Yksityiskohta Peter Johanssonin näyttelyn teoksesta Tukholman Kulturhusetissa.Tukholman Kulturhusetin ylimmässä kerroksessa liehuvat topakat verhot ja Ruotsin liput, tosin sähkötuulettimien nostattamina. Olen aina pitänyt Kulturhusetia kaikkine kamaluuksineenkin eräänlaisena ruotsalaisuuden sydämenä ja nautin tässä ympäristössä pienestä Peter Johanssonin näyttelystä, joka irvailee monarkiaa ja ruotsalaisnationalismia otsikolla Kunglig Majestät Pluralis (The Royal We).
Tukholman keskustan tavaratalot valmistautuivat hyperkaupallisen kelttiläisamerikkalaisen halloweenin viettoon, mutta varsinainen taidepläjäys on Moderna museetin afrikkalainen sekoitus eli Africa Remix.
Afrikkalainen uudelleensekoitus on kiertänyt Düsselforfissa, Lontoossa, Pariisissa ja Tokiossa. Noin sadan taiteilijan alkuperä on 25 Afrikan maassa, mutta kuten tavallista, monet asuvat kuitenkin Euroopassa tai Yhdysvalloissa.
Merkillepantavaa on, että näyttelyn esittelyteksteissä mainitaan valittujen taiteilijoiden edustavan omaa taiteellista työskentelyään, ei maitaan. Ongelmanahan on ollut se, että nationalismista tuli kehitysmaiden nykytaiteen riippakivi niiden itsenäistyttyä. Kulttuurinavigaattori asusteli kymmenkunta vuotta sitten New Yorkissa ja yritti tarkkailla niin sanottujen kehitysmaiden tai kolmannen maailman maiden taidetta, mutta keskeiseksi ongelmaksi muodostui juuri tuo nationalismi.
Mutta ajat muuttuvat. Tukholman Africa Remixissä on uheilukilpailumaisesta kansallisedustamisesta päästy eroon. Tuloksena on riemastuttavan reipas ja avoin kokonaisuus. Afrikan nykytaiteen kekseliäisyyden ja esteettisten latausten joukossa ei unohdeta myöskään mantereen keskeisiä ristiriitoja, siirtomaavallan traumoja, köyhyyden ja puutteen ongelmia.
Africa Remix näyttelystä Tukholman Moderna museetissa.
Africa Remix on eräs merkittävä läpimurto, eräänlainen riuhtaisu ulos ja irti eurooppakeskeisen modernismin ja nykytaiteen traditiosta. Kiinalaiset ja aasialaiset taitelijat ovat tosin ehtineet valloittaa nykytaiteen maailmankarttaa jo useita vuosia varsin hyvällä menestyksellä, mutta nykytaiteen kansainvälistymiseen – nimenomaan todelliseen kansainväliseen vaihtoon – on vielä matkaa.
Toinen riuhtaisu ulos Euroopasta on Östasiatiska museetissa esillä oleva japanilaisen nykytaiteen näyttely. Näyttelyn yleistunnelma on hieman liian teknokeskeinen ja ylihiottu, mutta muutamia katsomisen arvoisia yksityiskohtia siitäkin löytyy.
Mutta vielä Svea-mammamaisiin Tukholman tunnelmiin palatakseni. Suuren, Suomeenkin pyrkivän ruotsalaisen kustannusyhtiön Bonniersin taidehalli avattiin syksyllä. Se sijaitsee Tukholman Centralista muutaman pysäkin metromatkan tai vaihtoehtoisesti Centralista noin viidentoista minuutin kävelymatkan päässä.
Taidehalli sijaitsee lasisen siipirakennuksen alakerrassa, joka puolestaan höystää Bonniersin tylsää tornitaloa erinomaisesti. Periatteessa antimodernistinen Kuttuurinavigaattorikin suorastaan huudahti tässä kohtaa Tukholmanmatkaansa: eläköön, lasi, teräs ja betoni! Onneksi lasitalon alakerrassa on myös rauhallinen kahvila.
Eläköön lasi, teräs ja betoni!
Uuden taidehallin avajaisnäyttelyssä esillä ovat 20 vuotisjuhliaan viettävän Bonniersin taidesäätiön vuosittain palkitsemat taiteilijat. Ruotsalainen nykytaidehan on esittäytynyt maailmalla varsin värikkäänä, joskus kummallisuuksia suosivana, mutta aina uskollisesti pluralismin lippua heiluttavana sekahedelmäsoppana.
Bonniersin taidehallin avajaisnäyttelystä.Tulevaisuus näyttää, miten Tukholman taide-elämä sulattaa uuden taidehallin ja mitä siellä esitetään. Syksyisen harmaana keskiviikko-iltapäivänä Bonniersin taidehallissa paikalla oli väkeä melkein kuin meressä mutaa. Liljevalchsin taidehallikin näyttää terästäneen esilletuloaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti