Informalismi oli taidetta, jota voisi määritellä formalistiseksi tai ainakin sitä arvioitiin formaaleilla keinoilla. Informalismi ja abstrakti ekspressionismi ovat käytännöllisesti katsottuna samoja asioita, niitä erotti vain Atlantin valtameri.
Postmodernismi kritisoi modernismin valistuksen rationalismia ja autoritäärisyyttä aikana jolloin rationaalisuus, valistus ja tekniinkan ylivalta ylitti kaikki äyräät. Niin sanottuna postmodernistisena aikana arkkitehtuuri ja taide alkoivat olla yhä enemmän modernistisia.
Pop-taide syntyi aikana, jolloin kulutustavarat ja mainokset lisääntyivät valtavasti. Pop-taiteen ongelmaksi tuli Warhol-kompleksi, siitä itsestään tuli kulutushyödyke, kuten 1960-luvulta alkaen koko taiteesta tuli laajamittaisesti varakkaiden ihmisten shoppailua.
Kommunismi kielsi Venäjän 1900-luvun alun modernistisen avantgarden, vaikka kommunismi ja sosialismi olivat modernistisia liikkeitä. Bolsevikkijohtajilla, joiden piti edustaa vallankumouksellista proletariaattia, oli porvarillinen 1800-luvun taidekäsitys.
Saksan Kolmannen valtakunnan fasistit vastustivat Marcel Breuerin teräsputkituoleja, Bauhausin funktionalistisia tasakattorakennuksia ja groteskikirjaimia samaan aikaan kun rakensivat viivasuoria Autobahneja, edistivät autoistumista Volkswagen-autoja rakentamalla ja ottivat käyttöön joka kotiin Volksradion. Ja teräsputkituoleja käytettiin kyllä mielellään Junkers-lentokoneissa.
Suomessa kuviteltiin 1800-luvulla, että maassa voitaisiin synnyttää oma nationalistinen taidesuuntaus, joka ei ottaisi mallia eurooppalaisesta taiteesta. Kansallisromantiikka oli kuitenkin Suomessa sama asia kuin monissa muissa eurooppalaisissa maissa samanaikaisesti ilmenneet kansallisromantiikat. Vaikka Suomen kansallisromanttisessa arkkitehtuurissa on regionalistisia piirteitä, suutaus on pitkälti sama kuin jugendtyyli tai art nouveau. Akseli Gallen-Kallela jos kuka oli kosmopoliittinen taiteilija.
Minimalismista omaksuttu muotokieli levisi arkkitehtuuriin ja tuotti maksimaalisia voittoja rakennusliikkeille.
Nationalismi ja aristokraattisuus ovat kulttuurin vahvimpita käyttömoottoreita globaalissa ja republikaanisessa Euroopassa.
Maallistumisen sanotaan olevan modernisaation mukanaan tuoma ilmiö. Anna Ahmatovan vastaus tähän oli yksinkertainen: Ei taidetta ilman uskontoa.
Humanismi yrittää huutaa hiljaisesti aikana, jolloin tekniikan autoritäärisyys, syrjintä ja ihmispelko ovat yleisempiä kuin koskaan aikaisemmin.
Pohjoissuomalainen kulttuurilehti Kaltio perustettiin vuonna 1945 perustajiensa mukaan täyttämään sotavuosien aiheuttamaa "ihmisyyden alennustilaa ja kulttuurityhjiötä" uudella uskolla humanistisiin arvoihin ja elämään. Olisi kiinnostavaa kysyä, mitä mieltä perustajat ovat maailman nykytilasta. Arvelisin vastauksen olevan, että vuonna 2007 ihmisyys on vajonnut vielä alemmaksi ja kulttuuri on paljon tyhjempää kuin vuonna 1945.
