Lontoon polkuja 5: Esineitä, koosteita ja kollaaseja

Gesamtkunstwerk. Saksalaista nykytaidetta Saatchi-galleriassa Lontoossa 30.4. 2012 asti.

Ilmeisesti Helsinki-Guggenheim-museon propagandakampanjan osana suomeksi juuri julkaistun Peggy Guggenheimin muistelmien sijaan olisi kannattanut kääntää tuoreempi, vuonna 2009 julkaistu toisen ”taideholistin” kirjoittama kirja: My name is Charles Saatchi and I am an artoholic.

Kirjan grandioosi alaotsikko kuuluu: ”kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää taiteesta, mainoksista, elämästä, Jumalasta ja muista mysteereistä, etkä pelkää kysyä”.

Baghdadissa vuonna 1943 irakinjuutalaiseen perheeseen syntynyt Charles Saatchi lienee nykytaiteen merkittävin keräilijä. Mainostoimistotaustan omaava kokoelmiensa kartuttaja tunnetaan YBA-ryhmän, Damien Hirstin ja Tracey Eminin varhaisurien tukijana ja myös itsepäisenä keräilijänä ja erinomaisena näyttelykuraattorina.  

Vuonna 2008 avattu Lontoon Chelsean kolmikerroksinen Saatchi Gallery on museon kokoluokkaa oleva rakennus ja instituutio.

Gesamtkunswerk

Josephine Meckseper, Nimetön, 2005.

Näyttelyn otsikko pitää paikkansa ainakin siten, että nuoremman saksalaisen taiteen painopiste on esineasetelmissa, installaatioissa ja kollaaseissa. Mikään kokonaistaideteos näyttely ei kuitenkaan ole.

Saatchin valinnat ovat erinomaisia, mutta ne perustuvat ehkä hieman rajoitettuun ja vanhahtavaan taidenäkemykseen. Valokuvia ei katsauksessa ole juuri nimeksikään, ja monimedia rajoittuu materiaalien ja melko perinteisten tekniikoiden yhdistelyyn. Videotaidetta ei mukana ole myöskään.

Jos haluaisin olla ilkeä, sanoisin että katsaus noudattaa melko tarkasti Saatchin YBA:n kukoistuskauden taidenäkemystä, ”saksalaisia nuoria brittitaiteilijoita”.

Mutta mukana on erinomaista taidetta. Katsaus alkaa taidehistoriallisissa tunnelmissa, Markus Selgin veistoksilla ja maalauksilla, jotka seikkailevat Alppien pohjoispuolisen renessanssin, primitivismin, naivismin tunnelmissa.

Ilmeisesti ekspressionistisen maalauksen traditio on koettu raskaaksi, mutta sitäkin on mukana. Erilaisista kollaasitekniikoista koostuvat JuttaKoetherin abstraktit maalaukset, ja Corinne Wasmuhtin sekatekniikalla koostetut kollaasit. Sympatiaa herättävät myös Volker Huellerin etsaukset ja vesivärit, sekä romanialaissyntyisten kaksosten Gert & Uwe Tobiasin isot puupiirrosten ja kollaasien yhdistelmät. 

Vaikuttava maalauksen ja kahden veistoksen ”kokonaisteos” on mukana Thomas Helbigiltä. 

Alexandra Bircken, Unit 3, 2008

Selkeimmin katsauksessa tulevat esiin siis erilaiset esineasetelmat, installaatiot ja löydettyjen esineiden sommitelmat. Näyttelyn mieleenpainuvimmat teokset ovat Friedrich Kunathin esineasetelmat, installaatiot ja kollaasit, Alexardra Birckenin installaatiot, esineasetelmat ja Ida Ekbladin betoniin valetut esinesommitelmat.

Huikeita suorituksia ovat Isa Genzken esineellisyyttä korostavat installaatiot ja asetelmat. Genzke on Tate Modernissa retrospektiiviaan pitävän Gerhard Richterin toinen vaimo, pariskunta erosi vuonna 1992.

Isa Genzke, Mutter Mit Kind, 2004.

Usein kookkaita vitriiniasetelmia tekevät ja Zhivago Duncan pienoismaailmoissaan ja Max Frisinger kompakteissa asetelmissaan

Josephine Meckseper, The Complete History of Postcontemporary Art, 2005.

Edellisen yksityiskohta.

Näyttelyn mieleenpainuvia osuuksia ovat myös Josephine Meckseperin ja Kirstine Roepstorffin installaatiot.

Julian Rosefeldt on tutkinut television saippuasarjojen eleiden ja ilmeiden merkkikieltä analysoiden niitä kuvasarjoissaan. Teos on analyyttisyydessään hauska ja mukaansa tempaava. 

Julian Rosefeldt, Soap Sample VI, 2000-2001.