Manifesti tunnetaan myös poliittisista yhteyksistään, mutta futuristinen tai surrealistinen manifesti ovat osa taiteellisen avantgarden toimintastrategiaa. Manifestihan on tavallisesti sarja julkilausumia, jossa ilmaistaan taiteellinen suunta, ideaa tai ideoita, mitä vastustetaan ja mitä kannatetaan.
Manifesti voi olla yhden taiteilijan tai taiteilijaryhmän aikaansaannos. Modernismin ideaan kuului myös manifestien julkaiseminen kärjistetyin äänenpainoin ja mahdollisimman suuren kohun ympäröimänä.
Kun manifesteissa ilmaistaan taiteellisia aikomuksia, ne ovat tietysti oiva tutkimuksen kohde ja niitä on tutkittukin melkoisesti. Taiteellisia manifesteja on ollut itse asiassa satoja. Tässä englanninkielisen Wikipedian artikkelissa on pientä tuntumaa manifesteihin.
Luettelosta käy ilmi, että manifestit eivät suinkaan olleet pelkästään vain modernismin suuntauksia ja ohimennyt ilmiö. Vaikka Suomessa manifesteja ei kauhean innokkaasti viljellä, muualla maailmassa manifestit ovat itse asiassa lisääntyneet internet-kulttuurin myötä. Ne ovat keskustelevan kulttuurin puheenvuoroja.
Stuckistit on taiteilijaryhmä, joka otti manifestit käyttöön rytinällä. Ensimmäinen stuckistinen manifesti julkaistiin Englannissa 1999, mutta sittemmin liike on levinnyt useisiin kymmeniin maihin. Stuckistit vastustavat käsitetaidetta ja pömpöösiä postmodernismia sekä omahyväisyyteensä tikahtuvaa Brit Artia eli Englannin virallista taide-establishmentia. Ryhmä on julkaissut myös kiinnostavan remodernismin manifestin.
Manifesti on siis kirjoitettu taiteellisten aikomusten eli intentioiden julkilausuma. Entä jos manifestin käsitettä laajentaisi sellaiseksi, että se ei olekaan välttämättä kirjoitettu eikä edes julkilausuttu asia?
Silloin jokaisella taiteilijalla on manifesti. Ja se, jolla manifestia ei ole, ei kai taiteilija ole ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti