”Suomalaiset taiteilijat esittäytyvät nykytaiteen Mekassa”, otsikoi Ylen kulttuuripuolen uutiset ja hehkuttaa, että ”Suomalainen nykytaide esittäytyy kesällä New Yorkissa suuressa mittakaavassa. Nykytaiteen tärkeimpiin pyhätöihin lukeutuva modernin taiteen museo MoMA esittelee Arctic Hystery -näyttelyssään 16 suomalaisen taiteilijan ja taiteilijaryhmän teoksia.”
Onneksi jonkun isänmaallisia orgasmeja saaneen poropeukalon laatimaa tekstiä oikoo Marja-Terttu Kivirinta Hesarissa. Näyttelyähän ei pidetä MoMA:n Manhattanin päärakennuksessa, vaan museon filiaalissa, joka sijaitsee Queensissa.
Eikä kuudentoista taiteilijan esiintyminen New Yorkin taidemaailmaa halkaise. Tyypillistä tällaiselle tietysti on, että suomalaiset se toki saa olemaan ihan jipoissaan, urheilutyyliin.
PS 1 oli pitkään itsenäinen nykytaidetta esittelevä taidekeskus, joka majoittui suureen kansakouluun (lyhennys tulee sanoista Public School ja numero 1 koulupiirin numerosta). Rakennus on Rem Koolhaasin uudistamaan MoMA:n Manhattanin päärakennukseen verrattuna vähemmän hypermoderni punatiilirakennus, joka valmistui vuonna 1892. Kymmenkunta vuotta sitten taidekeskuksen pihanpuoleiseen osaan suunniteltiin varsin näyttäviä rakenteellisia uudistuksia, joita paikalliset asukkaat vastustivat. Vierailin PS 1:ssa samoihin aikoihin ja annoin paikalle osuneelle paikallislehden toimittajalle lausunnon, jossa sanoin, että PS 1 tulee olemaan vielä kuuluisa kulttuurikeskus, josta queensiläiset saavat olla ylpeitä. No, öhöm, näinhän kävikin, kun PS 1 liitettiin 2000-luvun alussa MoMA:n.
PS 1:n johtaja ja suomalaisen näyttelyn kuraattori Alanna Heiss vieraili vuonna 1993 Dennis Oppenheimin Oulun ja Porin näyttelyn kuraattorina Suomessa. Maineikkaan näyttelyn järjesti juuri PS 1.
Luin myös Kalevan kulttuuritoimituksen Petri Laukan jutun asian johdosta. Hän saa lehden kulttuurilinjauksen mukaiset perifeeriset orgasminsa mainitsemalla erityisesti näyttelyn pohjoissuomalaiset esiintyjät: ”Pohjois-Suomesta ovat mukana Huutajat Mika Ronkaisen dokumenttielokuvalla, Anni Rapinoja sekä tuoli Doremisofa, joita Momassa on kymmenen.”
Laukka unohti mainita, että näyttelyn otsikko Arctic Hystery on vankasti oululaista alkuperää, olivathan Arktisen hysterian päivät 1970-luvun alkupuolella mainetta saavuttanut kulttuuritapahtuma.
Muuten Kulttuurinavigaattori seuraa New Yorkin taidemaailman tapahtumia myös PS 1 taidekeskuksen julkaiseman taideradio WPS1:n kautta. Ollaanpa kuulolla.
PS 1 taidekeskus New Yorkin Queensissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti