Täällä on kaikki niin pientä. Junat ovat kuin lapsuuden Märklin-pienoismalleja, omenat ovat miniomenoita ja talotkin niin pikkuruisia. Pittoreski on Englannin lahja maailmalle.
Vain keskikylällä on isompia taloja. Amerikkalainen
downtown-innostus on saapunut myös Lontooseen ja kohta rakennusten tuoma
sekamelska on yhtä kamala kuin Tallinnassa.
Päivän maukkain löytö tapahtui heti aamusta, kun kävin
ruokamarketissa ja löysin kreikkalaistyylistä kymmenen prosentin jogurttia.
Ostin myös runsaasti tarjouksessa olevia sekamarjoja jääkaapin pakasteeseen, ja
kun ripottelin steviaa mukaan, niin johan sillä pysyi päivän pystyssä.
Yritin kävellä Hammersmithista keskustaan, mutta eksyin
kylämäisille sivukaduille ja jouduin vielä melko kaukana olevalle Putney
sillalle, jonka lähellä olevalla juna- asemalla äimistelin tällaista kaupunkiympäristön
art brut installaatiota.
Jatkoin sitten metroilla Elephant & Castle -aseman
lähellä olevaan polkupyörien kierrätyskeskukseen. Hinnat olivat liian korkeita,
jotta voisin ostaa pyörän, eikä siellä lainaustoimintaakaan ole, sanoi myyjä.
Ajoin bussilla Lontoon sillan lähelle ja kävelin sen yli.
Sillalla huomasin lännessä päin kolme helikopteria, jotka
pysyttelivät Thamesin pohjoisrannalla kutakuinkin yhdessä paikassa.
Cityä kohti tulessa huomasin yhä enemmän poliiseja katujen
varsilla ja lisää poliiseja kuljettavia pikkubusseja saapui paikalle.
Se oli opiskelijoiden mielenosoitus, jossa protestoitiin
korkeita lukukausimaksuja vastaan. Siinä kohdalla, missä katselin marssijoita
ei ollut kuin ehkä tuhatkunta. Poliisi oli mellakkavarusteineen ilmeisen
valppaana ja nuo paikoillaan roikkuvat kopterit olivat ilmeisesti poliisin
tarkkailuhelikoptereita.
Kulkue pysähtyi lähelle Lontoon valtausoperaation puistoa.
Paikalle oli järjestetty musaa ja nuoret bailasivat kadulla. Väkivaltaa en
havainnut.
Poliisi oli varustautunut perusteellisesti, kun ilmeisesti
oli vaara, että mielenosoitus kääntyisi mellakoinniksi. Muistelin, että viime
kesän Lontoon mellakat organisoitiin siten, että ne tapahtuivat useissa eri
paikoissa, eikä poliisi oikein tahtonut pysyä mukana twitterieitä,
tekstiviestejä ja polkupyöriä käyttävien organisaattoreiden perässä. Siksi kai
nyt oli käytössä helikopterit ja pikkubussit.
Hätävarjelun liioittelua, sanoisin, vaikka vallanpitäjät
seurannevatkin juuri nyt antikapitalistista liikehdintää suurennuslasin kanssa.
Hallituksen säästökuurit alkavat vaikuttaa arkielämään ja Lontoon iltapäivälehti
otsikoi, että ”Laskeutuminen kohti katastrofia on alkanut”.
Kävelin puistikkoon, jossa Lontoon miehitysliike majaili.
Telkkarista tutut teltat ja banderolit (”CAPITALISM ISN´T WORKING, ANOTHER
WORLD IS POSSIBLE”, ”LOVE YOUR ENEMY! HATE THE SYSTEM!” tai Shakespearen kuva ja ”Now is the winter
of our discontent”.)
Eräässä kojussa oli muutamia polkupyöriä ja sain selville,
että kyseessä oli erään tyypin pieni kierrätyskeskus, jossa kootaan
pyöränosista uusia ja annetaan mahdollisuuksia huono-onnisille. Kaveri olisi
ollut valmis lainaamaan melko kelvollisen pyörän 30 punnalla viikoksi.
Sanoin hänelle, että Pohjoismaissa ei ole niin suuret
luokkaerot kuin täällä, mutta että hyvinvointivaltiota ajetaan alas ja julkisia
palveluita huononnetaan koko ajan. Sain sen käsityksen, että Occupy-liike
pelkäsi, että heidän ajetaan pois paikalta. En jäänyt kuitenkaan juttelemaan,
kun piti jatkaa matkaa.
Tupeskelin metrossa myöhään iltapäivällä niin että saavuin
V&A museolle vain puoli tuntia ennen kuin se menisi kiinni. Päätin mennä
Postmodernismi-näyttelyyn vasta huomenna ja kävellä majapaikkaan Kensingtonin
puiston paraatireunaa, Olympia-asemalle ja siitä Hammersmithiin, reipasta
kävelyä Lontoon poluilla. Ostin
neljä purkkia kymmenprosenttista jääkaappiin ja paistelin englantilaisia
tuoremakkaroita hostellin keittiön uunissa.
Vähän harmitti, kun jutut jäivät lyhkäiseksi sen
Occupy-liikkeen kaverin kanssa. Olisi tehnyt mieli sanoa, että toivon kovasti
teidän liikkeenne onnistumista kapitalismin kumoamisessa.Vielä kymmenen vuotta sitten kapitalismi-sanan mainitseminenkin julkisessa kielenhäytössä olisi ollut epäsopivaa.
Mekin yritimme sitä aikoinamme, mutta tällainen tästä
maailmasta kuitenkin tuli. Se on yhä huonompi soppa, jossa rahajärjestelmäkään
ei toimi. Onko toisenlainen maailma mahdollinen, en tiedä. Mutta tunsin
sympatiaa näitä nuoria kapitalisminkaatajia kohtaan.
1 kommentti:
mukava lukea Lontoon-juttujasi. Nyt on hieman aikaa katsella mitä muut ovat touhuilleet. Todella kiinnostava kirjotussarja, paljon asiaa ja arkea saman teeman alla! Juuri näin!
Lähetä kommentti