Guggenheim: salailua, epäilyä, hosumista ja ennakkoluuloja

Otso Kantokorpi kampanjoi voimakkaasti Guggenheim-Helsinki hanketta vastaan. Hän kertoo Alaston kriitikko -blogissaan, että amerikkalaiselle taidekriitikolle ja toimittajalle Lee Rosenbaumille ei kerrottu Guggenheim-säätiöstä Helsingin projektin soveltuvuustutkimuksen hintaa.

Tällainen salailu on Rosenbaumin mukaan vastoin Guggenheimin aikaisempaa käytäntöä. Summahan on suomalaisille maksajille ollut ihan julkinen asia, 2,5 miljoonaa euroa. Rosenbaum kirjoittaa CultureGrrl blogissaan otsikolla Global Guggenheim: Abu Dhabi Slowdown, Helsinki Progress:

"Contrary to prior practice, the Guggenheim would not tell me how much it is being paid for this feasibility study. To its own financial benefit, it has engaged in serial romances with other cities---Rio de Janeiro, Salzburg, Guadalajara, Taichung and Vilnius, to name a few---that were never consummated."

Tällainen epäjohdonmukainen salailu tiedottamisessa ei anna hyvää kuvaa asiasta ja heikentää Guggenheim-hankkeen mainetta. Se saattaa olla ratkaiseva, kun asiasta päätetään, olipa päätös myönteinen tai kielteinen.

Kantokorpi yrittää blogissaan nuhjata Guggenheim-säätiön toimintaa myös toteutumattomien hankkeiden luettelolla. Vastaava hylättyjen kosijoiden luettelohan julkaistiin Hbl:ssa jo keväällä. Yksin Guggenheimia ei kosijoiden hylkäämisestä voi syyttää, johtivathan erilaiset syyt hankkeiden hylkäämiseen eri paikkakunnilla. Tinkimättömyyttä soveltuvuustutkimuksissa voi pitää myös amerikkalaisten hyveenä.

Reaktiona Ylen Strada-ohjelman kaupunginvaltuutettujen kyselylle hankkeen kannatuksesta Otso toteaa blogissaan kirjoittaneensa Helsingin kaupunginvaltuutetuille kirjeen aiheesta. Hän kirjoittaa blogissaan:

"Kuinkahan moni 85:sta valtuutetusta tajuaa, että prosessissa ollaan luopumassa omasta taidemuseosta ja hankkimassa tilalle ennustamaton ja osin hallitsematon lainabrändi ja kivaa arkkitehtuuria? Kuinkahan moni valtuutettu aikoo tuota kompetenssiaan lisätä?"

Tuohonkin voisi todeta, että esityksiä asiasta ei ole tehty ja että kannattaako hosua? Voi kysyä, kuinka selkeästi Guggenheimin brändi on laskeva? Ja mikä taidemuseo sitten olisi sellainen, jonka kanssa voisi tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja jonka brändi olisi ”vakaa” tai ”nouseva”?

Media kiertää kovasti kuumaa aihetta. Logiikka on ollut usein se, että Guggenheim-hankkeelle halutaan kerätä joko tukijoita tai vastustajia ennen soveltuvuustutkimuksen julkaisemista vuoden lopussa. Myös hankkeen puolustajat ovat yrittäneet mustamaalata keskusteluun osallistujia yksipuolisesti.

Guggenheimin puolustaminen ja vastustaminen ei kaikilta osin ole ollut asiallista. Kulttuurinavigaattori ei liity Guggenheim Helsinki-hankkeen vastustajien tai puolustajien riveihin, ennen kuin näkee arviot, esitykset ja laskelmat. Keskustelua voi toki asiasta jo nyt käydä, mutta ennakkoluuloilla on taipumus tuhota, ja rakentaminen niiden avulla on tosi vaikeaa.