Lontoon polkuja 6: Nuori brittitaide on niukkaa, mutta tarkkaa

-->

Bloomberg New Contemporaries 2011 15. 1. 2012 asti Lontoon ICA:ssa.

Marco Palmieri, Our time, Sir, is vile and anti-philosophical, 2010.

Bloomberg New Contemporaries on organisaatio, joka tuo yleisön nähtäväksi kiertonäyttelyn Britannian taidekouluista valmistuvien tai valmistuneiden nuorten teoksia.

Järjestelmä, joka on jatkunut vuodesta 1949 voi ylpeillä sillä, että siihen valituista tusinan verran on valittu aikaisemmin muun muassa arvostetun Turner-palkinnon ehdokkaaksi tai voittajaksi.

Eikä liene liioittelua sanoa, että tämä tiivis neljänkymmenen tulevan taiteilijan katsaus pystyy näyttämään myös tietä sille, mitä taiteessa lähivuosina tuleman pitää. Valinta on tapahtunut siis taiteilijajyryn kautta luultavasti tuhansista ehdokkaista.

Näyttely kiinnittää huomion niihin menetelmiin eli materiaaleihin ja prosesseihin, joita nykyajan nuoret taiteilijat käyttävät. Järjestäjien mukaan niitä ovat muun muassa appropriaatio, perinteinen ateljeetyöskentely, tilateokset, digitaalinen tuotanto, yhteistyö, sattuman käyttö ja löydetyt esineet.

Olen seurannut myös suomalaisten nuorten taidekoulusta valmistuneiden töitä ja voi sanoa, että periaatteessa työskentelyn keinot ovat suurin piirtein samanlaisia.

Keski-Euroopassa painottuu työmenetelmänä ehkä enemmän appropriaatio postmodernismin traditiona ja kuten edellisessä blogikirjoituksessani Lonton Saatchi gallerian saksalaisen nuoren taiteen näyttelystä kerron, esinekoosteet ovat enemmän esillä uudessa nykytaiteessa kuin meillä.

Tämä tuoreen brittitaiteen kooste on myös ilmeeltään pidättyvämpi, niukempi ja kuivempi kuin meikäläiset, usein rehevään representaatioon perustuvat lopputyönäyttelyt. Mutta kuten meillä, moninaisuus on valtavirta maalauksessa abstraktista minimalismista uusien muotojen etsintään.

Poppy Whatmore, saranoitu pöydänjalka, taustalla Anne Katharin Schuhmannin Gummibaum valokuvat.

Valokuvat pidättyvät usein esinekuvauksen kaltaiseen studiotyöskentelyyn, kuten jossa yhdistetään myös muotoiltuja esineitä, graafista suunnittelua ja esineinstallaatioita, kuten Marie Angeletti, jonka valokuvasarja yhdistää valokuvia installaatioiden tallenteisiin, muotoiluun ja graafiseen suunnitteluun.

Videoteoksissa korostuu kerronnallisuus, kuten Savinder Bualin kaksi sekuntia kestäväässä, looppaavassa videossa Train, jonka aihe on yksi mustavalkoinen valokuva.

Venäläissyntyisen Yelena Popovan video Unnamed kertoo ja pohtii hänen kotikaupunkiaan, Neuvostoliiton salassa pidettyä plutoniumin valmistamiseen tehtyä valmistuspaikkaa ja siihen liittyvää nimettömyyttä ja salaperäisyyttä.

Näyttelyssä korostuu praktinen ja mutkaton suhtautumistapa. Alussa olevan Marco Palmierin maalauksen nimeä lainaten voisi sanoa, että aikamme, Sir, on viheliäistä ja anti-filosofista. 

Hieman samanlaista ajan henkeä kuvaa tämä tuntemattoman pilapiirtäjän satiirinen näkemys Lontoon ICA:n näyttelyesitteestä. 

P.S. Lontoon ICA on aktiivinen ja monipuolinen nykytaiteen keskus, jossa on myös runsas elokuvaohjelma. Muun muassa joulukuussa järjestetään Teuvo Tulion unohdettujen mestariteosten sarja.