Veikko Vionoja oli paluumuuttajan poika, hänen vanhempi
veljensä syntyi Yhdysvalloissa. Muutettuaan Helsinkiin jatkosodan aikana Veikko
Vionoja alkoi rakentamaan arkadiaa. Se sijaitsi hänen kotiseudullaan Ullavalla,
Pohjanmaalla, jonne hän ulotti maalausretkensä.
Miksi arkadiat niin monesti sijaitsevat pohjoisessa,
Pohjanmaalla, Limingassa, Lapissa, Karjalassa, Kanadassa? Ilja Glazunov sanoi,
että parempi mökki Siperiassa kuin huvila Miamissa. Olennaista kai on, että arkadia
sijaitsee etäällä asuinsijoilta.
Arkadia voi olla karkea tai siloteltu riippuen rakentajastaan.
Vionojan arkadia on molempia, se on jäykkä ja joustava, karkea ja tasainen,
viaton ja syyllinen, autio ja elävä.
Olisiko arkadia syntynyt, jos Vionoja olisi jäänyt asumaan
kotiseudulleen? Luultavasti ei, sillä ainakin Simon Schaman mielestä arkadiat
ovat tavallisesti urbaanin mielikuvituksen tulosta.
Vionojan maisemat ovat muistin, mielikuvituksen ja unen
kuvia. Ne saavat mallinsa vanhojen talonpoikaistradition mukaan tehtyjen
rakennusten päädyistä, seinien mittasuhteista, jäsentelystä, ikkunoista ja
ovista. Vanhaan maalaistalon mittasuhde onnistuu, myös Vionojan maalauksen
sommittelu onnistuu.
On tapana sanoa, että koloristi ei ole taiteilija, joka käyttää
paljon värejä, vaan koloristi on se, joka osaa käyttää vähän värejä. Olen
pitänyt tätä aina jotenkin suomalaisena ajatuksena. Ainakin Veikko Vionoja on
koloristi.
Photoshopin aikakaudella puhutaan digitaalisen
kuvankäsittelyn tasoista eli layereista. Vionoja sommittelee tasojaan kuin
digitaalinen taiteilija. Hän työstää yhtä tasoa, poistaa toisen ja jättää
kolmannen näkyviin osaksi. Työskentelyn lopuksi digitaalisessa maalauksessa
tasot yhdistetään komennolla ”drop” tai ”flatten”. Sekä digitaalisesta maalauksesta
että Veikko Vionojan maalauksista voisi sanoa, että maalaus on enemmän kuin
tasojensa summa.
Usein Vionoja leikittelee havainnolla näissä tasoissaan. Hän
käyttää hyväksi kineettisen, optisen ja konstruktivistisen maalaustaiteen
keinoja, hän työntää ja vetää niitä suhteessa katsojaan.
Näyttelyssä on kokonainen osasto Vionojan ikkunoita. Hänen
maalauksensa rajautuvat ikkunoihin tai oviin tavalla, joka antaa eritystä
painoa kuvan rajattuun osaan. Simon Schama toteaa vanhojen 1600-luvun puupiirrosten
vahvoista rajauksista:
Ne toimivat eräänlaisina visuaalisina muistuttajina tarkkaavaisille, että sisään on suljettu kokonainen assosiaatioiden ja tunteiden maailma joka antoi merkitystä näkymälle.
Tykkään Vionojan maalauksista siksi, että ne eivät viittaa
1800-luvulle, vaan nykyaikaan. Ne voidaan nostalgisoida, mutta en näe niitä
nostalgisina. Niitä voi katsoa regionalistisilla silmälaseilla, mutta, mutta ne
ovat myös yleispäteviä. Flaamilainen maalaustaide ja tanskalainen Vilhelm Hammershøi
tulevat mieleen. Koen hänen maalauksensa myös salaperäisinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti