Viidellä kännykällä kuudesta testatusta käyttöohjeen lukeminen oli vaikeaa. ”Kelvoton minulle.”, ”En näe lukea”, "Minulle liian pieni teksti”, "Hyi! En näe mitään.” ja ”Ei käy minulle.” Näin kommentoivat testaajat.
Viimeistään nyt kun sähköpostia ja televisiota – jonka tekstitykset ovat aiheuttaneet harmia digitelkkarissa – yritetään ajaa kännyköihin kovaa vauhtia, pitäisi käynnistää keskustelua kännyköiden kirjainten ja tekstien ja yleensä typografian perusteista ihan kuluttajansuojamielessä.
Kysehän ei ole pelkästään siitä, kuinka tarkkanäköinen käyttäjä on. Typografian perusteiden mukaan tekstin luettavuus johtuu muun muassa tekstin ja taustan värikontrastista sekä siitä, kuinka selkeitä itse tekstit eli sanakuvat ovat. Tärkein luettavuuden tekijä lienee kuitenkin tekstin koko.
Laitteiden suunnittelijoiden mieliin pitäisi iskostaa, että oli kirjain kuin kirjain, laite kuin laite, käyttäjä kuin käyttäjä, että alle kaksi millimetriä korkeaa kirjainta on erittäin vaikea lukea. Alle kaksimilliset kirjaimet pitäisi siis kieltää vaikka kuluttajansuojaohjeissa.
Nykyisin typografia yhdistetään myös ortografiaan eli oikeinkirjoitukseen. Yleinen typo- ja ortografinen virhe on pienten kirjainten käyttö esimerkiksi sähköposteissa. Lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen ja erisnimet aloitetaan isolla kirjaimella. Oletko sinä, hyvä lukija, koskaan saanut sähköpostikirjettä, jossa oma nimesi on kirjoitettu pienellä kirjaimella? Itse olen sellaisen muutamia kertoja saanut ja koin tilanteen törkeänä, lähes itseeni kohdistuvana loukkauksena. Kamalaa!
Yleinen typografinen ja oikeinkirjoitukseen liittyvä virhe on yhdyssanojen jälkimmäisen osan kirjoittaminen isolla kirjaimella. Esimerkkejä löytyisi paljonkin, mutta todettakoon vain, että kirjoitustapa on väärä, koska se hidastaa lukemista. Syynä on se, että sanasta muodostuva "kuva" tai sanan hahmo tulee epämääräiseksi. Luento typografian alkeista päättyy tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti