Symbolismia, terrorismia ja muita mullistuksia

Ateneumin symbolismi-näyttelyn teema on symbolismin maisema. Suomessa esitettävän kokoonpanon otsikko on ”52 sielua: Symbolismin maisema 1880–1910”. Skotlannin kansallisgalleriassa Edinburghissa aikaisemmin esillä olleen näyttelyn otsikko vastaisi ehkä tarkemmin sen kattamaa piiriä: ”Van Goghista Kandinskyyn: Symbolistinen maisema Euroopassa 1880-1910”.

Näyttelyn sankareiksi näyttävät nousevan ainakin Edvard Munch, Vincent van Gogh ja Winslow Homer. Sen yllättäjä on Ellen Thesleff, jonka maalausten melankoliset, mielen ja maiseman tunnelmia yhdistävät värit täydentävät erinomaisesti tätä arvoituksellista katsausta.

Näyttelyn teosvalintojen rajaus ylittää sen, mitä olemme symbolismina ”isminä” tottuneet ajattelemaan. Mukana olevat Monet’n heinäsuova ja kaksi Kandinskyn abstraktiota saavat ajattelemaan symbolismia universaalina, kaiken taiteen tekemiseen liittyvänä toimintana.

Edvard Munch, Mies ja nainen rannalla, 1907.

Ajatus taiteesta symbolisena toimintana ei ole harvinainen. Esimerkiksi Ruotsissa vaikuttanut estetiikan historian tutkija Götz Pochat tarkastelee väitöskirjassaan Symbolbegreppet i konstveteskapet (1977, saksaksi Der Symbolbegriff in der Ästhetik und Kunstwissenschaft, 1983) taiteen historiaa siitä näkökulmasta, minkälainen rooli symbolin käsitteellä on ollut taiteen ja estetiikan historian eri vaiheissa.

*    *    * 

Ateneumissa tapasin tutun ystävän, Pietarin Venäläisestä museosta lainassa olevan Léon Bakstin maalauksen nimeltä Terror Antiquus vuodelta 1909. Sen otsikon voisi kääntää myös ”Ikivanha terrori”.

Kyseessä on eräs kuuluisista eskatologisista eli lopun aikoja käsittelevistä taideteoksista. Maalauksen tarkat yksityiskohdat kuvaavat sitä, miten tarun Atlantis upposi valtamereen. 

Léon Bakst, Terror Antiquus, 1909.

Eskatologiset aiheet ajankohtaistuivat, kun kuvat syyskuun 11. päivän tapahtumista vuonna 2001 New Yorkissa painuivat syvälle ihmisten tajuntaan. Vuosituhannen alun pelon mielikuvia toivat myös joulukuun 26. päivänä vuonna 2004 Intian valtamerellä tapahtuneen maanjäristyksen jälkeinen tsunami, joka tappoi yli 200 000 ihmistä ja Sendain maanjäristys 2011 Japanissa ja sen aiheuttama tsunami, joka surmasi lähes 16 000 henkilöä.

Kirjansa Pietari: eurooppalainen kulttuurikaupunki johdannossa Solomon Volkov kertoo käyneensä teini-ikäisenä poikasena katsomassa Leningradin Venäläisessä museossa vuodesta 1965 alkaen ollutta Léon Bakstin suurta maalausta. Volkov tulkitsee kuvaa niin, että Atlantiksen saaren asukkaiden kulttuuri ja henkinen sivistys oli noussut suuriin korkeuksiin, mutta jumalat rankaisivat heitä liiallisen ylpeytensä takia ja Atlantis vajosi ikiajoiksi kiehuvaan valtamereen.

Volkov kertoo olleensa erityisen vaikuttunut sommitelman keskellä olevasta veistoksesta, jumalattaresta joka hyväksyi tyynellä hymyllään sen sivistyksen tuhon, joka oli hänet synnyttänyt. Jumalattaren eristi häntä ympäröivästä kaaoksesta korkeampi viisaus ja ylempi tieto, joka suojeli häntä.

Volkov kertoo huomanneensa myöhemmin, että kuva näyttäytyi hänelle metaforana 21. vuosisadan Atlantiksesta – siitä upeasta kulttuurista kaupungissa, jossa hän eli.

Solomon Volkov ei ole ainoa eskatologisia ajatuksia ja tunnelmia Pietariin kohdistaneista. Akmeistirunoilija, siis venäläisen symbolismin aikalainen Osip Mandelstam kirjoittaa runossaan Petropolis (kivinen kaupunki) vuodelta 1918 lopun aikojen tunnelmista.  Suomensin runon englanninkielestä, mutta sakea symbolismi ja maailmanlopun tunne välittynee karkeasta käännöksestäni. 

Pelottavan korkealla liikkuu valo, mutta loistaako tähti näin, huutaen? Läpinäkyvä tähti, liikkuva valo, veljesi Petropolis kuolee.

Pelottavista korkeuksista, maalliset unet syttyvät, ja vihreä tähti huutaa. Oi tähti, jos olet veden ja valon veli, veljesi, Petropolis kuolee.

Valtava laiva, pelottavan korkealla syöksyy eteenpäin, levittäen siipensä, lentäen. – Vihreä tähti, kaunis köyhyys, veljesi Petropolis kuolee.

Läpinäkyvä jousi on katkennut mustan Nevan sähinän yläpuolella, kuolematon vaha nesteytyy. Voi, jos olet tähti – kaupunkisi Petropolis, veljesi Petropolis, kuolee.

Osip Mandelstamin NKVD:n pidätyskuva vuodelta 1938.

*    *    *

Léon Bakstin maalauksen syntyaikoina sitä tarkasteli venäläinen symbolisti, runoilija, näytelmäkirjailija ja filosofi  Vacheslav Ivanovits Ivanov (1866-1949) esseessään ”Antiikin terrori”. Ivanov näki Bakstin symbolisessa kuvassa kolme toisiinsa kytkeytyvää ideaa: ajatuksen kosmisesta katastrofista, ajatuksen kohtalosta ja ajatuksen kuolemattomasta feminiinisyydestä.

Ivanovia käsittelevässä artikkelissaan Kulttuuri ja muisti Maria Nemcova Banerjee kertoo, että Ivanov käsittää nämä visuaaliset symbolit niiden aiheuttaman kauhistuttavan terrorin ohella ikivanhana taisteluna alkukantaisen matriarkaalisuuden ja siihen historian myöhemmässä vaiheessa kohdistuvan patriarkaalisen järjestyksen välillä.  Vanhan ”äidin oikeuden” hylkäämällä patriarkaalisuus sai aikaan ilmiön, jota Ivanov kutsuu ikivanhan terrorismin tai vaihtoehtoisesti kohtalon terrorin (terror fati) esiintuloksi.

Väkivallasta syntyneen miehisen illuusion, individualismin kohtalona on kuolla, kun taas feminiininen voima, johon on juurtunut häikäilemätön lisääntymisen energia, on kuolematon. Yrittäessään kesyttää sen, minkä se käsittää naisellisena despotismina, patriarkaatti vapauttaa naisellisuuden vihan,  nemesiksen, joka luo kosmista syyllisyyttä.

Ivanovin ajatukset muistuttavat Friedrich Nietzschen vastaavia kreikkalaisen tragedian apollonisesta ja dionyysisestä dialektiikasta. Ivanov kirjoitti: 

”Meillä kaikilla on tunne siitä, että elämme maailman peruselementtien, ihmisyyden energian heikkenemisen ja kesyyntymisen aikoja, mutta pystymme vielä kuulemaan jostain tietoisen ja pinnallisen elämän takaa etäisen kaaoksen syvän laulun tarinan.”

V. I. Ivanov Konstantin Somovin muotokuvaamana vuonna 1906.

*    *    *

Kukapa tietää, vaikka Bakstin, Volkovin, Mandelstamin ja Ivanovin lopun aikojen mielikuvat eivät olisikaan aivan tuulesta temmattuja. Meri ei ehkä nouse aallot ryskyen, kuten Atlantiksen rantakallioita vasten Terror Antiquus -maalauksessa, mutta vaikuttaisi siltä, että meren pinta nousee joka tapauksessa. Nevan suistoon rakennetun kaupungin kaltaiset alavat paikat saattavat olla hyvinkin uhanalaisia.

Ilmastonmuutos ei tule näillä näkymin ehkä aiheuttamaan kataklysmia eli luonnonmullistuksen kaltaista tilannetta, kuten kuviteltu Atlantiksen vajoaminen mereen, mutta jotain Terror Antiquuksessa kuvatun tapaista on odotettavissa. Silmiini näet osui, mitä Osmo Soininvaara pohtii tuoreessa blogikirjoituksessaan juuri päättynyneen Dohan ilmastonmuutoskokouksen jälkeisen tilanteen vaikutuksista merenpinnan nousun osalta:

”Helsinki on varautunut siihen, että merenpinta nousee metrillä. Tämä saattaa olla liian vähän. Jos merenpinta nousee kahdella metrillä, jokseenkin kaikki rannikkokaupunkimme ovat vaikeuksissa.”