Ruudinkeksijän
tasoa ei Sinebrychoffin taidemuseon Coca-Cola -aiheinen näyttely
ole. Pieni näyttelyhuone museon alakerrassa on omistettu maailman
ehkä laajimmalle levinneen tavaramerkin ja tuotteen pakkauksen,
Kokispullon suunnittelun historialle ja muutamille teoksille joissa
tuota ruskeaa sokerivettä sisältäviä pulloja esiintyy.
Kulttitaiteilijat Josef Beuys ja Andy Warhol eivät teoksillaan
lämmitä.
Innostuin enemmän
museossa olevasta Pohjolan rokokoota ja varsinkin sen
kerrannaistyyliä, 1800-luvun uusrokokoota koskevasta näyttelystä, joka antaa
uuden näkökulman vähän käsiteltyyn aiheeseen. Tämä näyttely
on museossa vielä 6.9. asti ja sen jälkeenkin on odotettavissa uusi
näkökulma, Helsingin Taidesalongin satavuotista historiaa
katsastava esitys, joka avataan 8.10.
Kolleegani Otso Kantokorpi on kampanjoinut voimakkaasti Coca-Cola -aiheista
näyttelyä vastaan. Hänen mielestään se on huoraamista.
Oikealla asialla
Otso on. Kaupallisuus on viime vuosina ulottunut valitettavan syvälle
museojohtajiemme ajatteluun. Määrien sijaan olisi aika korostaa
laatua ja rahan sijaan henkiset ja sivistysarvot pitäisi nostaa
etusijalle. Otson voimakasta sanaa vähän loiventamalla voi todeta,
että kuvataiteen tuotesijoittelua sisältäviä taidenäyttelyitä
näkee maailmalla silloin tällöin. Arvelen, että kestäviä tai edes
taiteellisestikaan haastavia ratkaisuja ne eivät varmaankaan ole olleet rahapulasta
kärsiville museoille missään.
Sinebrychoffin
museon johtaja puolusti Coca-Cola -aiheista näyttelyä vetoamalla nimekkäälle oluenvalmistajalle omistetun museon tilojen
sopivuuteen. Ehkä pakkaus- ja tuotesuunnittelun historia sopisi
kuitenkin paremmin vaikka Designmuseoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti