Ainoa, joka tämän vuoden lopussa jaksaa vielä hymyillä on Damien Hirstin timanteilla kuorrutettu pääkallo. Vuonna 2007 tehtyyn Memento Moriin, kuolevaisuuden muistutukseen käytettiin 8 601 timanttia, joiden arvo on 15 miljoonaa puntaa. Platinasta tehdyssä pääkallossa vain hammasrivistö on oikean ihmisen peruja. Hirstin apulaisten tekemän teoksen nimi viittaa hänelle tyypillisesti uskonnollisuuteen: For the Love of God eli Jumalan rakkauden tähden.
Uskonnollisia sävyjä oli myös Hirstin Kultaisessa vasikassa eli formaliiniin säilötyssä nautaeläimessä, joka myytiin Damien Hirstin teosten huutokaupassa syyskuun alussa Lontoossa. Se oli vuoden taide-elämän dramaattisin tapahtuma, koska se merkitsi noin viisi vuotta jatkuneen kansainvälisen taidemarkkinan buumiajan hidasta, mutta varmaa loppua. Suomessa se myynti näytti vilkastuvan, vaikka mistään 20 vuoden takaisen ilmiön kaltaisesta ei voi puhua.
Talouslama alkoi näkyä syksyn aikana voimakkaasti suomalaisissa tiedotusvälineissä. Aihetta käännettiin ja väännettiin, kunnes Helsingin Sanomien kulttuuriosaston otsikko ”Kirjallisuus voi selvitä taantumasta” (18.12.2008) lupasi jotain lohduttavaakin ankeisiin aikoihin.
Katutaiteesta tuli virallinen osa taideinstituutiota. Banksy piti New Yorkissa eläinkauppa-näyttelynsä ja hänestä on tullut sankaritaiteilija. Helsingissä graffitien nollalinjalle vannoutunut virallinen taho alkoi olla valmis myöntämään virallisia laillistettuja maalauspaikkoja. Toiset maalaa, toiset putsaa. Tämä kummallinen urbaanin nykyelämän kissa ja hiiri leikki jatkaa lähes rituaalinomaista olemassaoloaan.
Juuri, kun lakattiin puhumasta moittivasti sankariarkkitehdeista, uusi yhä suurempien ja mahtavampien sankariarkkitehtien kaarti astui esiin. Tästä globaaleilla rakennusmarkkinoilla liikkuvasta muutaman kymmenen superstaran käsialasta saatiin näyttöä, kun Helsingin kaupungin virkamiehet sanoivat Waterfront-hotellin suunnitelmalle WAU. Muut eivät arkkitehtuurista Katajanokalle innostuneet.
Kotimaisista arkkitehtuuritapahtumista ikimuistoinen oli Reima ja Raili Pietilöiden näyttely Rakennustaiteen museolla keväällä. Eräs aikamme kulttiarkkitehdeisa Zaha Hahid voitti Vilnan taidemuseosuunnitelman, jossa Eremitaasi ja Guggenheim panisivat hynttyynsä yhteen.
Tammikuussa Nan Goldin käveli ulos tiedotustilaisuudestaan Kiasmassa ja totesi myöhemmin keväällä Guardianin haastattelussa inhoavansa digikameroita, mutta suostui kuitenkin kuvattavaksi, kun lehden kuvaaja kaivoi esille Hasselbladin.
Alkuvuodesta nähtiin Ylessä kahdeksanosainen Taiteen voima-sarja, jossa kovasti arvostamani Simon Schama kertoi. Ylen tyly suhde kuvataiteeseen sai taas esimerkin, kun se ilmoitti myyvänsä omistuksessaan olevan Yrjö Ollilan maalauksen vuodelta 1886. Politrukkijohtaja Olli-Pekka Heinonen (kok) sanoi, että taiteen omistaminen ei kuulu yhtiön toimenkuvaan.
Englannissa julkistettiin tammikuussa ensimmäinen Pohjoinen taidepalkinto, brittiläistä aluepolitiikkaa, jota suosittelin sovellettavaksi Suomessakin. Syksyllä sain puhelun Oulusta, jossa soittaja sanoi ajavansa asiaa. Hienoa ja onnea Pohjois-Suomen taidepalkinnolle!
