"Jackson broke the ice"

The New York Timesin kriitikko Carol Vogel raportoi torstain lehdessä, että Jackson Pollockin maalauksesta No. 5, 1948 olisi maksettu 140 miljoonaa US dollaria eli yli 109,6 miljoonaa euroa. Jos hinta pitää paikkansa, kauppasummasta tulisi jälleen kerran kaikkien aikojen korkein taidemaalauksesta maksettu hinta. Se ylittäisi viime kesäkuussa Gustav Klimtin maalauksesta maksetun 135 miljoonaa US$.

New Yorkin ja Lontoon taidekritikkojen toimenkuvaan näyttää kuuluvan myös taidekaupan seuraaminen. Olipa taiteesta kaupankäynnin kohteena mitä mieltä tahansa, sen kanssa on elettävä.

Voi laskea, että lastulevyn, jolle suurikokoinen teos on maalattu, jokaiselle neliösentille tulisi hintaa 400 000 euroa. The Guardianin Ed Pilkington kommentoi hieman happamasti: “Mutta se olikin peitetty mutkikkailla punaisten, keltaisten ja harmaiden viivojen verkostolla, joita roiskutti mies, jonka nimi on Jackson Pollock.”
Vuonna 1948 valmistunut suurikokoinen maalaus oli ensimmäisiä, joka aloitti Jackson Pollockin roiskemaalauksiksi nimitettyjen teosten kauden.

Ainakin yksi Pollockin suurista teoksista on ollut esillä Suomessa. Maalaus nimeltä No. 6, 1952, joka on uudelleennimetty myös Convergenceksi, oli esillä Helsingin Taidehallissa tammikuussa 1954. Eräs suomalainen kriitikko kuvasi tuolloin Pollockin maalauksia sanoin "hermotautiset viivoittelut". Toinen kriitikko kirjoitti: "Omasta puolestamme kieltäydymme ehdottomasti pitämästä tällaista taiteena..."

Jackson Pollock, No. 5, 1948.

Jack the Dripperiksi kutsutun Pollockin teokset tulivat yhä tummemmiksi 1950-luvun alussa. Hänen maalauksensa alkoivat myydä hyvin, mutta alkoholisoitunut taiteilija kuoli elokuussa 1956 auto-onnettomuudessa.

Pollockin asema on merkittävä amerikkalaisena taiteilijana siksi, että hän mursi eurooppalaisten taiteilijoiden ylivallan ja heidän taiteellisten malliensa jäljittelyt toisen maailmansodan jälkeen. Abstrakti ekspressionismi oli ensimmäinen itsenäinen amerikkalaisen taiteen suuntaus. Willem de Kooningin sanonta Pollockista luonnehti osuvasti tilannetta 1950-luvulla: "Jackson broke the ice." (Jackson mursi jään)

Kauppahintaa ei ole vahvistettu, koska tällaiset kaupat ovat tavallisesti myyjän ja ostajan välisiä salaisuuksia. Tuntemattomina pysytelleet taidemaailman asiantuntijat väittävät tunnistaneensa ostajan meksikolaiseksi finanssimies David Martineziksi, joka kerää yksityiskokoelmaansa modernia ja nykytaidetta.

Oltiinpa Jackson Pollockin taiteesta tai taidekaupasta ylipäätään mitä mieltä tahansa, yli sadan miljoonan euron hintalappu taideteokselle on paljon. Se on suurempi summa rahaa kuin valtionbudjetin vuosittaiset menot sellaisissa köyhissä maissa kuin Itä-Timor, Gambia tai Liberia.

Valtionyhtiö Fortumin johtaja Mikael Lilius saisi tehdä töitä 25 vuotta pystyäkseen ostamaan tämän taulun ja Rafaela Seppälän pitäisi upottaa siihen yli puolet verotettavasta varallisuudestaan.

Amerikkalaista taidekriitikkoa Robert Hughesia lainaten, eikö maailma, jossa kulutetaan yli sata miljoonaa euroa yhden taideteoksen hankkimiseen, ole sairas?