Gerhard Richter taiteesta ja rahasta

Gerhard Richter vuonna 2005.

Maailman elävistä nykytaiteilijoista sekä taiteellisesti että taloudellisesti menestynyt saksalainen Gerhard Richter (83) sanoo Die Zeitin haastattelussa, että ei luota maalauksistaan maksettuihin astronomisiin rahasummiin. Hänen mielestään taidemarkkina on toivottoman ylenpalttinen ja että hinnat heijastelevat harvoin todellisuutta.

Richter kertoo seuranneensa kauhulla vastikään Lontoon Sothebyn huutokauppamyyntiä, jossa tuntematon ostaja maksoi 41 miljoonaa euroa hänen vuoden 1986 maalauksestaan Abstraktes Bild. Richter muistelee maalaustaan sanoen sen olevan ”melko hyvä” verrattuna Milanon Tuomiokirkon aukiota kuvaavaan maalaukseen, joka myytiin viime vuonna 29 miljoonalla eurolla huutokaupassa: ”Mielestäni se maalaus ei niin hyvä ole... kun kuulin sen huutokauppahinnan, ajattelin että se on aivan liikaa.”

Maalaustaan Abstraktes Bild tekijä muistelee lämmöllä ja ounastelee myyneensä sen 30 vuotta sitten kölniläiselle taidekeräilijälle noin 15 000 D-markasta (7 670 €). Hän sanoo olleensa aikoinaan ylpeä, kun teos sai paikan hänen kokoelmassaan.

Gerhard Richter, Abstraktes Bild, 1986.

Gerhard Richter kertoo reagoivansa pohjimmiltaan kauhulla joka kerta, kun maalausten myyntihinnat ylittyvät, vaikka se uutinen olisi tervetullutkin. Taiteilija arvelee, että ihmiset, jotka maksavat tuollaisia summia hänen maalauksistaan ovat typeriä ja että he ennakoivat hänen taiteensa hintojen romahdusta ”kun taidemarkkina korjaa itseään”, kuten hän on vakuuttunut tapahtuvan.

Richter kertoi Die Zeitille ymmärtävänsä taidemarkkinasta yhtä vähän kuin kiinankielestä tai fysiikasta ja sanoi, että vastoin yleistä luuloa hän ei juurikaan hyödy kaikista näistä myynneistä. ”Me taiteilijat emme saa juuri mitään tällaisista huutokauppamyynneistä. Pientä suupalaa lukuunottamatta voitto menee myyjälle.”

Taidemaalari viittaa tässä Euroopassa myytyjen taideteosten jälleenmyyntikorvauksiin, jotka Richterin myyntiasteikolla tuottavat hänelle 0,25 prosenttia teoksen myyntihinnasta, jos se ylittää 500 000 euroa.

Dresdenissä syntynyt ja DDR:ssä kasvanut Gerhard Richter sanoi olleensa yllättynyt siitä, miten ja miksi taidehuutokaupoista on tullut niin tärkeitä. Hänen mielestään huutokauppahuoneiden myyntikatalogit, joita hänelle lähetetään, tulevat koko ajan huonommiksi. Tarjotaan uskomattoman paljon roskaa hinnoilla, jotka nousevat koko ajan. Seurauksena sekä ”vakavasti otettavat taidegalleriat” että nuoret taiteilijat ovat hätää kärsimässä.

Richter, jolle originaalilla ja reproduktiolla on tuskin lainkaan eroa, ylisti Lontoon Tate Modernin näyttelynsä 2011 yhteydessä ollutta järjestelmää, jossa oli verkkoyhteyteen kytketty väritulostin, josta jokainen saattoi viedä kotiinsa hänen kuviaan. Taiteilija kertoi, että ei kerää taidekokoelmaa, mutta nauttii maalausten katsomisesta museoissa.

Richter valitti haastattelussaan, että viime vuosina hänen teoksiaan ostaneet eivät ole juuri ottaneet yhteyttä osoittaakseen kiinnostusta häneen tai hänen työhönsä. Se viittaa hänen mielestään siihen, että ostajat ovat vain kiinnostuneita työn investointiarvosta. Hän vahvisti töitään ostettavan usein pääomainvestointeina ja että niitä säilytetään Aasian tai Sveitsin ”taidebunkkereissa”.

Aikoinaan polemiikkia esimerkiksi Länsi-Saksan teroristityhmän Bader Meinhofin kuvilla herättänyt Gerhard Richter sanoi myös jo tottuneensa siihen, että nykyisin tuskin kukaan enää puhuu taiteesta. ”Ei edes laatulehtien kulttuurisivuilla.”

Kulttuurinavigaattorissa:

• Lontoon polkuja 8: Gerhard Richter:Hulluna kuviin 24.11.2011
• Kapitalistinen realismi Richterin asteikolla 11.6.2008
• Gerhard Richterin kotisivu