Ääniveistos tavoittaa paikan

 

Tuonen lehto, öinen lehto! 
Siell’ on hieno hietakehto, 
Sinnepä lapseni saatan. 

Grove of Tuoni, grove of night! 
There thy bed of sand is light. 
Thither my baby I lead.

Skotlantilainen Susan Philipsz sai idean ääniteokseensa käydessään Ateneumin Kalevala-näyttelyssä. Hän laulaa teoksessaan Aleksis Kiven Sydämeni laulun englanniksi.  

Siell’ on lapsen lysti olla, 
Tuonen herran vainiolla 
Kaitsea Tuonelan karjaa. 

Mirth and joy each long hour yields 
In the Prince of Tuoni's fields 
Tending the Tuonela cattle.

Eliel Saarisen suunnitteleman rautatieaseman salissa kohtaavat Aleksis Kiven laulun sanoitus ja Jean Sibeliuksen sävellys. Kun kolme suomalaisen kansallisromantiikan hahmoa tapaavat, luulisi paikan pursuavan imelää pateettisuutta.  

Siell’ on lapsen lysti olla, 
Illan tullen tuuditella 
Helmassa Tuonelan immen. 

Mirth and joy my babe will know, 
Lulled to sleep at evening glow 
By the pale Tuonela maiden.

Mutta Philipszin laulu on ajoittain tuskin kuultavissa rautatieaseman hallin melussa. Englanninkieliset sanat kuulostavat korviini äänen läpi joskus japanilta, mutta kumma kyllä, sekään ei häiritse teoksen tunnelmaa.

Vieno, herkkä laulu nousee paikasta ja tilasta upeasti. Aseman kuulutukset PENDOLINO JUNA NUMERO 59 KAJAANIIN LÄHTEE RAITEELTA KUUSI katkaisevat myös laulun, mutta ”kappelityylin”, a cappellan säestyksettömässä laulussa on mahtava jatkuvuuden tuntu.  

Onpa kullan lysti olla, 
Kultakehdoss’ kellahdella, 
Kuullella kehräjälintuu. 

Surely joy hours will hold, 
Lying in thy cot of gold, 
Hearing the nightjar singing.

Teos ei yritä kilpailuttaa tai voittaa ympäröivää tilaa, kuten perinteinen kuvanveisto. Mieleeni muistuivat suomalaisina esimerkkeinä jotkut Martti Aihan suunnittelemat ympäristön ehdoilla toimivat teokset.

Philipsz edustaa fenomenologista kuvanveistoa, jossa ei pyritä hallitsemaan teoksella sitä ympäröivää tilaa tai sopeuttamaan sitä paikkaan. Paikan ehdollistamaan tai määrittämään pyrkimykseen näyttää hänellä kuuluvan myös yksilöllinen ja henkilökohtainen panos.

Arvelen, että myös englannin kielellä laulettuna teos onnistuu tavoittamaan kuulijan. Sydämeni laulu tuntui aluksi tulevan jostain kaukaa, mutta kosketti minua hyvin läheltä.  

Tuonen viita, rauhan viita! 
Kaukana on vaino, riita, 
Kaukana kavala maailma. 

Grove of Tuoni, grove of peace! 
There all strife and passion cease. 
Distant the treacherous world. 

(käännös englanniksi Alex Matson, 1929)