Berliinin kaupunki päätti tehdä siitä puiston.

Ja mystistä monikerroksellisuutta lisää maisemaan se, että kukkulan alla sijaitsi itsensä Albert Speerin suunnittelema natsien sotilastekninen koulu (Wehrtechnische Fakultät). Liittoutuneet yrittivät tuhota sitä räjäyttämällä, mutta se osoittautui niin vahvaksi, että oli helpompaa peittää se rakennusjätteillä.

Berliinin jätemäki ei ole ainutlaatuinen eikä ainoa. Berliinissäkin niitä on muita ja vastaavia lähes jokaisessa pommitetun Saksan kaupungissa. Teufelsberg on Alexanderplatzin tuntumassa olevan televisiotornin jälkeen Berliinin korkein paikka, joka nousee noin 150 metriin. Vertailun vuoksi voi mainita, että Helsingin Malminkartanon 90 metriin ulottuvaan jätemäkeen kuljetettiin 3,5 miljoonaa kuutiota rakennusjätettä. Teufelsbergin alueelle sitä siirrettiin arviolta 75 miljoonaa kuutiota.

Kysyn konttoritekniikkaa opiskelevalta sivutoimiselta oppaalta alueen tulevaisuudesta. Hän sanoo, että sitä on vaikea tietää.

Opas kertoo vuoren nimen tulevan lähellä olevasta pienestä järvestä. Siihen heitettiin keskiajalla noituudesta tuomittuja naisia. Paikalliset asukkaat kertoivat järven veden muuttuneen punaiseksi, jonka jälkeen järvea alettiin kutsua nimellä Teufelssee. Ja kun sodan jälkeen rakennusjätteiden kuljetus alkoi, aluetta alettiin kutsua Teufelsbergiksi.

Totisesti totuus tästä alueesta on sen nimessä. Teufelsberg on paholaisen vuori.

Posted with Blogsy