Vartijaleijonia tapaa kaikkialla, vanhojen palatsien, talojen, hotellien ja ravintoloiden edessä. Nuo kiinalaiset vartijaleijonat tai keisarilliset vartijaleijonat (kiinaksi shi shi) ovat peräisin Kiinan buddhalaisuudesta, ja suosittu patsaspari on levinnyt kaikialle Aasiaan ja myös länsimaihin.
Leijonat on veistetty tavallisesti marmoriin tai graniittiin tai ne voivat olla valettuja pronssiin tai rautaan. Uroksen käpälä lepää usein kirjaillun pallon päällä, joka tarkoittaa maailman hallitsemista. Naarasleijona pidättelee usein tassullaan leikkivää pentua, joka merkitsee hoitamista ja huolenpitoa.
Leijonapari ilmentää jiniä ja jangia. Symbolisesti naarasleijona suojelee talossa asuvia, eli sisässä olevaa sielua, kun taas uros vartioi rakennetta, eli ulkoisia materiaalisia osia. Naaraan suu saattaa olla joskus kiinni ja uroksella se voi olla auki. Avoin suu tarkoittaa pyhän ”om” -äänteen lausumista tai Japanissa hengittämistä. On myös leijonia, joilla on suuri päärynä suussaan.
Kiinan leijonat kuvastavat todellisten leijonien herättämän tunteen vastakohtaa. Esimerkiksi brittiläinen leijona on todentuntuinen kuvaus eläimestä, kun taas kiinalaisen leijonan käpälät, hampaat ja silmät edustavat voimaa. Kiinalainen leijona on usein tyylitelty ja sen lihakset ovat harvoin esillä, kun taas englantilainen leijona osoittaa voimansa näköisyydellään.
Vartijaleijonat ovat saksalaisen taidehistorioitsija Richard Hamannin mukaan pelotuskuvia (Schreckbilt), eli representaation idea on herättää katsojassa etäisyyttä, pelonsekaista kunnioitusta. Pelotuskuva on universaali kuvatyyppi, tavataanhan jalopeuroja, lohikäärmeitä, karhuja, kotkia ja käärmeitä eri puolilla maailmaa. Nykyisin leijonaparia voisi tulkita myös leikkisiksi maskoteiksi.
Valvonnan merkit
Jos vartijaleijonat ovat osoitus Kiinan koko maailmaan levittäytynyneestä visuaalisesta kulttuurista, myös valvontakameroista ja ihmisten valvonnasta on tullut osa Kiinan brändiä maailmalla. Valvontakamerat voivat olla pitkänomaisia laatikoita tai niiden pyöreä, musta silmä saattaa tarkkailla näkymää hyvin monenlaisissa paikoissa.
Pekingin keskustassa liikkuessa valvontakamerat ovat niin tavallisia, että kulkija alkaa epäillä, ovatko ne kaikki oikeasti valvontaa vai ovatko ne vain symboleita, pelotuskuvia joiden on tarkoitus herättää pelonsekaista kunnioitusta.
Kiinalaiset eivät tunnu olevan valvonnasta moksiskaan. He sujauttavat notkeasti henkilökorttinsa tarkastajalle ja asettavat laukkunsa läpivalaisimen hihnalle puistojen, temppeleiden tai museoiden porteilla. Turistit kaivavat laukuistaan passinsa skannattaviksi ja tavaransa läpivalaistaviksi epäillen kaiken vaivannäön järjellisyyttä.
Roi Vaaran jalanjäljillä
Vuonna 2000 suomalainen performanssitaiteilija Roi Vaara matkusti Pekingiin. Hän asettui videokuvaajineen seisomaan keskelle Taivaallisen rauhan eli Tiananmenin aukiota. Hän seisoi aukiolla jonkin aikaa, kunnes turistit tulivat ottamaan kuvia hänestä. Lopulta vartijat tulivat paikalle ja poistivat performanssitaiteilijan paikalta.
Olisi kiinnostavaa kysyä taiteilijalta, käsittikö hän tekonsa – aukion keskellä seisomisen – seurausten vaarallisuutta? Jos hän olisi ollut kiinalainen, hänet olisi todennäköisesti pidätetty, piesty ja lähetetty vankilaan.
Tiananmenin aukiolla ei enää ajeta polkupyörillä eikä siellä lennätetä leijoja. Alue on eräs maailman tarkimmin vartioituja julkisia paikkoja. Passin tarkistuksen ja laukun läpivalaisun jälkeen siellä oleskelevia tarkkaillaan valvontakameroilla. Paikalla on poliiseja, sotilaita ja vartijoita, joita ei saa kuvata. Ja jos jotain vähänkin häiritsevää tapahtuu, Lonely Planetin matkaoppaan kirjoittajan mukaan, siviilipukuiset upseerit liikkuvat kuin salama.
Vartiointi on Tiananmenin aukiolla niin perusteellista, että siellä kävijä kysyy, odottaako Kiina, että maassa syntyy kapina? Kysymys ei ole aivan huono, jos ajattelee sitä, että torit ja aukiot ovat kaikkialla maailmassa vapaan kansalaistoiminnan paikkoja. Tiananmenin aukiolla on tukahdutettu kansalaistoimintaa kaksi kertaa vuosina 1976 ja 1989, ja vartiointijärjestelmä turvaa sen, että kolmatta ei tapahdu.
Suuri palomuuri
Vartijaleijonien ja valvontakameroiden maa tunnetaan myös verkkoviestinnän massiivisesta valvonnasta. Kiina estää useiden viestintäkanavien seuraamisen. Muun muassa Google, Facebook, Twitter, Instagram ja WhatsApp on estetty. Wikipediaa ei voi lukea Kiinassa. Viranomaisten sairaalloinen estohalu meni niin pitkälle, että kuvat Nalle Puhista kiellettiin, koska joku totesi hänen muistuttavan Kiinan presidentti Xi Jinpingiä.
Jos haluaa saada vapaan verkkoyhteyden, täytyy asentaa laitteisiin VPN-ohjelma, joka ohjaa viestit muiden maiden palvelimien kautta. Asensin ennen matkaani 12 euroa kuussa maksavan kierto-ohjelman laitteisiini ja se toimi melko hyvin. Silloin tällöin ohjaus keskeytyi, jolloin ohjelma täytyi kytkeä päälle uudestaan. Myös hostellissani oleva WIFI-yhteys oli välillä heikko.
Kesällä uutisoitiin Kiinan estävän myös VPN-ohjelmien paikallisen käytön vuoden 2018 helmikuuhun mennessä. Toimenpide tulee luultavasti haittaamaan yhä enemmän verkkoviestintää, joka on kuitenkin kiinteä osa ihmisten elämää. Matkailijoiden lisäksi hankaluutta on odotettavissa tutkijoiden, ohjelmistokehittäjien ja ulkomaisten yritysten toimintaan.
* *
Onko valvonta vartijaleijonien tavoin ikivanha Kiinan kulttuuriin ja hallitsijoiden asenteeseen kuuluva tapa? Kun urosleijonan käpälä on maapallon päällä, puristaako se sitä, vai lepääkö tassu maailman yllä? Ja ohjaako naaras leijonanpentuaan pakottaen vai hellästi ja äidillisesti?
