Lontoon polkuja 10: Leonardo da Vinci: Kaikista ei ole freelancereiksi

Leonardo da Vinci, taidemaalari Milanon hovissa, National Gallery,  Lontoo 5.2. 2012 asti.

Luonteeltaan perfektionisti ja helposti hermostuva kun oli, freelancerin työ sopi Leonardolle huonosti. Siksi hän pyrki Ludovico Sforzan, Milanon hallitsijan palvelukseen.

Monet muistavat Leonardon kuuluisan työpaikka-hakemuksen, joka on häikäilemätöntä itsekehua ja suorasukaista markkinointia. Kymmenen kohdan ohjelmassaan hän mainitsee kykynsä varsinkin sodankäyntiin liittyvien laitteiden ja välineiden suunnittelijana ja rauhan aikanakin hän kirjoittaa pystyvänsä suunnittelemaan rakennuksia ja vedensiirtoon liittyviä asioita.

Lopuksi Leonardo toteaa pystyvänsä tekemään veistoksia marmoriin, pronssiin ja saveen, ja osaavansa maalata siinä missä kuka muu tahansa.

Ylenpalttiseen vakuutteluun oli syynsä, sillä hän oli saanut koulutusta ainoastaan kuvataiteisiin. Leonardohan oli kaikilla muilla toimialoillaan itseoppinut.

Uransa alkuvaiheessa olevan itsebrändäys tuotti tulosta. Niin siirtyi Leonardo pätkätöissä tuskittelevasta ja prekariaattina sinnittelevästä frelancerista turvalliseen ja hyvin palkattuun, vakaaseen asemaan, Sforzan palkkaamaksi hovimaalariksi.

*     *

Lontoon National Galleryn näyttelyä, joka käsittelee Leonardon Milanon kautta, voisi luonnehtia sanonnalla ”once in a lifetime”.  Näin monen renessanssineron teoksen näkeminen samanaikaisesti ei ole mahdollista pitkään aikaan, tällaisen näyttelyn voi nähdä vain kerran ihmisen elämän pituisena aikana.

Milanon hovimaalarina toimiminen suunnilleen vuosina 1482-1499 oli Leonardon uran tuottoisinta aikaa. Se johtui siitä, että hänen työnantajansa Ludovico Sforza antoi Leonardolle aikaa ja resursseja varsin yksityiskohtaisen taiteelliseen ja tieteellisen tutkimustyönsä tekemiseen.

National Galleryn näyttely esittää yhdeksän Leonardon maalausta, joka kattaa lähes kaikki Leonardon Milanon kaudella aloittamat maalaukset. Lisäksi esillä on teosten luonnoksia ja Giovanni Pietro Rizzolin tekemä kopio (noin 1520) Leonardon Sforzalle tekemästä kaikkein kunnianhimoisimmasta taideprojektista, Pyhästä ehtoollisesta.

Ja mukana on myös aikalaistaidetta, kuten Giovanni Antonio Boltraffion muotokuvia.

*     *

Melkoisella varmuudella voidaan todeta, että Leonardo oli homoseksuaali, mutta hänen voimakkaimmat muotokuvansa esittävät naisia. Näyttelyn keskeinen tähti on Nainen ja kärppä (1489-90).

Eräs Facebook-kaverini kertoo nähneensä sen Los Angelesissa ja toinen tavanneensa ”Kärppänaisen” kotonaan, Krakovan vanhassa kaupungissa olevassa Czartoryski museossa. Minä lisään tavanneeni hänet Krakovan lisäksi Tukholmassa. Teos on Mona Lisan, jota ei ole näyttelyssä, ohella eräs maailmalla kiertäneimpiä Leonardon maalauksia. 

Toinen Leonardon maalaamista kuuluisista naisista La belle ferronnière (1493-4) on saapunut paikalle Pariisista. Ja Pietarista on tullut Madonna Litta (noin 1490).

Kuuluisaa väkeä ovat myös Nuoren miehen muotokuva (noin 1486-7),  keskeneräinen Pyhä Gerome (1488-90) ja Salvator Mundi (1499 alkaen).

Näyttelyn dramaattinen huipentuma ovat kuitenkin molemmat Luolamadonnat (1483-1485 ja 1491/2-9 sekä 1506-8), Louvressa ja Lontoossa sijaitsevat maalaukset. Ne on ripustettu vastakkain joten katsoja voi vertailla helposti molempien maalausten eroja ja yhtäläisyyksiä.

Leonardon maalauksista huokuu tunnetusti rauhallisuus ja määrätietoisuus. Voi kysyä, olisiko se saavutettu, jos taiteilija olisi jatkanut freelancerina, eikä olisi päässyt vakituiseen asemaansa hovitaiteilijana?