Kun taide ei vastaa odotuksiin

Tampereen Tuomiokirkon Hugo Simbergin teokset olivat 1900-luvun alussa jotain ennennäkemätöntä. Sensaatioita olivat varmaan myös vuonna 1929 Hämeensillalle pystytetyt Wäinö Aaltosen patsaat Suomen neito, Veronkantaja, Eränkävijä ja Kauppias. Nyt ne ovat molemmat parasta mitä kaupungista silmä saattaa löytää.

Mutta Manse on menettämässä maineensa. Kuvanveistäjä Martti Aihan suunnittelema Pieta –aiheinen teos Tampereen Messukylän hautausmaalle tuli seurakuntaneuvoston torjumaksi. Uusimpien uutisten mukaan seurakuntaneuvoston päätöksestä on valitettu ja asia otetaan uudelleenkäsittelyyn.

Hautausmaat ovat eräänlaisia veistospuistoja ja niissä on monenlaisia teoksia. Pekka Pitkänen teki aikoinaan Kalervo Palsan haudalle Kittilän hautausmaalle komean Liekki-nimisen pronssiveistoksen, joka sopii erinomaisesti ympäristöönsä. Ennakkoluulot olivat Kalervo Palsan kohtalona aina hänen hautapatsastaan myöten.

Tampereella vastustajina on Tampereen seurakuntaneuvoston porvarillinen ryhmä, jonka puheenjohtaja Matti Heinivaho sanoo, että teos ei sovi ympäristöönsä, joka on Messukylän hautausmaan yhteyteen rakennettu parin hehtaarin uurnahautausmaa.

Kokenut taiteilija Martti Aiha kommentoi, että kyseessä on seurakuntavaaleja edeltävä poliittinen peli, kun poliitikot eivät muutakaan keksi.

Vaikka sanomalehdet ovat julkaiseet useita juttuja asiasta, itse ehdotusta ei ole tiedotusvälineissä julkaistu. Luterilainen kuvakielteisyys vallitsee lehdistössä, vaikka ehdotus on Kulttuurinavigaattorin käsityksen mukaan julkinen, jos se on edennyt seurakuntaneuvoston kokoukseen.

Itse asiaan on siis mahdotonta ottaa kantaa. Mutta kokeneena patsaskiistojen tarkkailijana Kulttuurinavigaattori arvelee, että juuri Aihan mainitsemasta kirkollispolitiikasta on kyse. Tullessaan seurakuntaneuvostoon teoksen luonnokset olivat käyneet läpi asiantuntijaraadin seulan. Kyseessä oli kutsukilpailun voitto, jossa oli mukana myös kuvanveistäjät Radoslaw Gryta, Mauno Kivioja ja Reijo Paavilainen.

Ja taiteilijassakaan ei pitäisi suurta vikaa olla. Martti Aiha on taiteilijamestari, jonka asemasta kertoo jo se, että hänen tekemänsä Helsingin Hietalahden Rumba (1992) oli kahdeksas asiantuntijaraadin ehdokas Aamulehden viimekesäisessä äänestyksessä Suomen parhaaksi taideteokseksi. Ja mitä tulee Hugo Simbergin Kuoleman puutarhaan, Aamulehden lukijat osoittivat ennakkoluuluttomuutensa äänestämällä sen samassa äänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi taideteokseksi.

Tässä se taas nähdään. Taide ja politiikka ovat pahimmat mahdolliset viholliset. Ehkä Tampereen kiistaan ja moneen muuhunkin taidekeskusteluun sopii se vanha ajatus, että taiteen tehtävänä ei ole vastata odotuksiin, vaan muuttaa niitä.