Toinenkin ehdotukseni toteutui, kun tammikuussa kirjoitin New York Timesin uutisoinnista elokuvateattereissa esitettävistä oopperoista. Kirjoitin, että tässä olisi varmaan ainesta uusiutumiseen Kansallisoopperassakin, jonka pitäisi olla valtakunnallinen oopperatalo. Milloin esimerkiksi Rovaniemen elokuvateatterissa nähdään kansallisoopperaa? Jo kesällä Kansallisoopperan esitys nähtiin Rovaniemellä!
Lontoon taidetapahtumista merkittävä oli Venäjän taidetta käsittelevän näyttelyn saaminen erinäisten kiemuroiden jälkeen sittenkin esille. Englantilaiset poliitikot olivat valmiita muuttamaan maansa lakeja ja asetuksia näyttelyn saamiseksi. Syksyllä Mark Rothkon näyttely Lontoossa puhutti brittejä. Lontoossa ratkaistiin myös neljännen veistosjalustan kilpailu, tai oikeastaan aikoinaan tyhjäksi jäänyt jalusta sai kokonaisen taideohjelman, jonka voitti Antony Gormley yhteisötaideteoksella, joka tulee koostumaan jalustalla esiintyvistä ihmisistä. Gormley raotti syksyllä myös Suomeen suunnittelemansa yhteisöteoksen salaisuutta. Gormleyhän on taiteilijatähti ensi keväänä pidettävillä Ihme-päivillä, jonka järjestää Pro Arte Säätiö.
Säätiöt jatkavat vaikutusvaltansa kasvua, kun perustettiin Kiasman tukisäätiö. Avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä säätiöiden kohdalla ei tavallisesti puhuta, mutta säätiöiden toivottu vaikutushan onkin torjua usein julkisen vallan harjoittama tarpeeton politikointi ja lyhytjännitteisyys.
Syyskuussa kuultiin suuri uutinen kun Guggenheim säätiön hallitukseen valittiin suomalainen sijoittaja Carl Gustaf Ehrnrooth. Ehrnrooth on Nykytaiteen museo Kiasman Tukisäätiön perustaja ja säätiön hallituksen varapuheenjohtaja. Hän on Ekoport Oy:n hallituksen puheenjohtaja sekä partneri Galerie Anhavassa. Hänen oma taidekokoelmansa koostuu yli 500 teoksesta, pääasiassa suomalaisesta, ruotsalaisesta, norjalaisesta, tanskalaisesta ja islantilaisesta taiteesta, johon hän on alkanut lisätä eurooppalaista ja yhdysvaltalaista nykytaidetta. Osa Ehrnroothin suomalaisista teoksista oli esillä Pro Artibus taidemuseossa Tammisaaressa syyskuussa 2008.
Kumu oli vuoden 2008 eurooppalainen taidemuseo. Esko Männikön Deutsche Börse palkinto pohditutti.
Toukokuussa avattiin New Yorkin PS 1 museossa Arktinen hysteria-näyttely. Lehdistön nationalistinen eetos heräsi kuin maaottelussa, mutta myös asiantuntijat, kuten syksylläHelsingissä vieraillut Kim Levin kehui sitä kovasti.
Kiasma täytti 10 v. ja esitti moniselitteisellä otsikolla varustetun Notkea katu-näyttelyn. Kesäkuun alussa avattiin Kritiikkiportti.
Moskovassa kukoisti taantumus ja taide-elämä. Pietarissa kotimainen taantumus heräsi, kun Pietarin Suomen konsuli Olli Perheentupa aikoi jättää Sofi Oksasen pois kutsuttujen listalta suomalaisten runoilijoiden tapaamisessa. Poisjääminen onnistuikin, mutta ei konsulin toimesta.
Katariina Lillqvistin ohjaama nukkeanimaatio Uralin Perhonen herätti keskustelua vanhan sotaratsun ja hänen jalon villinsä eli sotilaspalvelijansa oletetusta, mielikuvituksellisesta homoseksuaalisesta suhteesta.
Tampere näytti taas taiteellisen edelläkävijän merkit esittämällä taidemuseossa afrikkalaisen taiteen näyttelyn. Teko on rohkea merkittävä ja sillä on vaikutukset tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti