Tikke Tuura, Muovipuutarha Stoan galleriassa Helsingissä 5.10. -
5.11.2016.
Eilen uutisoitiin, että Tyynellämerellä kelluva roskalautta on
paljon pahempi kuin aikaisemmin on ajateltu, kun aluetta kartoittava
tutkimus löysi kalaverkkoja, muoviastioita ja muita hylättyjä
esineitä paljon aikaisemmin kuviteltua suuremman massan.
Tunnistuslento tehtiin tutkimuskäyttöön varustellussa C-130
Hercules lentokoneessa, jonka avulla havaittiin suuri, pääasiassa
muovijätteistä koostuva kasauma ”Tyynenmeren jätepyörteen”
pohjoispuolella Havaijin ja Kalifornian välisellä merialueella.
Roskan tiheys on useita kertoja korkeampi kuin Ocean Cleanup,
säätiö jota rahoittaa osittain Hollannin valtio muovin
poistamiseksi valtameristä, odotti löytävänsä edes alueen
sydämestä, johon suurin osa jätteestä on keskittynyt.
Lautan keskustan arvellaan olevan noin yhden miljoonan
neliökilometrin laajuinen (Suomen pinta-ala on 338 440
neliökilometriä) ja se ulottuu reuna-alueineen 3,5 miljoonaan
neliökilometriin. Roskahetteikön ulottuvuus vaihtelee jatkuvasti
sen jouduttua valtameren valtaviin pyörrevirtauksiin. Muovijätteiden
sopassa on sekä isompia esineitä, että mikromuovia, jota kalat
syövät ja joka siirtyy ravintoketjuun.
Ocean Cleanup pyrkii torjumaan ongelmaa jättiläiskokoisella V:n
muotoisella puomilla, joka käyttäisi hyväksi meren virtauksia ja
suppiloisi kelluvaa roskaa tuutiksi. Sen prototyyppiä kokeillaan
ensi vuonna. Puomi ei pysty kuitenkaan suodattamaan kaikkea
levinnyttä roskaa. Asiantuntijan mukaan muovi on hyvin sitkeää. On
myös estettävä muovin joutuminen valtameriin jatkossa. Tarvitaan paremaa kierrätystä parempaa tuotesuunnittelua ja myös jonkin verran lainsäädäntöä.
Muovisaasteen määrä paljastui vuonna 2014, kun alueella
tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että valtamerissä kelluu 5
triljoonaa muovikappaletta. Vuonna 2014 maailmassa tuotettiin 311
miljoonaa tonnia muovia, 20-kertaa enemmän kuin vuonna 1964.
Aikaisemmin tänä vuonna julkaistun raportin mukaan ennustettiin,
että jos pikaisiin toimiin ei ryhdytä, vuonna 2050 valtamerissä on
enemmän muovia kuin kaloja.
Muovipuurtarha
Muovipuutarha on Tikke Tuuran kommentti suureen maailmanlaajuiseen
ongelmaan, jonka ratkaisut ovat kuitenkin ihmisten arjen ulottuvilla.
Hän on koonnut muovitaiteelliseen puutarhaan arkisia muoviesineitä
kodeista ja työpaikoilta. Apuna oli teollisen muotoilun
opiskelijoita ja ystäviä.
Muoviesineiden yhdistelmistä koostetut asetelmat on nimetty
huumorilla höystetyn kasvitieteen tapaan, kuten Sininen niitty
(sekalaisia ajatuksia ja toiveita), Harhaileva sinipiika (yleinen
kodeissa), Ystävän suru, Valorikko, tai Harmin tarhasta karanneita
pikku harmeja tai Unimajakka, joka esiintyy vain saduissa.
Osa töistä viittaa löydettyihin esineisiin, kuten Itä-Helsingin
katujen varsilta. Erään esinekokonaisuuden keskellä nousee
valaistu Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan
pienoismalli, joka koostuu lääkepakkauksista.
Muoviesineet ovat joko kertakäyttöön tai jotain tarkoitusta
varten suunniteltuja esineitä. Jos funktionalismi korosti esineiden
toimivuutta, käytännöllisyyttä ja yleispätevyyttä, muovista
valmistetut esineet ovat muotoilua, jota voisi kutsua
postfunktionalismiksi. Niiden käyttö on tarkkaan suunnattu, ja vain
harvoilla muovisilla kertakäyttöesineillä (poikkeuksena litran
jogurttisanko) on arvoa uudelleenkäytössä.
Ehkä juuri tästä syystä käytöstä poistetut, ylimääräiset
ja löydetyt muoviesineet osoittautuvat erinomaiseksi materiaaliksi
taiteessa. Näyttely havainnollistaa sitä, miten aikaamme kuvastavan
materiaalin, muovin estetiikka on eksessin, eli runsauden, paljouden
ja pitkien sarjojen estetiikkaa.
Tikke Tuura dekonstruoi, eli järjestää ja ryhmittelee
muoviesineitä väreihin ja yhdistää niitä uusiin muotoihin. Hän
ilmentää orgaanista synteettisellä materiaalilla ja rakentaa
visionäärisiä, mielikuvituksellisia ympäristöjä, omia
pienoismaailmoja ite-taiteilijoiden tapaan.
Jotkut installaatioiden esineistä on koostettu lasten leluista ja
lapsille suunnattujen tuotteiden kirkkaista väreistä. Tiiviissä
muoviesineissä on viatonta ja puuttumatonta, kovan ja pehmeän
välistä tunnelmaa.
Mutta näyttelyn osat on asennettu lattialle lauttamaisiksi
muodoiksi. Se viestii siitä, että muovi, tuo kätevä, sitkeä ja
värikäs materiaali on muodostumassa vakavaksi uhkaksi luonnolle ja
ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti