lauantai 12. toukokuuta 2007

Todellakin oikeasti

Kieli tekee joskus kepposet. Kesätoimittajaparka saattoi otsikoida uutisen: auto ajoi jalankulkijan päälle. Tankki ampui siviilejä. Sanomalehti kirjoitti sitä ja sitä.

Auto ei aja, eikä tankki ammu. Helsingin Sanomat, The New York Times tai Karjalainen eivät ole koskaan kirjoittaneet sanaakaan, vaikka joskus niin väitetäänkin.

Yrityksen sanotaan irtisanovan työntekijöitään tai Nokian suunnitelleen kännyköitä tai Philipsin televisioita. Tekijyys piiloutuu joskus kollektiivisen, hämärän nurkan taakse. Epäilijä kysyy joskus, että piilotetaanko se tahallaan vai onko kyseessä tahaton kielen kepponen?

* * *

Sanat ”todellakin” ja ”oikeasti” ovat yleistyneet kielenkäytössä. Niistä on tullut henkisiä vahvistuksia, maneereita joihin halutaan tarrautua kiinni epätoivoisesti aikana, jolloin ihmiset ovat epävarmempia kuin koskaan aikaisemmin.

Täytyykö lukijoita jatkuvasti vahvistaa sanalla ”todellakin” ja onko ”oikeasti” sanan käyttö välttämätöntä? Onko maailmamme niin epätodellinen, että vahvistuksia ja vakuutuksia siihen kiinnittymiseen tarvitaan yhä enemmän? Vai onko kyse sanoista, joita äidinkieltä heikommin osaavat kirjoittajat sirottelevat vahvistaakseen huonoa itsetuntoaan?

Katsotaanpa Googlella. Juha Haataja kysyy Mikro PC-netin kolumnissa: ”Kuka oikeasti tarvitsee iPodia?” Ilkka Koski kysyy, ”Onko iPhone oikeasti vallankumouksellinen?” Poliittisen historian opiskelijat ry agiteeraa: ”Liity Polhoon ihan oikeasti!” ja Yleisen insinööritoimisto YIT:n verkkosivuilla otsikoidaan: ”Oikeasti uuden kodin hurmaa”.

Olisiko mahdollista poistaa sana ”oikeasti” näissä yhteyksissä ja kysyä, ”Kuka tarvitsee iPodia?”, ”Onko iPhone vallankumouksellinen?” tai kehottaa ”Liity Polhoon” tai otsikoida ”Uuden kodin hurmaa”? Lisäisikö se kirjoittajan näkemyksen jämäkkyyttä ja viestin iskevyyttä?

Entä sitten todellakin? "Lukija Turusta" otsikoi Vihreässä Langassa: ”Hoitovapaa todellakin syrjii lapsettomia”. Nimimerkki ”vatsamakkara” (nimimerkki kirjoittaa itsensä pienellä alkukirjaimella, joka ehkä kertoo jo lähtökuopissa olevasta heikosta itsetunnosta) huudahtaa kaksplus-lehden keskustelupalastalla ”Tahdon TODELLAKIN eroon löysästä läskimahastani”. Hesarin matkailuosastolla vakuutetaan, että ”Rinteessä voi todellakin eksyä”.

Ehkä kuitenkin on kyse ihmiselle ominaisesta halusta vakuuttua jonkin asian todellisesta ja oikeasta puolesta. Kulttuurinavigaattorin nuoruudessa kiisteltiin poliittisesti oikeaoppisemmasta teoriasta ja toiminnasta. Ajat eivät ole muuttuneet. Nyt voi julistaa, että todellakin pitää japanilaisesta ruuasta ja kirjoittaa, että naisia tulee kuunnella oikeasti.

2 kommenttia:

Juha Haataja kirjoitti...

Egosurffasin etsimässä erästä nettikirjoitustani ja törmäsin kommenttiisi oikeasti-sanan käytöstä. Hyvä huomio!

Näin jälkikäteen ajatellen otsikko "Kuka oikeasti tarvitsee iPodia?" on turhan alleviivaavan ironinen, mutta harvoinpa sitä omia lauseitaan osaa näin tarkkaan lukea. Kiitos huomautuksesta!

- JuHa

Heikki Kastemaa kirjoitti...

Juu. Ilmeisesti "oikeasti" sana on yleistynyt myös siksi, että halutaan lisätä sekaan ripaus ironiaa. Mutta kun saa lukea näitä vahvikesanoja jatkuvasti ja joka toisessa paikassa, niiden vitsikkyys vähenee.

Mahtaako muuten erilaisten vahvistavien ja voimistavien ilmaisujen käyttö olla seurausta verkkokirjoittamisesta? Verkkoviestintähän tuntuu suorastaan vaativan kirjoittamiselta vahvikkeita, kun hienovaraiset sävyt ja vihjaukset eivät mene läpi verkkoteksteissä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...