Uusi kuvajournalismi

Kun pikkupoikana selaili Life-lehden muhkeita sivuja, ei tuleva Kulttuurinavigaattorikaan tajunnut, että kyseessä oli kuvajournalismin huippua. Mieleen lehti on jäänyt juuri kuviensa takia. Lifen myynti alkoi laantua 1970-luvun lopulla ja monet jäivät kaipaamaan mahtavaa visuaalisuutta.

Life-lehden kansikuvapoikana oli 8.8.1949 Jackson Pollock ja artikkelin alaotsikossa kyseltiin, onko hän maan suurin elossa oleva taiteilija? Artikkelin julkisuusarvo vastanne nykyaikana tunnin televisiodokumenttia esitettynä prime time aikana.

Luterilaista kuvakielteisyyttä lukuunottamatta kuva on ollut osa journalismia. Television yleistyessä 1960-luvulla kuvien määrä lisääntyi ja lisääntyi ja niiden merkitys väheni samaa tahtia.

Kuvajournalismia harjoitettiin sanomalehdissä aikoinaan paljonkin, mutta kun sanomalehdistä tuli “ei-tätä” ajattelutavan, hyperselektivisen asenteen ja ainaisen tilanpuutteen köyhäinkoteja, alkoi kuvajournalismikin hiipua.

Internetistä löytyi paikka uudelle kuvajournalismille. Siellä on tilaa. Erilaisista kuvasarjoista, joko selostettuina tai ilman on tullut osa lähes jokaisen sanomalehden verkkojulkaisua.

Kuten artikkelissa Verkkolehtien ulottuvuuksia tuli mainittua, Kulttuurinavigaattori seuraa päivittäin kolmen sanomalehden kulttuuriosastoja, Frankurter Allgemeinea eli FAZia, The Guardiania ja The New York Timesia. Kotimaisista sanomalehdistä en ole löytänyt vielä täysipainoista verkkojournalismia. Niin mielellään kuin kotimaista lehdistöä seuraankin, olen ajatellut, että verkon runsaasta tarjonnasta kannattaa valita vain parasta.

Seuraan maailman tapahtumia syötteiden eli RSS-järjestelmän avulla. Tilaamieni osastojen artikkelit tulevat päivittäin sähköpostiohjelmaani.

Tämän aamun New York Timesissa on artikkeli ja kuvaraportti Myanmarista. Maan hallitus vetäisi internet-töpselin irti seinästä. “Vihdoin he tajusivat, että se oli heidän pahin vihollisensa ja he lopettivat sen”, sanoi Thaimaassa sijaitsevan pakolaislehden toimittaja.

NYTin sarja alkaa kuvalla, jossa japanilainen kuvaaja makaa ammuttuna maassa.


Lehden kuvareportaasi kostuu kuvista, joita on maailmalle levinnyt useiden toimttajien salakuljettaessa niitä maasta tai muista salaa otetuista kuvista, joita on tiedotusvälineissä ja Myanmarin vapauttamista tukevissa julkaisuissa esitetty. Tiedonvälitystä on - kiitos nykytekniikan - mahdotonta estää ja kuvat kertovat.

Myanmarilainen munkki tarkastelee hallituksen joukkojen luostariin tekemän ratsian tuhoja.