you are stuck!
Stuck! Stuck! Stuck!
Britannian lahja maailmalle ovat debatti ja kritiikki, joilla näyttää olevan vahva sija sikäläisessä kulttuurielämässä. Kuten monet muutkin kunnialliset taiteen suuntaukset, stuckismi sai nimensä haukkumasanasta. Stuckistien otsikko tuli englannin kielen verbistä get stuck eli takertua. Ryhmän perustaja Charles Thomson alkoi käyttää sanaa, kun toisen ryhmän perustajan Billy Childishin silloinen tyttöystävä Tracey Emin kommentoi runossaaan hänen maalauksiaan.
Stuckistien ensimmäinen manifesti on vuodelta 1999, mutta jotkut olivat tehneet yhteistyötä jo vuonna 1979 muodostetun The Medway Poets –ryhmän piirissä. Taiteilijaporukka sai alkunsa vastustaessaan Englannin taide-establishmentia, niin sanottua Brit Artia, joka tarkoittaa muun muassa Charles Saatchin valtaotetta maan taide-elämästä tai ja siihen liittyvää byrokratiaa. Erityisersti on arvosteltu Tate gallerian jakamaa Turner palkintoa.
Stuckistien tie on ollut voittoisa. Skandaalinkäryisissä mielenosoituksissa ja protestitempauksissa he ovat nostaneet esille englantilaisen taide-elämän kömmähdyksiä. Stuckistien taiteilijaryhmiä väitetään syntyneen internetin välityksellä 138 ryhmää 34 maahan. He eivät kaihda poliittisia aiheita – esimerkiksi amerikkalaisten stuckistien keskeinen aihe oli Irakin sota.
Manifesteissa, jotka tulivat osaksi stuckistien esiintymistä, vastustettiin käsitetaidetta ja postmodernismia. He puolustavat maalaamista tekona, joka legitimoi taiteilijuuden. Remodernismi eli modernismin uudelleen haltuunotto on stuckistien iskusanoja pyrkimyksellä “kohti uutta henkisyyttä taiteessa”.
“Postmodernismin idioottimaisuus on siinä, että se väittää olevansa taidehistorian huipentuma – kun se samalla kieltää arvot, jotka tekevät taiteesta edes sen omistamisen arvoista. Se väittää puhuttelevan merkityksellisiä asioita, mutta oikeastaan sillä ei ole merkitystä tai elämää sen kimurantin vuoropuhelun kanssa, jota se käy itsensä kanssa. Taiteen arvo on taiteilijan omaksuman näkemyksen ja oivalluksen tasossa…”
“Postmodernismin kohtalona on joutua historian roskakoriin, kun taas kuvien teleminen tulee aina olemaan keskeinen ihmiskunnan tiedon ja itseymmärryksen keino.” Näin päättävät stuckistit Billy Childish and Charles Thomson erään manifestinsa.
Laajojen visioiden ohella juorujen ja skandaalien käristämä stuckismi vaikuttaa insulaariselta eli saarimaan omalta jutulta. Kulttuurinavigaattori on odotellut jo pitkään, milloin stuckistit maihinnousevat Suomeen. Kun katselee nuoren polven maalauksia, esimerkiksi viimeaikaisia Nuorten näyttelyitä tai Kuvataideakatemian opiskelijoiden ilmaisuja, jotain stuckismiin viittavaa hengenliikuntaa voi kuvitella meilläkin tapahtuneen ja tapahtuvan. Teemu Mäki voisi olla kotimaisen stuckismin perustaiteilija.
Mitä on sitten stuckistien taide? Kyseessä ei ole yhtenäinen tyylikunta. Osaa teoksista voisi luonnehtia osallistuvaksi tai julistavaksi realismiksi, osa on ekspressionismia ja lyyrisiä tunnelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti