Forumin teokset: Huolehditaanhan huuhkajistakin

Muistatko sympaattiset cityhuuhkajat? Forumin kauppakeskuksen katolla majailleita huuhkajaa ja kolmea poikasta seurattiin tarkasti viime keväänä. Toukokuussa kerrottiin muun muassa, että Forumin vartijat olivat oman työn ohella huuhkajalähettejä. Kun huuhkaja tippui katolta, vartija kiikutti sen kiltisti takaisin.

Mutta kuka huolehtisi Helsingin Forumin kauppakeskuksen ja Forum-korttelin taideteoksista? Forumissa on tilateos, joka kuivettuu, seinäveistos, jonka näkyvyys on katkaistu ja kansallisesti ja taidehistoriallisesti merkittävä tilateos jota uhkaa siirto pois paikalta.

Forumin omistaa Föreningen Konstamfundet, ja kokonaisuuteen kuuluu myös maineikas Amos Andersonin taidemuseo. Arkkitehtonisesti tasokas ja viihtyisä kokonaisuus sai vuonna 1985 silloin aktiivisen kulttuurilehden Uuden Suomen järjestämän Miljöö 85 kilpailun palkinnon vuoden parhaaksi miljööksi.

Forumin teokset ovat kaikki tasokkaita ja hyvin ympäristöönsä sopivia. Kaksi ongelmateosta on mainittu Helsingin taidemuseon ylläpitämillä julkisten teosten verkkosivuilla. Kuka on vastuussa taideteosten heitteillejätöstä, taidemuseo vai tilojen omistaja?

Katkaistu näkyvyys

Aimo Tukiaisen varsin onnistunut pronssinen seinäveistos  Kasvu valmistui vuonna 1964. Teos on ajalta, jolloin Mannerheimin ratsastajapatsaan veistäjä suuntautui Marskin patsaan valmistumisen jälkeen enemmän abstraktiin suuntaan. Muistelen hänen sanoneen kokevansa jossain haastattelussaan abstraktin muodon haastavaksi ja vapauttavaksi.

Teos on ravintolan seinällä hienoa viininpunaista taustaa vasten. Sen näkyvyyden ja teoksen edessä olevan tilan katkaisee törkeästi jälkeenpäin rakennettu välikatto.

Välikaton rakentaminen estämään teoksen näkyvyyttä loukkaa tekijänoikeuslaissa määriteltyä teoksen niin sanottua klassikkosuojaa, jonka tarkoituksena on suojata taideteoksia väärältä tai loukkaavalta käytöltä. Jos käräjille asiasta ryhdyttäisiin, arvelisin että teos klassikkosuojan saisi. Toinen mahdollisuus on siirtää se muuhun paikkaan, jossa se olisi esillä esteettömästi.  

Aimo Tukiainen, Kasvu, 1964.

Kuivettunut Keidas

Zoltán Popovitsin Keidas 1 (1985) on pyramidin muotoinen tilateos Forumin käytävän syvennyksessä. Helsingin taidemuseon verkkosivulla teosta kuvataan seuraavasti:

”Keidas on graniittinen, Forumin kauppakeskuksen tiloihin ja sisäpihalle sijoittuva teos. Kivetyn sisäpihan läpi, mutkittelevaa kourua pitkin virtaava vesi pulppuaa altaaseen ja nousee rakennuksen sisällä graniittipaasiin, josta se valuu hiljalleen ympäröivään altaaseen. Kivipaasin kolmiomaisesti nousevaan ja karheasti hakattuun pintaan on koverrettu hiottu kouru veden kulkuväyläksi.”

Mutta eipä kuivan Keitaan kourussa pulppua, virtaa, eikä solise vesi. Urissa ja altaassa on jäljellä ruosteiset veden merkit, kuin korostamassa kuivuudesta ja heitteillejätöstä. Altaan pohjalla on pari tupakantumppia.

Zoltan Popovits, Keidas 1, 1985.

Hopeiset sillat

Kimmo Kaivannon 15 metriä korkea tilateos Hopeiset sillat (1985) on keskeisellä paikalla Forumin sisätiloissa. Sinisestä betonista ja peileistä koostuva teos on ollut paikkaan ja tilaan sopiva ja siitä on tullut eräänlainn maamerkki. 

Kauppakeskukseen suunnitellaan remonttia, jonka takia Hopeiset sillat joudutaan poistamaan.

Oltiinpa teoksesta mitä mieltä tahansa, sitä ei tekijänoikeuslain mukaan voi poiskaan siirtää. Sitä suojaa tekijänoikeuslain niin sanottu respektioikeus, johon vedoten teoksen tekijä voi vastustaa teoksen loukkaavaa käyttöä.

Hopeiset sillat on aikansa merkki, osa Suomen ympäristö- ja tilataiteen historiaa. Ympäristötaiteen säätiön verkkosivulla kirjoitetaan teoksen taustasta: 

”Kimmo Kaivanto teki kaksi teosta (Hopeiset sillat ja Nereidi) Helsingin Forumin -kauppa-keskukseen tilaustyönä vuonna 1985 - teosten sijoittuminen läpikaupalliseen kulutusympäristöön, jolla ei ole mitään tekemistä taiteen perinteisen esittämisympäristön kanssa, puhutti yleisöä ja kriitikoita. Seuraavana vuonna Concrete -betoniveistostapahtuma Helsingissä sijoitti veistokset julkiseen kaupunkitilaan, kaduille ja aukioille. Hämmennystä herätti se, että veistokset tunkeutuivat arkkitehtoniseen tilaan, mutta eivät perinteisinä monumentteina vaan tilapäisinä projekteina, yhtenä tapana merkitä paikkaa. Kulttuurin demokratisointi julkisen kulttuuri ja taidepolitiikan ominaisuudessa näkyi 1980-luvulla muutoinkin tavoitteena tuottaa teoksia osaksi ihmisten arkiympäristöä. Teoksia haluttiin sinne missä ihmisetkin ovat, yhteiseen julkiseen tilaan. Myös yritysten kiinnostus sisä- ja ulkotilojensa taiteelliseen varustamiseen lisääntyi varsinkin vuosikymmenen lopulla.” 

Kimmo Kaivanto, Hopeiset sillat, 1985.