Divarin ruusuja kuvataiteen provinssissa

Mitä yhteistä on Georg Baselitzilla, L.Onervalla, Caj Bremerillä, Denise Grünsteinilla, Jussi Kivellä, M.C. Escherillä ja Viljo Revellillä? Heillä on kaikilla näyttelynsä juuri nyt Helsingissä, oikein.

Mutta heille on yhteistä myös se, että he eivät ole – anteeksi vaan L.Onerva ja Jussi Kivi – aivan kuumimpia nykytaiteen nimiä.

Ei minulla ole mitään mainitsemieni taiteilijoiden näyttelyitä vastaan, mutta Helsinki tuntuu nyt torkkuvan lama-unta kuvataiteen provinssina, jossa ei tapahdu juuri mitään taiteellisesti ajankohtaista.

Mieleeni tulee joukko menneiden näyttelyiden nimiä: Jeff Koons, Duane Hanson, Julian Schnabel, Nan Goldin, Merce Gunningham, Antoni Tapiés ja Enzo Cucchi. Näidenkään taiteilijoiden taidetta vastaan minulla ei ole mitään, mutta he ovat kaikki olleet vähemmän ajankohtaisia, vähemmän tätä päivää, vähemmän nykytaiteen tuoretta ainesta, vähemmän hot ja cool.

Jos museot pelaavat varman päälle, missä Helsingin nykytaiteen hot spot sitten sijaitsee? Se on gallerioissa, kuten Anhavalla, Sculptorissa, Kalhama&Piipossa, Forsblomilla ja Heinossa. Toivon kipinöitä tapaa joskus myös Kuvataideakatemian näyttelyissä. Siellä saattaa nähdä jopa jotain ajankohtaiseen taiteeseen viittaavaa. Kansainvälisesti katsoen täällä ei näe juuri mitään ajankohtaista.

Entä mitä Helsingin kansainvälisestä nykytaiteen asemasta sanoo ensi kesän Ilja Glazunov-aiheinen uudelleenlämmittelynäyttely? Ihmettelin asiaa jo viime syksynä Kulttuurinavigaattorissa, kun uutinen näyttelystä julkaistiin.

Glazunovin taiteesta ei saa ajankohtaista nykytaidetta vaikka kirveellä veistäisi, eikä aiheesta ole edes taiteemme lähihistorian kartoittajaksi. Kerrotaan, että Glazunovin Kiasman näyttelyllä on jotain tekemistä täkäläisen taidetsaari Berndt Arellin väitöskirjan kanssa.

Kun Kiasma esittelee epäajankohtaista ja imelää venäläistä kitschiä, se pudottaa näyttelyohjelmastaan lontoolaisen nykytaiteen tekijän Isaac Julienin näyttelyn. Onneksi Helsingin Juhlaviikot korjasi tilannetta sen verran, että Julienin Ten Thousand Waves esitetään Taidehallissa elokuussa.  

Helsingin ankeaan nykytaiteen tilanteeseen saadaan jonkinlaista valoa Afrikasta, kun 15.4.2011 avautuu Ars-näyttely. Siihen on nähtävissä nyt EMMAn erinomainen lähtölaukausnäyttely 6.6. asti ja Helsingin taidemuseossa avataan elokuussa eteläafrikkalaista nykytaidetta käsittelevä kokonaisuus.

Pula-ajan merkkejäkö sekin, mutta puhuttavaa nykytaiteessa on kyllä riittänyt. Kiasman johtajanimitys ravisteli koko kuvataiteen kenttää.  Näyttelynvaihtokeskus FRAMEn toiminnan lakkauttaminen opetusministeriön taholta on ollut toinen kevään kuuma keskustelunaihe.

Kuvataiteella menee siis monin tavoin huonosti Helsingissä, jonka voisi nimetä taiteen divariksi – Second Hand Rose.